Predator 2 (1990)

Los Angeles, 1997. Jengit pitävät kaupunkia sotatilassa ja jos siinä ei olisi tarpeeksi päänvaivaa poliisi Harriganille (Danny Glover), niin pian ilmenee että taistelun kuumuus on houkutellut paikalle myös avaruussaalistaja Predatorin, joka ei erottele hyviä pahoista, vaan kaikki edes jonkinlaista haastetta tarjovat kelpaavat metsästysmuistoiksi. Luonnollisesti tiellä ovat myös salailevat valtion agentit joita johtaa kiiluvasilmäinen Keyes (Gary Busey.)
Miksi melkein jokainen ase on varustettu lasertähtäimellä?
Predator pilkkoo puoli kaupunkia ja Harrigan juoksee perässä, kunnes lopussa emoalus paljastuu ja Harrigan on voittanut metsästäjärodun kunnioituksen.

Muutamat ystäväni eivät juuri pidä tästä elokuvasta yhdestä ainoasta syystä ja se on Danny Glover. Kritiikki kohdistuu aina siihen, ettei Glover ole tarpeeksi toimintatähden näköinen ja oloinen, eli ei tarpeeksi fyysisesti voimakas vastustaakseen jotain Predatorin kaltaista avaruussoturia. Okei, kyllä minä ymmärrän sen pointin ettei Glover ole actionsankarin oloinen, varsinkin kun muutoin tämä elokuva on tehty sellaiseksi että siihen sopisi juuri joku Schwarzeneggerkehoinen näyttelijä. Joten en mene väittämään Gloverin tuovan elokuvan tarinaan mitään varsinaista "uskottavuutta" vain sen vuoksi, ettei hän ole lihaskimppu, kun kerran elokuva ei pyrikään olemaan mikään draamapainotteinen Brokeback Predator. Mutta minä pidin suuresti juuri siitä, ettei Glover ollut juuri se odotettu lihaskeräytymä ja se tyyli istui paremmin poliisirooliin, vaikka sama ei kenties olisi sopinut edellisen elokuvan kaltaiseen sotilaaseen. Joten Glover oli mielestäni yksi tämän osan parhaimpia oivalluksia.

Muutoinkin elokuvan näyttelijät Maria Conchita Alonsosta Bill Paxtoniin olivat  mieleeni ja vaikka hahmot jäivät monelta osin aika raakileiksi (etenkin Paxtonin rooli vasta alueelle siirrettynä kyttänä oli aika ontto, vaikka mies energiallaan olikin jälleen erittäin viihdyttävä), niin he olivat ihan sopivia elokuvan yksikertaisuuteen. Etenkin Rubén Blades oli tosi sympaattinen.
Ja pidin suuresti hahmojen pimp-vaatteista.

Visuaalisesti elokuva oli mainion urbaanin ahdas ja hikinen, ja elokuvan eräänlainen latinoimago oli kovasti mieleeni. Ainoastaan ne ihmeen Jamaikagangsterit ja heidän kauttaan tullut kuvallisuus olivat naurettavia ja niitä hahmoja olisi voinut hieman hillitä.

Siispä vaikka Predator kakkosella oli aika mittava tehtävä edessään tyydyttää ensimmäisestä elokuvasta nauttineet, niin mielestäni tämä elokuva oli jatko-osana niin onnistunut, että vaikka edellisen korkeudelle ei yllettykään niin ei myöskään jääty liian kauas siitä. Siirto vihreästä viidakosta ruosteiseen toimi hyvin ja vaikka esimerkiksi elokuvan Alien-viittaukseen vastattiin vuosia myöhemmin aika puolivillaisesti, niin kyseessä oli erittäin hauska keino yhdistää nämä maailmat.
Olihan siellä tietenkin jotain muutakin ehkä miinukseksi laskettavaa kuin ne pelkät hassut pilviveikkopahikset, sillä esimerkiksi se elokuvan toimittajahahmo oli aika rasittava, dialogi oli ajoittain nolostuttavaa pikkupoikauhoa ja se, että jokaisella metron matkustajalla oli ase oli aika hupsu, mutta jotenkin tuo jälkimmäinen huvitti positiivisesti.

Alan Silvestrin musiikki toimii jälleen kuin lihassyöjävirus kannibaaliin.

Ei siis kenties täydellistä toimintaa, mutta tosi hubaa.

Tähdet: ****
Predator 2