Animaatiot osa. 8

No niin, tämä saa nyt luvan olla viimeinen tähän sarjaan tekemäni kirjoitus.
Mikä nyt ei tietenkään tarkoita, ettäkö animaatiot jätettäisiin rauhaan tässä blogissa, sillä saatoitte huomata että esimerkiksi Transformers loisti poissaolollaan.
Mistä sitten pääsemmin Sam Beckettmaiseen aikahyppyyn, mutta tällä kertaa minuun itseeni kun seison hyllyn edessä miettimässä mitä valitsisin tähän Animaatiot-sarjaan. Osan, kuten Transformersin, Star Trekin, Futuraman, Ren & Stimpyn, etc. jätin pois koska todennäköisesti omistan kullekin ihan oman postauksensa ja joillekin suurella todennäköisyydellä useamman sellaisen. Esimerkiksi Star Trekin piirrosversio saa aika suurella varmuudella seurakseen Star Trekin muut tv-sarjaversiot, joten jo siksikin sitä oli loogista lykätä parempaan ajankohtaan.
Osan jätin pois siksi, että vaikka pidänkin jostain Iron Manin vuoden '66-seikkailuista, niin en minä sitä muksuna seurannut. Nämä valintani kun olivat kuitenkin niitä, joista menin lapsena pähkinöiksi, ei niitä joista menin täysi-ikäisenä pähkinöiksi. On hyvin mahdollista, että Iron Man ja esimerkiksi Spider-Man and His Amazing Friends pääsevät vielä esille, mutta samoin kuten Transformers, sitten joskus muulloin.
Edelliseen liittyen myös uudemmat animaatiosarjat jäivät pitkälti pois koska ne eivät olleet lapsuuteni juttuja ja kuten mainitsin, niin osa saanee oman paikkansa valokeilassa sitten tuonnempana. Tahdoin kuitenkin ottaa mukaan myös pari esimerkkiä vähän tuoreemmista animaatiosarjoista joista pidän suuresti ja Jackie Chan Adventuresin sijaan valitsin seuraavat:

HAPPY TREE FRIENDS (2006 - 2010) ja TEHOTYTÖT (The Powerpuff Girls, 1998 - 2004)

Molemmat näistä sarjoista on piirrostyyliltään sellaisia ällösöpöjä, että luulisi Pupu Tupunan olevan piirustuspöydän ääressä, mutta sisältö on kaikkea muuta kuin mitä pysäytyskuvat kertovat.

Happy Tree Friendsin kiltin näköiset karvaturrit ovat kuin Nalle Luppakorva Takashi Miiken käsissä, taikka Teletapit Braindeadissa teurastamassa kanssaeläjiä ruohonleikkurilla. Veri, suolet ja mustaakin mustempi huumori yhdistettynä halitutimassupörinään. Silkkaa nannaa.

Tehotytöt on myös aika väkivaltainen sarja, mutta suolistamisen sijaan siinä harrastetaan mustaa huumoria enemmän Paavo Pesusienen lajityypissä, eli pöpien hahmojen ja tilanteiden avulla. Eli kyseessä on Braindeadin sijaan enemmänkin kuin suloinen yhdistelmä jotain supersankaritoimintaa kuten Spider-Mania jonkun Uwe Bollin roskaa rakastavan Wes Andersonin kanssa. Kuin Simpsoneiden Mr. Sparkle-mainos omana tv-sarjanaan. Ihan oikeasti.

Molemmat sarjat ovat hyvin piirrettyjä, niissä on loistavia hahmoja, vinksahtaneita tarinoita ja tunnelma kohdillaan.
Happy Tree Friendsin tunnusmusiikki ajaa hulluksi ja sitä oli ilmeisesti myös hän joka suunnitteli Tehotyttöjen ulkonäön. Hienoa.

Out on a limb (Happy Tree Friends)
Omassa suosikkijaksossani sininen Lumpy-hirvi on tekemässä metsätöitä ja 127 Tuntia ei ole mitään sen rinnalla, kun puu kaatuu Lumpyn jalan päälle jättäen hänet tekemään päätöksen katkaista oma jalkansa päästäkseen vapauteen. Kyynelten, kivun ja pelottavien ääniefektien jälkeen voimme todeta Lumpyn katkaisseen väärän jalan. Siis eikun uudestaan.

Bubblevicious (Tehotytöt)
Lemmikki (Bubbles) murjottaa koska muut eivät usko hänen olevan yhtä kova kuin Leinikki (Buttercup) ja Lehdokki (Blossom). Siispä yön pimeinä tunteina Lemmikki astelee Professorin Vaarahuoneeseen ja kääntää Holokannen uhkaavuuden Spinal Tappiin ja hakkaa sitten hirviöitä kaupungin liekehtiessä taustalla.
Verileikit saavat Lemmikin mielialat ailahtelemaan. Siispä päiväkodissa nyrkit heiluvat, ja pormestari saa kuulla kettuilua. Neiti käy hakkaamassa liikenneruuhkan aiheuttaneen koiran ja varo vaan jos satut astumaan nurmikolle, taikka roskaamaan. It's Hammer time!
Varomaton Lemmikki jää ilkeän Mojo-apinan vangiksi ja tämä aikoo lasersäteellään saada tytön itkemään, mutta neitokainen hakkaa Mojon aivot pihalle.
Nyt kaikki on taas kunnossa. 

Tähdet: ****
Happy Tree Friends
Tehotytöt