Alien Vs. Predator (2004)

Minä pidän Alienista ja Aliensista.
Minä pidän Predatorista, Predator kakkosesta ja voin jo etukäteen paljastaa pitäneeni Predatorsista (kantta katsomalla paljastuukin mikä elokuva tulee vuoroon kahden seuraavan jälkeen.)
Minä en pitänyt Alien Vs. Predatorista ja en pitänyt AVP2:sta, mutta ainakin jälkimmäisen ansiosta ensimmäinen alkoi vaikuttamaan hivenen paremmalta. Ja nyt siis väärässä järjestyksessä, ensimmäinen toisen jälkeen.

Etelänapa 1900-luvun alussa ja pellavapää pakenee Predatoria joka kohtaa Alienin. No, siinäpä tuli nopeasti se VS-osuus. Sieltä voimmekin siirtyä nykyaikaan ja huomata kuinka teollisuuspohatta Weyland (Lance Henriksen) kutsuu jäätikölle ryhmän sekalaisia tiedemiehiä, joista päähahmoksi nousee Alexa (Sanaa Lathan). Tarkoitus on tutkia mikä kumma on se jään sisällä oleva pyramidi. Luonnollisestikin Alexa on se hahmo joka heti alussa varoittaa kuuluvaan ääneen, ettei sinne kannata lähteä, mutta väliäkö tuolla. Perillä selviää aika nopeasti, että pyramidi on Predatorien Alien-hautomo, jossa he kasvattavat Alieneita ihmisissä voidakseen sitten pistää nuoret Predatorit kokemaan aikuisriittinsä tappelemalla niiden kanssa. Nyt saapuneet tiedemiehet saavat luvan olla ne uudet emouhrit ja sitten yksi Predatoreista ystävystyy Alexan kanssa ja he käyvät kahvilla ja vaateostoksilla.
Lopussa saapuu emoalus ja toistetaan Predator kakkosen lopetus.
Niin ja Alietor syntyy.

Mitä muuta AvP:stä voi oikeastaan sanoa, kuin että se on tyypillinen Paul W.S. Anderson-elokuva. Eli aika samanlainen kuin Michael Bayn elokuvat, jossa vähemmän ei ohjaajan mukaan ole enemmän.
Jos kritisoit elokuvaa juonellisesti heikoksi ja uskottavuuden loistavan poissaolollaan, niin Paul vetää herneen nenäänsä, sillä niin hän tuntuu aina tekevän, mutta olkoon se hänen oikeutensa.

Lance Henriksen on aina plussaa, vaikka hänen Weyland-hahmonsa avulla tehty liitos muihin Alien-elokuviin tuntui koko ajan päälleliimatulta ja olisi ollut kenties parempi jos Weylandia ei olisi ollut. Sinänsä Henriksen kyllä näytteli ihan hyvin, ettei siinä mitään.
Elokuvan varsinainen ihmistähtihän on kuitenkin Sanaa Lathan ja surku että näin on. Neiti on lähes koko elokuvan ajan jotenkin kiukkuperseen oloinen, aivan kuin äiti ei olisi ostanut pillimehua kaupassa. Ja hän on sitä jopa hymyillessään. Pienoinen muutos tulee kun Predatorit astuvat mukaan, mutta kun se muutos on sitä että sen jälkeen ei enää välitä Lathanin hahmosta kun todelliset päätähdet ovat catwalkilla, niin se ei neitiä auta.

Niin ne Predatorit ja Alienit. Aika laimeita.
Predatorit ovat uskomattoman tehottomia ajatellen millaisia kahden ensimmäisen elokuvat vastaavat olivat ja niissä molemmat saivat yksinään tuhottua puoli maailmaa, kun tässä ne vähän rikkovat paikkoja ja alkavat (no yksi heistä) kaveeraamaan ihmisten kanssa. Okei, toki ne olivat olevinaan vielä noviiseja, mutta kuitenkin.
Ja Alienit olivat... No, Alieneita?

Ihan siedettävää, tyhjänpäiväistä toimintaa joka ei tee vaikutusta ja ei naulitse katsojaa istuimeen, mutta jonka jaksaa katsoa jopa loppuun asti.

Yksi asia joka minua todella kiusaa Predatorien kohdalla, on se juttu että aiemmissa elokuvissa huomautettiin siitä, että kyseiset metsästäjät saapuvat vuoden kuumimpana päivänä ja muutenkin annetaan ymmärtää heidän olevan aikamoisia vilukissoja. Ja vaikka he olisivat pyramidinsa pykänneet pystyyn ennen jääpeitettä, niin Predatorit on ice vaikuttaa vain väärältä.
Niin ja niiden Predatorien kehonrakentajafysiikka aiheutti hienoista huvittavuutta. Etenkin yhden kohdalla hupi vain kasvoi, kun huomasi hänen näyttävän tulevan Batman-elokuvan Banelta.

Tähdet: **
Alien Vs. Predator