Zombieland (2009)

Jesse Eisenberg ja Michael Cera lienevät tämän hetken tunnetuimmat nörttinäyttelijät. Ei siis niin että he oikeasti olisivat nörttejä (no, ovat he varmaan), vaan että heidän uransa tuntuu perustuvan varautuneiden neitsyt-Halo-nörttien esittämiselle, jotka kuitenkin ovat Puolenkuun Pelit-nynnyydestään huolimatta näsäviisaan nokkelia sanaseppoja. Eikä siinä mitään, he esittävät tuota rooliaan taidolla, vaikka pistääkin mietityttämään että kuinka kauan he pystyvät lypsämään sitä. On siis odotettavissa, että tulevaisuudessa tulee joku ultraväkivaltainen ja/tai supermasentava elokuva jonka pääosassa on juuri Eisenberg, taikka Cera. Jotain jolla karistetaan aiempaa imagoa kunnolla pois, kuten Anne Hathawayn Havoc.
Eisenberg on Yön Ritari.
Näistä kahdesta myönnän pitäväni enemmän Cerasta, sillä Eisenberg vaikuttaa aina sellaiselta hiukan nokka pystyssä olevalta "parempi kuin muut"-ihmiseltä, että välillä tekisi mieli antaa remmiä ja lähettää nurkkaan häpeämään. Ja muuten juuri tuosta syystä Eisenberg istuikin ihan hyvin Social Networkiin. Ja myöskin siksi hieman karttelin Zombielandia.

Zombie 101.
- Pieni sopivasti eripurainen ihmisjoukko.
- Kuvitelma siitä, että jossain on turvapaikka.
- Zombeja.
Eli Zombieland ei selvästikään perustarinaltaan tuo peliin mitään uutta, joten muutokset jäävät tapaan esittää nämä asiat.
Laitetaan mukaan runsaasti huumoria, joka nyt sekään ei ole ennenkuulumatonta zombie-elokuvassa, edes tietoisena ratkaisuna. Tehdään kuitenkin huumorista sarkastista sanailua, liitetään mukaan paljon popkulttuuriviittauksia, maustetaan sopivan menevällä soundtrackilla ja erottuaksemme Shaun Of The Deadista, tehkäämme elokuvasta visuaalisesti Zack Snydermainen ja amerikkalainen sillä tapaan kuin amerikkalaisen luulee eroavan brittiläisestä. Hyvä niin, sillä se sopii Zombielandille, vaikka vastaavasti se ei tee siitä kovinkaan uniikkia.

Columbus (Jesse Eisenberg) on elokuvan nörttihahmo, joka kirjaa itselleen sääntöjä joiden mukaan pysyä elossa maailmassa joka on zombieviruksen saastuttama. Columbus tapaa agressioon luottavan Tallahasseen (Woody Harrelson) ja koska molemmat sattuvat olemaan matkalla samaan suuntaan, aloittavat he yhteisen road tripin. Kohta tavataan sisarukset Wichita (Emma Stone) ja Little Rock (Abigail Breslin) jotka pienen jahkailun päätteeksi päätyvät kulkemaan yhtä matkaa poikien kanssa. Jokaisella on kuvitelmansa siitä missä olisi odottamassa jonkinlainen Shangri-La. Sitten kinastellaan, nauretaan, heitetään ilmoille nokkeluuksia, muka-nokkeluuksia ja kaikkea-muuta-kuin-nokkeluuksia ja mennään tapaamaan Bill Murrayta. Hei, se tapahtuu jo puolessa välissä elokuvaa ja on niin yleisessä tiedossa, ettei kukaan voi pitää tuota oikeana spoilerina. Etenkin kun se Murrayn mukaan tulo ei tapahdu yllätyksenä, vaan valuttamalla.
Tytöt lähtevät huvipuistoon, zombiet hyökkäävät, pojat tulevat apuun ja Columbus oppii että joskus pitää rikkoa sääntöjä jotta ne toimisivat muutoin.

Oli tämä ihan hyvä elokuva.

Plussaa oli se, että kuten Shaun Of The Dead oli myös Zombieland tehty visuaalisesti sellaiseksi, että jos siihen törmäisi kanavahyppelyn yhteydessä, niin sitä saattaisi luulla oikeaksi kauhuelokuvaksi. Eli elokuvassa ei tehdä zombeista ja aiheesta pilaa vääntämällä katsojalle rautalangasta sen olevan komedia. Ei siis pyöriviä silmiä, bojojojoing-äänimaailmaa ja muutakaan sellaista joka heti ensisilmäyksellä paljastaisi sen olevan komedia, mitä se ehdottomasti kuitenkin on.

Pidin siitä kuinka triviaalisena seikkana zombie-epidemian synty esitetään, vaikka toisaalta kun kyse on zombeista niin en ainakaan minä kaipaa mitään selityksiä siitä mikä sen aiheuttaa. Hampurilainen on kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin ohi lentävä asteroidi.

Eisenberg ja Harrelson toimivat hyvin yhdessä. Breslin oli mielestäni myös varsin mainio, mutta Emma Stone oli tosi ärsyttävä koko ajan ja sillä ei näköjään ollut merkitystä mitä tunnetilaa hän esitti, hän oli silti ärsyttävä. Kaikki muut vaikuttivat siltä, että heillä on hauskaa elokuvassa, mutta Stonesta minulle tuli koko ajan mieleen ettei hän oikeasti halunnut olla mukana. Mikä on sinänsä outoa, koska ekstroissa hän vaikuttaa hyvinkin rehellisen innokkaalta ollessaan mukana Zombielandissa. Ehkä se sitten oli vain se pirun ruma silmämeikki joka kävi hermoilleni.

Elokuvan ehdottomasti hauskinta katseltavaa olivat Harrelson jonka badass-hahmo oli varsin mainio ja Bill Murray jonka suhtautuminen kohtaloonsa oli aivan loistava.

Zombieland näyttää hyvältä, joskin se Snydermainen hidastusten käyttö voi käydä hieman tylsäksi pidemmän päälle ja dialogi oli sujuvaa, joskin tuntuu että kaiken kuuli jo Gilmoren Tytöissä.
On tämä kuitenkin tarpeeksi erilainen kuin Shaun Of The Dead, joka valitettavasti kuitenkin tulee elokuvaa katsellessa mieleen.

Tähdet: ***
Zombieland