Sittemminhän saimme lukea lehdistä mihin Janin tie vei.
Okei, jokainen joka tuntee päihderiippuvaisen, oli kyseessä sitten narkkari tai alkoholisti, niin tunnistanee heti elokuvan henkilöitä. Itsekin valitettavasti läheltä päihteiden vaikutuksen nähneenä, tiedän Reindeerspottingin olevan realistinen kuvaus tietynlaisista ihmiskohtaloista.
Vaikka joku Trainspotting ja Drugstore Cowboy ovat olevinaan huumeiden haittoja osoittavia elokuvia, niin kumpikin on tyyliltään aivan liian cool ollakseen oikeasti tarpeellista pahoinvointia aiheuttava. Unelmien Sielunmessu toimii siinä asiassa huomattavasti paremmin, mutta juuri joku Reindeerspotting on sellainen huumekuvaus jota pitäisi minunkin mielestäni esittää koulussa, sillä se näyttää parhaiten sen kuinka tutun oloisia huumeriippuvaiset ihmiset voivat olla, mutta kuinka suurta pahoinvointia he aiheuttavat itselleen ja läheisilleen. Tai oikeastaan se mitä tässä jää hieman kaipaamaan on se miten läheiset asiaan suhtautuvat ja vaikka ymmärränkin ettei tätä ole tehty varsinaiseksi opetusmateriaaliksi, niin kyseessä olisi ollut mielestäni tarpeellinen lisä jo senkin vuoksi, että Jani itse mainitsee kuinka perhe on tärkein. Toinen mitä jäin myöskin kaipaamaan oli jonkinlainen, ei nyt selitys, mutta jotain sellaista kertomaa siitä missä vaiheessa nämä elokuvan narkomaanit aloittivat kamanvedon. En nyt puhu mistään porttiteorian kuvaamisesta, että ensin vedin liimaa, sitten hepoa, vaan koska olen aina miettinyt että missä vaiheessa ylitetään se raja viihdekäyttäjästä addiktiksi. Huumeissa, alkoholissa, missä vain. Sellaisen käsittely on ehkä liikaa odotettu jonkinlaisena "huvina" kuvastusta materiaalista, mutta siltikin. Jokainen meistä muistaa vaikkapa yläasteelta kavereita jotka olivat sitä mieltä, etteivät ikinä esimerkiksi dokaa, mutta ovat nyttemmin sellaisessa kunnossa, ettei heille luovuttaisi autonsa avaimia tai kutsuisi kylään. Samaan tapaan kuin se ihminen jonka oletit päätyvät ennenaikaiseen hautaan, onkin nyt jokin terveysguru ja tanssii vielä sinunkin haudallasi. Jossain vaiheessa meissä tapahtuu muutoksia jotka ohjaavat loppueläämme, mutta missä se tapahtui Janille ja muille dokumentin hahmoille ja onko sellaista edes mahdollista määrittää. Joten anteeksi, mutta maininta että joku on vetänyt jo vuosia kamaa ei riitä minulle.
Kuitenkin, jos Reindeerspottingin katsoo jonkinlaisena videopäiväkirjana josta puuttuu alku ja loppu, niin sellaisenaan kyseessä on minunkin mielestäni ehdottomasti väkevä narkkaridokumentti.
En osaa oikeasti sanoa onko tämä elokuvana hyvä, koska kyseessä on loppujen lopuksi vain kotivideokuvaa nuorista jotka häröilevät ja siten voisi sanoa elokuvallisesti kyseessä olevan amatöörimäisen tekeleen.
Opetuksellinen arvo on kyseenalainen, mutta jälleen, kyseessä ei ole mikään opetuselokuva. Joskin ohjaajan irtisanoutuminen levyllä olevasta päihdetietouspaketista on naurettavaa, sillä kuka valopää häntä ja dokumenttiaan nyt siihen yhdistäisi muutoinkaan. Sama valopää varmaan päätti sensuroida kannen sillä muovisella slipcasella.
Se on se aihe ja realismi joiden vuoksi Reindeerspotting on niin tehokas ja merkittävä.
Usko paremmasta elämästä jossain muualla kuin kotona, on tietenkin yleismaallinen harhaluulo joka tosin voi osoittautua todeksikin. Moni kuvittelee jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä teini-iässä, että muuttamalla jonnekin muualla olisi se yhtä kuin unelmien toteutuminen, vaikka oikeasti kotona eivät asiat ole yhtään hullummin ja muualle meno saattaa vähintäänkin osoittaa juuri sen. Se että dokumentin Janilla on samoja haaveita on seikka johon on helppo samaistua. Unelmia meillä on kaikilla.
Itse huumeriippuvuus on ehkä vaikeampi asia itseensä yhdistettäväksi, mutta addiktio on asia jonka pystyy löytämään itsestään muodossa tai toisessa. Oli se sitten kahvinhimo, pääsy päivittäiselle lenkille, Facebook, krooninen masturbointi, jotain. Kun jostain tulee vähintäänkin päivittäinen tapa, niin sen huomaa muuttuneen pakottavaksi siinä vaiheessä kun sen hetkellisesti lopettaa. Sitä on ehkä vaikea mieltää ongelmaksi samaan tapaan kuin huumeriippuvuutta, mutta se on keino alkaa ymmärtämään asiaa.
Jos jotain, niin Reindeerspotting saa ajattelemaan ja se on aina hyvä asia, vaikka se lisäisikin tuskaa. Sitä ei halua löytää itseään tälläisestä dokumentista/elokuvasta, mutta jossain määrin sen tunnistaa myös siksi maailmaksi jossa itseään päivittäin käyttää. Ei se tarkoita, ettäkö omassa lähipiirissä olisi narkomaaneja. Hitto, kaikki sukulaiset ja ystävät voivat olla vaikka kukin itse täydellisyys, mutta silti siellä on jotain tunnistettavaa myös toisella puolen kolikkoa. Kuten vaikkapa itsestään selvän kliseen käyttö.
Muuten, muistaako kukaan ymmärtääkseni Tony Kayen ohjaamaa päihdetietoisuusmainosta (ei se Tubesta löytyvä Meth-mainos), jossa sellainen luurangoksi kuihtunut, mätähampainen narkkari istui sängyllä tai sohvalla ja puhui kameralle tulevaisuuden haaveistaan, kuinka jos tulette katsomaan vuoden päästä niin hän on on hyvässä kunnossa ja menestyvä hyvä ihminen. Sitten kuva meni mustaksi ja tulikohan siihen teksti jossa kysyttiin että haluatko sinä olla hän, tai jotain sellaista.
Jos joku sen muistaa (se on varmaan 10 - 15 vuotta vanha) niin älkää väittäkö Reindeerspottingin olevan "ainutlaatuinen ihan koko maailmassa", sillä sitähän se ei ole.
(Myöhemmin samana iltana: Hei, nyt muistan, siinä mainoksen lopussa luki "heroin. Want some?")
Vuosia sitten. Vuosia vuosia sitten Suomea kiersi ns. huumebussi, joka siis oli valistuskäyttöön somistettu kiertävä näyttely. Bussin takaosassa oli eräänlainen narkomaanin huone, eli muka jonkinlaiseksi olohuoneeksi somistettu nurkkaus jolla tahdottiin näyttää tunnusmerkkejä narkomaaneista ja heidän elintavoistaan. Tämä nauratti minua ja ystäviäni, kun totesimme sen olevan siistimpi kuin omat huoneemme. Vieläkin olen huono laittamaan tavaroita kotonani oikeille paikoilleen, mutta uskokaa pois, epäjärjestys voi tehdä minusta käänteisen Sademiehen, mutta ei narkomaania. Joten ystävät hyvät, ei sitä sänkyä tarvitse pedata ja jos kirjaa ei jaksa laittaa hyllyyn, niin lattia on ihan hyvä paikka sille.
Tähdet: ****
Reindeerspotting: Pako Joulumaasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti