Drive -Ajojahti (1997)

Ensimmäinen leffa jossa muistan nähneeni Mark Dacascosin oli yläasteen alussa katsomani David Bradleyn päätähdittämä American Samurai, mutta tuolloin en suuremmin noteerannut Dacascosia. Mutta vuoden 1995 Crying Freeman oli jo sellainen joka sai minut pistämään Dacascosin nimen mieleeni ja Driven ilmestyttyä vuonna 1997 saatoin kutsua itseäni jopa faniksi. Sitten sitä tuli ostettua automaattisesti kaikki miehen elokuvat, kunnes jossain vaiheessa sitä oli pakko todeta itselle että "hei c'mon, ne ovat melkein kaikki sontaa." Jep, näyttelijänä Dacascos ei ole tarpeeksi muuntautumiskykyinen pysyäkseen kiinnostavana leffasta toiseen ja pelkäksi potkutähdeksi hän ei ole tarpeeksi tyly, joten aika vähäiseksi jäivät Dacascosin hyvät leffat ja enää vuosiin en olekaan jaksanut herätä hänen elokuviensa vuoksi.
Siellä joukossa on kuitenkin Susien Klaani, eli että kyllä se aurinkokin pääsee pilvien välistä pilkahtelemaan.

Siispä Susien Klaani, Drive ja Crying Freeman taitavat olla ne elokuvat joita rohkenen suositella sellaiselle ihmiselle joka ei ole ennestään Dacascosin elokuvia nähnyt.

Drive on muuten varmaan ensimmäinen leffa jossa pistin merkille Brittany Murphyn.
Ei filmografiansa perusteella ensimmäinen tuotos jossa olin hänet nähnyt, mutta ensimmäinen josta hän jäi mieleeni.

Laiva saapuu satamaan tuut tuut. Mukanansa salamatkustaja, Toby (Mark Dacascos.)
Satamassa Tobya odottaa tappaja-armeija ja kohta Toby hyppii voltteja, väistelee luoteja ja potkii pahiksia nurin. Pahat tyypit, joita johtaa Vic (John Pyper-Ferguson) pyrkivät jostain syystä ampumaan Tobya pelkästään jalkoihin, mutta väliäkö tuolla sillä Toby pääsee pakenemaan.
Siirrymme johonkin baariin jossa istuskelee muusikon urasta haaveileva taivaanrannanmaalari Malik (Kadeem Hardison) ja sisään astelee pian myös Toby. Ja hetikohta perässä tulevat Vic miehineen ja taas Toby saa hyppiä voltteja ja potkia pahiksia nurin. Tilanne herättää myös poliisien mielenkiinnon ja selittelyjen sisään Toby kaappaa Malikin autokuskikseen, koska ei itse osaa ajaa autoa ja sitten ajetaan karkuun tuhatta ja sataa.
Matkalla Malik kiukuttelee ja koettaa keksiä keinoa paeta Tobylta ja siihen saattaakin tulla mahdollisuus kun he joutuvat pysähtymään poliisiratsiaan. Paitsi että tietenkin nämä ovat korruptoituneita poliiseja jotka Vicin tavoin työskentelevät isolle pahalle rikollispomolle, herra Laulle (James Shigeta.) Katsokaas kun Toby on jokin aika sitten suostunut kokeeseen jossa häneen asennettiin erään kehomoottorin prototyyppi, mutta sen sijaan että hän olisi luovuttanut itsensä laitteineen herra Laulle päättikin Toby myydä sen muualle ja sehän ei millään sovi kuvioihin. Siispä perään laitettiin Vic miehineen ja koska laite on Tobyn sydämen luona ei häntä saa ampua sen lähelle jotta laite pysyy ehjänä.
Kehomoottori?
Kiitos kysymästä. Kyseessä on laite joka kiihdyttää kehon toimintoja tehden ihmisestä nopeamman, vahvemman ja kestävämmän. No hei, kung fu elokuvaan se on ihan sopivan järkevä idea, sillä sen avulla pääsemme taas seuraavaan kohtaukseen jossa poliisien toisiinsa kahlitsemat Toby ja Malik taistelevat pahiksia vastaan tavalla joka on Jackie Chan-elokuvista tuttua. Mutta sen sijaan että Toby Jackien tavoin käyttäisi apunaan tikkaita, tuoleja tai muuta irtaimistoa, käyttää hän kättä pidempänä Malikia.
Ja taas ajetaan pakoon.
Matkalla Toby kertoo Malikille tarinansa ja vaikka mies ei ole uskoa, niin mieli alkaa muuttumaan kun Toby kertoo antavansa puolet odottavasta myyntihinnasta, puolesta miljoonasta dollarista. Ensin käydään Malikin ex-vaimon luona sahaamassa kahleet irti ja kuulemassa perinteistä juonikuviota siitä kuinka vaimo menetettiin, mutta kuinka Malikin tulee vain osoittaa olevansa aikuinen ja vastuuntuntoinen mies saadakseen vaimonsa takaisin.
Tietenkin Toby ja Malik ystävystyvät nopeasti ja koemme tyypillisiä kinastelevia buddy-komediakohtauksia kun kaverukset jatkavat matkaansa kohti San Franciscoa jossa odottaa kehomoottorin ostaja. Auto-ongelmien vuoksi ystävykset joutuvat pysähtymään syrjäiselle motellille jota ylläpitää Deliverance Bodine (Brittany Murphy) joka vaikuttaa saaneen iskun päähänsä ja sekä tuntuu myös olevan keskellä suurinta paritteluajan hekumaa.
Pieni lepo tekee hyvää, paitsi että tietenkin Vic miehineen saapuu paikalle ja taas hypitään voltteja, käytetään saappaita nyrkkeilyhanskoina ja pistetään motelli nurin, mikä ei nyt Deliverancea tunnu pahemmin haittaavan kun hän kerran pääsee räiskimään konepistoolilla sellaisella tarmolla että hikihän siinä tulee.
Ja taas jatketaan matkaa, mutta Deliverance on jätettävä taakse. Mikä on sääli sillä hän oli hyvä lisä elokuvaan.
Toby ja Malik päätyvät johonkin tanssiklubille jossa he tapaavat ostajan, mutta paikalle saapuvat jälleen kerran myös Vic miehineen ja taas hypitään voltteja ja potkitaan kuin Riverdancessa ikään. Nyt mukana on myös toinen henkilö jonka kehossa on moottori, tai pikemminkin useampi sellainen. Siispä tämä kehittyneempi malli, eli roolinimeltään Advanced Model (Masaya Katô) on kaikinpuolin tehokkaampi kungfuilija kuin Toby.
Kuten Rocky aikoinaan kohdatessaan Ivan Dragon, myös Toby hakataan ensin purkkiruuaksi, mutta lopulta mies kiinteytyy ja ylikuormittaa Advanced Modelin jolla kärähtää piuhat ja Toby nousee kukkulan kuninkaaksi.
Vic räjähtää.
Nyt kun kaikki on ohi, niin voidaankin hieman rentoutua. Ja kun sopivasti Tobyn ostajatkin kuollessaan jättivät rahat taakseen, voivat kaverukset rentoutua rikkaudessa, eikä tarvitse edes leikkauttaa sitä kehomoottoria irti.

Drive on ihan puhdasta kieli poskessa tehtyä päätöntä toimintaa, hieman samaan tapaan kuin myöhemmät Shoot 'em Up ja Crank. Joten juoni on lähes yhdentekevä ja tauotta adrenaliinia pumppaava tyylikkäästi koreografioitu toiminta on A ja O. Ja toimintaa tässä on enemmän kuin tarpeeksi. Dacascos pääsee hyppimään useamman elokuvan edestä ja tekee sen erinomaisesti.
Melkein uskaltaisin väittää Driven olevan edelleenkin onnistunein jenkkiversiointi aasialaisista vaijerifu-leffoista, mutta koska en pahemmin nyt päätäni vaivaa on mahdollista että unohdan joitakin mestariteoksia, tai sitten en. Kuitenkin jos pitää elokuvista joissa kaikki liikkeet tehdään jonkinlaisen voltin avustamana, niin tämä on varsin mainio vaihtoehto katsottavaksi.

Dacascosin ja Hardisonin kemiat voisivat istua kyllä paremminkin yhteen, mutta ihan kelpo duo he ovat. Eivät selvästikään parhaimpien buddy-kaksikoiden kärkeä, mutta tosiaan ihan ok-tasoa.
Hardisonin hahmo on vain ajoittain aika ärsyttävä kimisijä samaan tapaan kuin Chris Tucker Rush Houreissa.

Näyttelijöistä ehdottomasti hauskinta katseltavaa oli pähkähullusti esiintyvä ja samalla selkeästi eniten itsekin hauskaa pitänyt Brittany Murphy. Lisäksi konepistoolia heiluttava ja kujerteleva Murphy oli hyvin suloinen.

Joku saisi oikeasti tehdä oikean tv-sarjan siitä tätä elokuvaa varten tehdystä Walter The Einstein Frogista, joka parissa kohtauksessa näkyy taustalla olevissa televisioissa. Kukapa meistä ei muka haluaisi nähdä sairaalasarjaa jossa kirurgina toimii sammakko.

Drivessa oli loppupuolella sellainen kohtaus jossa ilmeisesti pedattiin jatko-osaa, mutta sellaista ei vielä tähän päivään mennessä ole kuulunut. No ehkäpä sitten joskus, sillä on niitä huonompiakin ajatuksia kuultu. Easy Rider 2 anyone?

Tähdet: ***
Drive