Survival Of The Dead (2009)

Päätin sitten liittyä siihen valikoituun joukkoon joiden selkä on niin kipeä, että toivoisi olevansa tajuton ettei tuntisi kipua. Siispä sairaslomalle ja tabuja huuleen, mitkä saattavat olla selän lisäksi tarpeen kun on katsonut George A. Romeron tuoreimman zompparipätkän, eli Survival Of The Deadin.

Kuten muistatte niin miehen edellinen dead-leffa, Diary Of The Dead oli suunnaton pettymys ja sai miettimään, että George on nyt entinen mestari ja olisi toivottavaa ettei hän enää zombieleffoja tekisi jotta ei enempää tahraisi mainettaan.
Mutta niin vain kohta ilmestyi Survival Of The Dead ja olin sitten mitä mieltä Diarysta tahansa, niin pakkohan se oli tämäkin kokoelman koristeeksi saada.

Meillä on tämä saari nimeltä Plum ja siellä meillä on johdossa kaksi riitelevää irlantilaissukua, cowboymaiset Muldoonit ja punaniskaiset O'Flynnit.
Patrick O'Flynn (Kenneth Welsh) on ottanut eräänlaisen mestaajasheriffin aseman ja etsii ja tuhoaa kaikki zombieviruksen sairastuttumat, mutta Seamus Muldoon (Richard Fitzpatrick) ei ole aivan samoilla linjoilla. Niinpä Patrick karkoitetaan saarelta, mutta pian hän palaa takaisin edellisestä osasta tutun kersantti Nicotine Crockettin (Alan Van Sprang) pienen renegadejoukon kanssa.
Okei, tähän mennessä olemme nähneet aika heikkolaatuista tietokoneistettua gore-efektiä, nähneet joukon punaniskoja, naureskelleet irkkuaksentille joka ei tunnu oikein istuvan elokuvaan, nähneet Nicotine-nimisen henkilön joka on edellisestä osasta tuttu mutta jota en olisi muistanut ellei mukaan olisi laitettua takaumaa Diarysta. Niin ja syy miksi Nicotine pienen ryhmänsä kanssa lähtee Plumille? No he olivat nähneet Patrickin tekemän matkailumainoksen. Tulkaa Plumiin, siellä voi pitää ihmiseloa kontrollissa.
Plumilla Nicotine ja kumppanit saavat huomata, että Muldoonit ovat ratkaisseet zombieongelman kahlitsemalla elävät kuolleet, joten ne ovat aivan kuten koirat narussa. Nämä zombiet tekevät yksinkertaisia vaistoon jääneitä toimintoja, kuten laittavat postia laatikkoon, tai RATSASTAVAT HEVOSELLA! VOI SAATANA MITÄ SONTAA! Ja tottakai se on Patrickin zombiutunut tytär Jane (Kathleen Munroe) joka osaa ratsastaa kuolemansakin jälkeen.
Mutta ei se mitään sillä kuolleella Janella on elävä kaksoissisko Janet (edelleen Kathleen Munroe) ja hän on eräänlainen viherpipertäjäaktivisti joka ei pidä isänsä zombien tappamisista, mutta ei myöskään Seamusin tavasta valjastaa zombiet töihin.
Sitten koemme hieman sisarrakkautta kun elävä Janet tapaa kuolleen Janen ja haluaa tietenkin halailla, mutta sitten Jane puree Janetia ja nämä särkylääkkeet eivät toivomuksistani huolimatta paranna elokuvakokemusta.
Seuraavaksi hahmot joista en jaksa välittää pätkääkään ammuskelevat toisiaan ja zombiet mölisevät.
Seamus ja Patrick ampuvat toisensa.
Lopuksi Nicotine ja kaverit veneilevät pois ja mitä lie roskafilosofiaa on tarjolla.

Hitto, tämä leffa on kuin joku Harold ja Kumar-versio Romeron zombieleffoista. Leffa on kyllästetty junttihuumorilla, juoni on ääliömäinen, dialogi pelkkää kuonaa, hahmot naurettavia ja heitä esittävät näyttelijät nolostuttavia. Kaikki tässä elokuvassa on sellaista, että aivan kuin Romero oli ollut totaalisen kyrpiintynyt tekemään zombieleffoja, mutta koska sellainen oli pakko tehdä niin tehdään sitten sellainen jonka perusteella häneltä ei takuulla uutta zombieleffaa pyydetä. Mission accomplished.

Ymmärrän että Romero on halunnut elokuvissaan kuvata zombien evoluutiota ja tiettyyn pisteeseen saakka jopa pidän asiasta, mutta sääli vain että tuo piste oli Day Of The Deadin Bub.
Dawn Of The Deadissa meille näytettiin kuinka zombiet kulkevat ostoskeskuksen luokse jonkinlaisen takaraivoon jääneen tottumuksen/vaiston vuoksi.
Dayssa Bub oli hahmo joka ehdollistamisella oppi tekemään parisen pientä toimintaa. Joten hän pikemminkin toisti näkemäänsä toimintaa kuten joku papukaija puhetta, eikä siis oikeastaan itse oppinut uutta.
No sitten Land Of The Deadissa meillä oli se Big Daddy-zombie joka oli jo sen verran kehittynyt, että osasi johtaa zombiejoukkoja ja tässä vaiheessa olin jo hiukan pettynyt.
Diaryssa,,, no se oli roskaa.
Nyt tässä Survivalissa meillä on siis ratsastava zombie.
Hei ihan oikeasti, mitä enemmän näitä zombeja inhimillistetään, sitä vähemmän ne vaikuttavat uhkaavilta. Joten Bub olisi saanut jäädä zombieluution kärjeksi.

Ja zombeista puheenollen. Kylläpäs tämän elokuvan zombiet ovat laimean näköisiä. Aiemmin Romeron zombiet olivat (etenkin Tom Savinin aikana) hyvin näyttäviä, mutta tässä elokuvassa zombien maskeeraukseksi on riittänyt roiskahdus harmaata kasvoille.

Muistan kun Romero aikoinaan hehkutti, että Survival on hänen näkemyksensä westernistä ja että Kourallinen Dollareita on ollut tämän elokuvan esikuvana. Bullshit! Beverly Hillbillies on ollut tämän elokuvan esikuvana.

George, älä enää tee zombieleffoja.

Tähdet: *
Survival Of The Dead