Ja toinen kestosuututuksen aihe, joka ei siis itsellään tähän elokuvaan liity, on se että olen ostanut tämän elokuvan käytettynä ja vaikka se toimiikin soittimessani, niin se on naarmuinen kuin Robert Davin kasvot. Kuinka helvetin vaikeaa se on pitää levyt naarmuuntumattomina ja sormet 'ttuun sieltä lukupinnasta. Aargh!
Muppetit ovat kerääntyneet teatteriin katsomaan ensimmäistä Muppet-elokuvaa. Ah, neljännen seinän kaato-huumoria.
Elokuva alkaa.
Kermit soittelee banjoa suolla kun hän sattuu tapaamaan alueelle eksyneen Hollywoodagentti Bernien (Dom DeLuise) joka mainitsee, että World Wide Studiot koekuvaavat sammakkoja suurta elokuvaroolia varten. Kermit on kyllä tyytyväinen oloonsa suolla, mutta päättää silti kokeilla kepillä jäätä ja lähtee matkalle kohti Hollywoodia.
Kermit pysähtyy pahimmista pahimpaan baariin. Kuinka paha? No jopa James Coburn heitetään sieltä ulos ja hän sentään omistaa paikan. Täällä Kermit tapaa huonon stand up-koomikon, Fozzien ja herättää ravintoloitsija Doc Hopperin (Charles Durning) mielenkiinnon. Doc Hopper omistaa sammakonreisistä tunnetun ravintolan, mutta mainokset ontuvat ja Doc Hopper haluaa palkata Kermitin houkuttimeksi, mikä ei ymmärrettävästi sammakkoamme kiinnosta. Doc Hopper ei kuitenkaan aio luovuttaa näin helpolla.
Kermit ja Fozzie ajavat autolla ja laulavat, ohittavat Big Birdin.
Pysähdys kirkolla ja Muppet-bändin (eli sen johon kuuluvat mm. Elukka ja se Joni Mitchellin näköinen hahmo) kohtaaminen. Pian törmätään minuun suosikkiini, Gonzoon joka haaveilee pääsevänsä Intiaan ja tulevansa siellä suureksi elokuvatähdeksi, mutta kyllä se Hollywoodkin paremman puutteessa kelpaa.
Syrjäteitä kulkiessa ja pikkukyliä nähdessä päädytään myös jonnekin takahikiälle jossa Elliott Gould kruunaa Miss Piggyn kauneuskuningattareksi ja Miss Piggy rakastuu yleisössä olevaan Kermitiin. Heti alusta saakka saamme huomata, että Miss Piggy on sairaalloisen mustasukkaista ja omistushaluista sorttia, ja on oman etunsa vuoksi silmänräpäyksessä valmis hylkäämään Kermitin. Eli heidän suhteensa on hiukan samanlainen kuin Akun ja Iineksen.
Kuten olette huomanneet, niin tämä elokuva on pitkälti road trip jonka aikana esitellään vähintäänkin tutuimmat Muppet-hahmot. Aina välillä joku Telly Savalas, Madeline Kahn, Bob Hope, Steve Martin, Richard Pryor tai joku muu tuttu naama/nimi tekee cameon, mikä on yksi Muppettien tavaramerkeistä. Jokaiselle julkkisvieraalle on kirjoitettu vitsi tai kaksi ja osa niistä on jopa hauskoja. Itse ainakin nauroin sille, että James Coburn lentää ulos omistamastaan El Sleezo-nimisestä baarista ja manaa sen olevan pahin paikka ikinä. No hei, se oli James Coburn. JAMES COBURN! Steve Martinin kyyninen tarjoilija oli myös mainio. Vastaavasti Elliott Gouldin cameo Muppetit Manhattanilla-elokuvassa oli parempi.
Ryhmä on siis kasvanut Miss Piggylla ja niin vie tie eteenpäin. Käy kuitenkin niin, että Doc Hopper apulaisineen saa Kermitin vangittua ja varmistaakseen sammakon yhteistyökykeneväisyyden aikoo sopivasti hullu ja tietenkin Saksalainen tohtori Krassman (Mel Brooks) suorittaa Kermitille aivopesun. Miss Piggy vetää tyylilleen sopivat kilarit ja hakkaa pahikset, auttaen itsensä ja Kermitin pakoon. Doc Hopper päättää, että jos ei saa Kermitiä hengissä niin kentien sitten edes hengiltä ja apuun palkataan Klaus Kinskin mieleen tuova Sammakontappaja (Scott Walker. Ei, ei se laulaja.
Kaksintaistelu tapahtukoon autiokaupungissa jossa Elukka muuttuu jostain syystä jättiläiseksi ja säikäyttää pahikset karkuun.
Kermit ja kumppanit pääsevät Hollywoodiin ja tuottaja Lew Lord (Orson Welles) tarjoaa Kermitille tavanomaisen rikas ja kuuluisa-sopimuksen.
Elokuvan teko voi alkaa ja siitä pääsemmekin teatteriin jossa Muppetit ovat juuri katsoneet elokuvansa ja keskustelevat siitä kehuen, käyttäen mm. kommentteja kuten: "Se oli sairas ja kummallinen."
Minä pidän kaikista Muppet-elokuvista enemmän tai vähemmän. Huonoinkin niistä on sellainen josta en luopuisi kovinkaan mielelläni. Muppet-elokuva on yksi suosikkejani, mutta ei kuitenkaan se suurin niistä. Se on silti elokuva jonka nostan hyvin korkealle Muppet-asteikolla, vaikka myönnänkin että se kärsii hieman siitä, että on ensimmäisen X-menin ja monien tv-sarjojen pilottijaksojen tapaan hieman liikaa hahmojen esittelyä. Siispä jos Muppetit eivät ole ennestään tuttuja on tämä aivan loistava tapa tutustua heihin ja jos he ovat jo tuttuja, niin sen suhteen tämä saattaa aiheuttaa jonkinasteista kaukosäätimen hapuilua.
Muppet-elokuva on Muppeteille tyypilliseen tapaan aika pähkähullu ajoittain, mutta se ei ole yhtä villi kuin mihin he myöhemmin tulevat yltämään. Se on kuitenkin täynnä sitä tuttua rakastettavaa Muppetmaisuutta joka ei aliarvioi katsojaansa ja osoittaa, että koko perheen elokuvan ei tarvitse olla lastenelokuva, vaan se voi olla nimenomaan koko perheen elokuva.
Asia josta olen aina pitänyt Muppeteissa ja aika varmasti mainitsinkin siitä jossain aiemmassakin Muppet-kirjoituksessa, on se että kukaan ei noteeraa Muppetteja eläiminä, tms. Muppetit ovat normaalissa kansakäymisessä ihmisten kanssa aivan kuten ihmiset ihmisten kanssa ja silti samalla huomioidaan se, että Kermit kuitenkin on sammakko ja täten olisi esimerkiksi eettisesti väärin että hän mainostaisi ravintolaa joka myy sammakonreisiä. Sen vuoksi saadaan aikaiseksi joitakin aivan hulvattomia juttuja kun samaa vitsiä miettii kahdella tavalla, siten että vitsin kohde on sammakko, mutta myös että kyseessä on eräänlainen ihmis-sammakko.
Loistava. Mutta hieman nostalgian kultaama.
Tähdet: ****
Muppet-elokuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti