Kuusivuotias Henry (Alex Ferris) on autokolarissa äitinsä kanssa, mutta juuri ennen törmäystä Henry siirtyy ajassa kaksi viikkoa taaksepäin ja takaisin nykyhetkeen menettäen äitinsä, mutta itse pelastuen. Henryn luokse ilmestyy aikuinen Henry (Eric Bana) kertomaan, että Henry liikkui ajassa joten sitä ei tule myöhemmin ihmetellä.
Oikea nykyhetki ja aikuinen Henry hyppii sattumanvaraisesti ajassa, mutta pysyessään paikoillaan hän on kirjastovirkailija ja tapaa Claren (Rachel McAdams.) Clare tuntee Henryn ja sanoo hänen kertoneen heidän tapaavan kirjastossa, mutta Henry ei ole vielä hypännyt ajassa tapaamaan Clarea ja ei täten vielä itse tunne häntä. Ei huolta se ei tunnu katsoessa yhtään niin sekavalta kuin miltä saan sen nyt kuulostamaan.
Clare ja Henry rakastuvat ja näemme heidän ensikohtaamisensa kun alaston (vaatteet eivät liiku ajassa) Henry saapuu menneisyyteen tapaamaan kuusivuotiasta Clarea (Brooklynn Proulx) ja kertoo heidän tuntevan toisensa ja kaikkea tälläistä mitä aikamatkaaja nyt ylipäätään voisi sanoa. Clare on siis tuntenut Henryn lapsuudestaan saakka ja tuskin malttanut odottaa kohtaamia hänen kanssaan, mutta voiko sitä rakentaa suhdetta ihmisen kanssa joka satunnaisesti ja kirjaimellisesti katoaa paikalta. Myös Claren ystävä Gomez (Ron Livingston) saa nähdä omin silmin Henryn aikamatkustamisen ja on tietenkin pyörällä päästään, kuten myös huolissaan Claren puolesta. Vaikka mitä me Gomezista välitämme, kun mies tuntuu katovan itsekin ohjaajan mielestä.
Ihmisten kohtaloita Henry ei pysty muuttamaan, joten vaikka hän pääsee ajoittain näkemään äitinsä ei hän voi estää äitiään kuolemasta. Mikä on tässä elokuvassa epäloogista, koska Henry ei ole aineeton ja selvästikin pystyy tekemään konkreettisia muutoksia missä ajassa tahansa, mutta ei sitten kuitenkaan pysty. Mitäpä tuosta.
Henry on myös erkaantunut isästään (Arliss Howard) osittain juuri aikamatkustuskatoamisten aiheuttamaan epäsäällisyyden vuoksi, mutta ajassa kulkeminen ei ole pelkästään negatiivinen seikka sillä ilman sitä Henry ei olisi kenties koskaan tavannut Clarea.
Henry ja Clare ovat menossa naimisiin, mutta Henry katoaa ja takaisin palaa tulevaisuuden Henry, joten häät saadaan pidettyä. Mutta hei ihan oikeasti, Joy Divisonin coverointi ei ole ehkä kaikkein sopivinta häävalssimusiikkia.
Elo sujuu suht' mallikkaasti, kunnes sitten Henryn ja Claren luokse ilmaantuu verinen Henry joka katoaa pian. Clare tajuaa ettei koskaan, missään ajassa ollut tavannut yli 40 vuotiasta Henrya, joten onko mahdollista ettei Henry tulee elämään enää kauaa. On.
Henry menee pyytämään apua geenitutkija Kendrickilta (Stephen Tobolowsky) ja luonnollisestikaan tohtori ei ole uskoa Henryn tarinaa, mutta kallistuu kohta uskomaan aikamatkustuksen todenperäisyyteen. Kendrickin teoria on, että Henry kokee eräänlaisia epileptisia kohtauksia joiden vuoksi mies kulkee ajassa ja kenties tapahtumat voisi estää oikealla lääkityksellä, jota ei näköjään kertaakaan kokeilla ja tohtorikin katoaa elokuvasta. Jotain on tehtävä ja pian, sillä Clare kokee keskenmenon ilmeisesti siitä syystä, että kohdussa oleva sikiö matkustaa myös ajassa. Hei, se ei elokuvaa katsellessa kuulosta yhtä friikiltä.
Henrylle tehdään vasektomia koska hän pelkää Claren joutuvan kokemaan uuden keskenmenon, mutta menneisyyden leikkaamaton Henry saattaa Claren raskaaksi, joten se siitä suunnitelmasta. Silloin tällöin näemme pienen tytön seuraamassa eri ajoissa olevaa Henrya ja tämä tyttö on tietenkin Claren ja Henryn syntymätön tytär, Alba (Hailey McCann) ja näin Henry pääsee tapaamaan tyttärensä ennen hänen syntymäänsä. Ja jälleen kerran, se ei vaikuta elokuvaa katsoessa niin hölmöltä kuin kuulostaa.
Alba ja Henry tietävät koska Henry tulee kuolemaan, mutta pyrkivät elämään normaalisti sillä he eivät pysty asiaan vaikuttamaan. Henry jättää jäähyväisiä ja kulkee ajassa tilanteeseen joka on kohtalokas.
Onneksi on aikamatkustus.
Pitänee myöntää, että tämä elokuva oli parempi kuin odotin.
Ensimmäinen asia joka herätti mielenkiintoni tässä elokuvassa oli sen nimi, sillä jo pelkkä aikamatkustusteema on uteliaisuuteni herättävä. Kantta katsoessani se vaikutti kuitenkin enemmän joltain siirappiselta rakkaustarinalta ja oletin aikamatkan olevan vain jokin symbolinen asia itse elokuvassa. En siis ole lukenut kirjaa johon elokuva pohjautuu, joten en myöskään osaa sanoa kuinka samanlaisia ne ovat keskenään.
Ja tokihan se aikamatkustus onkin eräällä tavalla symbolinen, vaikka päähenkilö kokeekin sen oikeasti. Aikamatkustus edustaa elokuvassa varsinaisen scifistisyyden sijaan samanlaista rakkauden tiellä olevaa estettä, kuten niissä elokuvissa joissa toinen päähenkilöistä on esimerkiksi kuolettavasti sairas. Tai ylipäätään niissä tarinoissa joissa pari on rakastunut, mutta jokin pakottaa heidät eroamaan jossain vaiheessa, oli se sitten toisen kuolema syöpään, astuminen lentokoneeseen joka vie muualle, tai mikä tahansa muu sellainen jonka vuoksi loppu tulee vääjäämättä eteen. Nyt vain ikäeron tai jonkin muun sijaan toinen hyppii ajassa, mutta sitä ei käsitellä minään sellaisena asiana jossa aikamatkustaja koettaisi estää jonkun kuolemaa, tms. hänellä vain on "sairaus" joka on aikamatkustus. Siispä elokuvaa katsellessa ei tule edes suuremmin pohdittua aikamatkaamista ja sen loogisuutta, vaan seurattua rakastuneen parin elämää. Simple as that. Eikä se mitään, sillä mukana on tarpeeksi hyvät näyttelijät ja toteutus on sopivan rauhallinen, jotta elokuva ei eksy naurettavuuden ja hattaran puolelle.
Toisaalta elokuva antaa juonikuvauksellaan itsestään Benjamin Buttonin tavoin liian fantasiamaisen kuvan, kun tosiasiassa se fantasiamaisuus ei ole aivan sitä.
Kyseessä on varsin hyvin tehty rakkaustarina jonka sukulaisia ovat Talo Järven Rannalla ja Benjamin Button, joten jos esimerkiksi ne elokuvat olivat makuunne ette varmaan tule tähänkään pettymään. Parempi on kuitenkin ajatella elokuvaa perinteisenä rakkaustarinana, minkään tieteistarinan sijaan.
Sanoin ettei sitä aikamatkajuttua tule pahemmin ajateltua elokuvaa katsoessa, niin ei se nyt aivan paikkaansa pidä. Pikemminkin sitä ei tule ajatella, muuten tekee elokuvasta liian monimutkaisen mitä se ei oikeastaan ole. Mutta se mikä vaivaa enemmän kuin jokin aikamatkustuksen logiikka on se, että alkupuolella elokuvaa Gomez on aika vahvasti esillä ja sitten hänet tunnutaan vain unohdettavan. Sama tapahtuu myös keskivaiheilla tohtori Kendrickin kanssa. Puff ja hän on poissa. Tietenkin elokuva on pääasiassa Henryn ja Claren tarina, mutta jotenkin ärsytti se että kaksi muuta hahmoa saa jossain vaiheessa paljon tilaa itselleen, mutta sitten heidän sysätään sivuun muusta elokuvasta.
Vaikka elokuvan aikamatkustus on lopulta mielestäni aika sivuseikka, niin siihen liittyy kuitenkin minusta elokuvan veikein hetki. Eli tämä kun Henry käy vasektomiassa, niin menneisyyden Henry saattaa nykyhetken Claren raskaaksi.
Tähdet: ***
Aikamatkustajan Vaimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti