Siis anteeksi, Kova Paikka? KOVA PAIKKA!?
Eipä vaan minun säästämässäni vhs-kannessa lukenut nimenä Kova Paikka, eikä sitä lue myöskään dvd-versiossani. Joten mistä pirusta tuo titteli on ulostautunut? Tokihan se on kova paikka jos pitää kaupunkeja pelastaa hulluilta mongoleilta joilla on atomipommi, mutta ei tämä ole mikään Dick Wolf-tuotanto jossa Sam Waterston syyttää Gottin perhettä todistajan hiljentämisestä.
No mutta kuitenkin...
"Who knows what evil lurks in the hearts of men.
The Shadow knows."
The Shadow on hiukan samantyyppinen sarjakuva-/radiokuunnelmasankari kuin Batman. Eli pimeydessä kulkeva ja pelkoa ilkimysten sydämiin lietsova persoonallisuushäiriöinen vekkuli veikko, joka gammasädevoimien sijaan luottaa nyrkkeihinsä, pistooleihin, hypnoosiin, mörisevään ääneen ja asskickingiin. Joten kyseessä on etenkin vakavampaan sarjakuvaelokuvasävyyn mainiosti sopiva hahmo, joka ymmärrettävästi sitten päätyikin valkokankaille, mutta valitettavasti The Shadow osui ajallisesti aikaan jolloin Tim Burtonin herättämä "aikuinen" sarjakuvaleffakausi alkoi kuolemaan ja Bryan Singerin ja Christopher Nolanin aikakausi oli vasta pusseissa odottamassa syöksyään.
Niin ja The Shadowin menestyksen tiellä oli myös se yksinkertainen seikka, ettei se ollut kovinkaan hyvä elokuva.
Mutta ei se tietenkään estänyt minua nauttimasta elokuvasta joka herätti jo innostusta kuultuani Alec Baldwinin olevan pääosassa. Ei niin ettäkö Alec Baldwin olisi mikään näyttämötaiteen mestari, mutta minusta hänen äänensä ja kasvonsa olivat juuri sopivia Shadowille, joten en pistänyt valintaa pahitteeksi. No se karhunturkkirintakehä oli hiukan pelottava.
Käykäämme tässä välissä vilkaisemassa itse elokuvaa.
30-luku. Tiibet. Oopiumpeltoja. Gangstereista tuhmin on Ying Ko (Alec Baldwin) joka tietenkin on nimestään huolimatta gaijin, mitä ei nyt ole kovin vaikea päätellä, onhan se sentään Alec Baldwin.
Eräänä yönä Ying Ko raahataan näkymättömään temppeliin, jossa munkki Tulku (Brady Tsurutani) on päättänyt koulia pahasta Ying Kosta hyvyyden puolesta taistelevan soturin ja jos se ei Ying Kolle kelpaa, niin kuolkoon sitten tapellessaan virnuilevan vihaisen elävän veitsen kanssa. Ying Ko, eli täst'edespäin Lamont Cranston oppii käyttämään sielunsa pimeää puolta taistelussaan pahiksia vastaan. Käytännössä se tarkoittaa että Cranston näkee ihmisten sielujen pimeyden ja oppii sumentamaan (vrt. hypnoosi) mieliä ollen täten esimerkiksi näkymätön vihollisilleen. Siispä kotona New Yorkissa liikkuu nyt The Shadow joka Predatormaisesti aina vilahtee siellä täällä, nauraa kolkosti ja pistää pahiksia nurin, sillä "i'm Batman."
New York saa riesakseen pahemman roiston kuin perinteiset mafian edustajat, sillä mongoliteurastaja Shiwan Khan (John Lone) on päättänyt aloittaa maailmavalloituksensa juuri The Shadowin kotikaupungista. Apunaan Shiwan Khanilla on paikallinen idioottitiedemies ja herra kukkuu kukkuu-pää, eli Farley Claymore (Tim Curry.) Niin ja tietenkin Shiwan Khanin mielensumennusvoivat ovat Cranstonia vahvemmat ja hän on pystynyt orjuuttamaan jopa sen elävän veitsen.
Ajatus on että Claymore toimittaa Khanille bronziumista tehdyn atomipommin jolla sitten kiristetään koko maailmaa. Bronzium? Ja onneksi Claymoren kollega tohtori Reinhardt Lane (Ian McKellen) tekee sopivaa atomipommipalloa, mutta emme syytä tästä Reinhardtia sillä Shiwan Khan hallitsee hänen mieltään. Reinhardtin tytär, bimbolta vaikuttava Margo (Penelope Ann Miller) on sitten se nainen joka kelpaa Cranstonin ihastumisen kohteeksi ja joka pystyy ilmeisesti aivosolukadon vuoksi estämään jonkin verran Jedi-mindtrickeja.
The Shadow käy muksimassa mongolisotureita. The Shadow meinaa hukkua. The Shadow näkee unta.
Shiwan Khan saa pomminsa ja kiristää New Yorkilta kultaa ja koruja, mutta onneksi The Shadow löytää Khanin näkymättömän pilvenpiirtäjän ja aikoo laittaa keppiä pinnojen väliin.
Siispä The Shadow vetää taas mongoleja turpaan ja hypnoosissa oleva Claymorekin juoksee ikkunan läpi kuolemaansa. Shiwan Khan lähettää kiukkuisen elävän veitsen The Shadowin kimppuun ja alkupulmien jälkeen sankarimme saa veitsen haltuunsa ja se puukottaa Khania. Seuraavaksi atomipommi vierii käytävällä ja hypnoosista vapautunut Reinhardt deaktivoi sen.
The Shadow ja Shiwan Khan ovat jossain peilitalossa ja The Shadow lennättää sirpaleen Khanin otsaan. Siispä Shiwan Khan menetti lobotomiassa kyvyn mielensumennukseen ja päätyi Arkhamiin,,, no johonkin pöpilään muiden pöpien seuraksi.
The Shadow knows.
Okei, tuolla aiemmin totesin ettei The Shadow ole kovin hyvä elokuva, mutta en tarkoita etteikö se olisi oikealla hetkellä, oikeassa mielentilassa hyvinkin viihdyttävä. Elokuvan ongelma piilee nähdäkseni siinä, että The Shadow on Batmanin tapaan hyvin synkkä yön hahmo ja sellainen hahmo on vakuuttavimmillaan synkkäilmeisessä elokuvassa ja The Shadow on elokuvana ajoittain aivan liian puujalkahumoristinen (vrt. Batman & Robin) ja muovisen keinotekoinen (vrt. Batman & Robin.)
Elokuvan New York on rakennettu Burtonin Gothamin tapaiseksi goottilaiseksi kaupungiksi, mutta lavasteet ovat jääneet aivan liian piirretyn ja pahvisen näköisiksi, jotta se välittäisi tarkoitettua pimeyttä.
Vastaavasti itse The Shadow-hahmo on juuri sopivan kylmä, omasta sielustaan taisteleva yön saalistaja, mutta sitten kaikki muut hahmot ovat koomisia ja ne esitetäänkin kuin tekeillä olisi Adam Westin Batman.
Siispä elokuvan synkkyys ja humoristisuus eivät pysy tasapainossa ja kun The Shadow-hahmo olisi vaatinut vain ensimmäistä, niin nyt elokuva jää valitettavan halvan oloiseksi ja tahattoman koomiseksi.
Jos koettaa katsoa elokuvaa samanhenkisenä tuotoksena kuin Billy Zanen tähdittämää Mustanaamiota, niin se toimii paremmin, mutta jos olettaa elokuvan yltävän lähellekään sarjakuvaversiotaan, niin sitten edessä on suuri pettymys.
Vaikka olenkin rehellisesti sitä mieltä että Alec Baldwin oli hyvä valinta rooliin, niin elokuva ei tehnyt oikeutta The Shadowille ja olisikin toivottavaa, että hahmo otettaisiin uudelleen esiin synkemmällä ilmeellä toteutettuna. Etenkin kun visuaalisesti The Shadow on pirun vakuuttava hahmo. Ehkä enemmän samankaltainen kuten V Niin Kuin Verikoston V, kuin vertailussa lähimpänä oleva Batman.
Ja niin paljon kuin pidänkin Tim Currysta, niin tälläisessä elokuvassa hänen kaltaisensa näyttelijävalinnat tulisi hukuttaa ennen syntymistään ja ottaa tilalle kolhomman näköisiä ja oloisia näyttelijöitä.
Pidin kovasti siitä pikku efektistä, että kun Cranstonin sielun pimeys alkaa tulemaan esille, niin hänen silmiensä väripigmentti muuttui kokomustaksi.
Niin ja olihan elokuvassa Jerry Goldsmithin musiikki, mikä on aina hyvä asia.
Tähdet: **
The Shadow
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti