Strange Hearts -Onnea etsimässä (2002)

Jack (Robert Forster) on kroonisesta rahapulasta kärsivä entinen lapsitähti.
Henry (Kip Pardue) on maaseudulta saapunut sinisilmäinen höpönassu.
Moira (Rose McGowan) on strippari joka haaveilee elosta paratiisissa.
Dan (Harry Hamlin) on tuottaja joka haluaa palkata Henryn vetämään tv-visailua.
Sitten ei tapahdu yhtikäs mitään.
Loppu.

Siis hitto tämä on varmaan yksi tylsimpiä elokuvia joita olen eläissäni nähnyt. Ilmeisesti ideana on ollut kertoa Keskiyön Cowboy-henkistä tavaraa jossa viaton kolli ystävystyy luuserin kanssa ja sitten koetaan kärsimystä, petoksia ja masennusta. No, tämä elokuva tuntuu koko pituutensa ajan siltä kuin istuisi odotushuoneessa. Se ei ole hidas minkäänlaisella Jarmuschmaisella tavalla jolloin ns. tylsyydestä tehdään taiteellinen ratkaisu, eikä tämä elokuva ole edes sillä tavalla tylsä että välillä meinaisi tapahtua jotain ja sitten ei tapahdukaan. Tässä kaikki hahmot ja tapahtumat ovat oikeasti vain sen oloisia kuin vasta valmistauduttaisiin kuvauksiin ja aikaa tappaessa koetettaisiin muistella repliikkejä ja keskittyä omin ajatuksiinsa. Kukaan ei tee yhtään mitään kiinnostavaa missään vaiheessa.

Sääli että Robert Forsterin kaltainen mielestäni karismaattinen näyttelijä ei pääse erottumaan jostain Kip Parduen kaltaisesta puupökkelöstä ja vain siitä yksinkertaisesta syystä ettei ole mitään tekemistä.

Takakannessa elokuvan lajityypiksi mainitaan musta komedia, mutta osuvampi genremääritys olisi ollut näkymätön komedia, sillä ainakaan minä en löytänyt elokuvasta minkäänlaista, minkäänväristä komiikkaa. Eipä siinä sen puoleen tuntunut olevan myöskään draamaa, jännitystä, elonmerkkejäkään.

Yhden tähden elokuva ansaitsee sillä, että pidin hauskana ideana sitä että Rose McGowanin hahmon haaveissa oli parempi elämä Meksikossa, eikä esim. missään trooppisella saarella.

Unilääkettä.

Tähdet: *
Strange Hearts