Harvemmin ostan jo omistamiani elokuvia uudestaan, ainakaan jos se aiempi itselläni oleva versio on vielä katselukunnossa. Siksipä esimerkiksi Tähtien Sodatkin löytyvät minulta vieläkin kasettimuodoissaan. Joskus jos löytää naurettavan halvalla kattavamman version jostain elokuvasta, niin toki silloin se saattaa tulla ostetuksi syrjäyttämään jo hyllystä löytyvän sukulaisensa.
Mutta poikkeus on aina poikkeus.
On kuitenkin ainakin kolme elokuvaa jotka olen ostanut tietoisesti useampaan otteeseen vaikka edellinen versio oli kunnossa ja vaikka uudessa versiossa ei ole ollut mitään merkittäviä muutoksia.
The Crow piti aikoinaan vaihtaa kasetista levyyn ja siitä vielä kahden levyn painokseen.
Avaruusseikkailu: 2001 koki saman tapahtumasarjan, tosin sillä erotuksella että uuden vuoksi en luopunut vanhasta, vaan nyt siellä on kaksi eri dvd-painosta ja bluray. No hei, se on sentään maailman paras elokuva. 2001:stä ei ole kasettina jäljellä siitä yksinkertaisesta syystä, että olen kuluttanut sen loppuun. Kannen tosin säilytin, että onhan se jo jotain. Ja ennen kuin kysytte, niin siitä ei ole tulossa kirjoitusta, mutta jatko-osasta on.
Niin mutta Starship Troopers. Se on se kolmas elokuva jonka olen ostanut useampaan otteeseen vain koska sitä on tullut uusi versio markkinoille. Ensin oli se isokannella oleva vhs, sitten flipperi-dvd ja lopuksi yksipuolinen, mutta ekstroiltaan ylivertainen spessuversio. Miksi? Koska se on ihan kiva leffa.
Ja kyllä, ylpeilkäämme myös sillä, että kyseisen elokuvan erinomainen Basil Poledouriksen säveltämä soundtrack on myös hallussani.
Unohtaa Heinlein, sillä tämä on enemmän Verhoeven-elokuva.
Niin ja pysytelkää suosiolla kaukana Starship Troopersin jatko-osista ja siitä kököstä animaatiosarjasta, sillä ne ovat kiltisti sanottuna löysää sontaa.
Tulevaisuus. Nyt!
Haluatko lapsia? Haluatko ryhtyä poliittiselle uralle? Haluatko opiskelemaan? Haluatko mahdollisuuden äänestää vaaleissa? Haluatko, että sinua kohdellaan kuten ihmistä tulisi kohdeltavan? Jos vastauksesi on kyllä, mene armeijaan se tekee sinusta miehen olit sitten mies tai nainen.
Kyllä, tulevaisuuden yhdysvalloissa ja yhdysvallat on käytännössä koko Maa-planeetta olet jotain ja voit saavuttaa jotain vain menemällä armeijaan, muutoin olet ihmiskunnan pohjasakkaa, puunhalaaja hippisika, oksetuksen oksetus (kuten minä itse olen.) Mutta se ei riitä että menet armeijaan, sillä armeijallakin on kriteerinsä joiden mukaan päätetään ketkä tuon suuren kunnian saavat kokea. Tärkeintä on että olet sekä nuori, sekä kaunis, sillä ruma ja vanha saa olla vain jos armeijassa olo on sinut sellaiseksi tehnyt.
Tahdon riemuvoitto ja Arjalainen superrotu. Vern Schillinger olisi iloinen tästä uusnatsismista.
Toki armeijassakin on omat kastijärjestelmänsä, koska voit olla joko alempiarvoinen sotamies, taikka snobistista päällystöä. Tämä ilmenee siinä, että koulun ihanneparista Rico (Casper Van Dien) päätyy likaista työtä tekeväksi sotilaaksi, kun fiksumpi ja filmaattisempi Ibanez (Denise Richards) pääsee lentämään. Rico haluaa pitää suhteen ehjänä, mutta he pelaavat nyt eri joukkueissa ja täten heistä ei voi yhdesä tulla mitään.
Mutta hetkinen, mihin armeijaa oikein tarvitaan? No, planeetta Klendathulla sattuu asumaan jättimatoja, jättitorakoita ja jättiskorpioneja, ja koska ne perkeleet puolustavat reviiriään tulee ne kaikki tappaa mahdollisimman graafisesti. Eihän se planeetta nyt meidän toimivalta-alueellemme kuulu, mutta maailmanpoliisin on tehtävä mitä maailmanpoliisin on tehtävä. Siispä seuraamme parisen tuntia sitä kuinka sotilaita revitään riekaleiksi, kuinka jättiötökät räjähtävät kappaleiksi ja kuinka gestapo työntää jättimadon naama-anukseen porakoneen.
Would you like to know more?
Tämä on taatusti yksi epäkorrekteimpia hollywoodelokuvia ikinä. Starship Troopers oikein survoo kasvoillemme propagandaa siitä kuinka vain ja ainoastaan amerikkalaiset sotilaat ovat merkityksellisiä ja että Jumala on vain heidän puolellaan. Kuinka amerikassa kaikki ovat nuoria ja kauniita ja kuinka kaikki yhdysvaltojen viholliset ovat rumia ällötyksiä ja ne tulee tuhota jotta voimme olla vapaita. Mutta toisin kuin jossain Michael Bayn elokuvassa, Verhoeven esittää tämän patriotismipropagandan hieman samaan tapaan kuin Trey Parker ja Matt Stone tekivät Team Americassa. Eli vetää diktatoorisen egoismin niin yli, ettei sille voi kuin nauraa.
Koska Starship Troopers esittää amerikkalaiset sotilaat natseina, ei liene vaikea ymmärtää miksi elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton. Kaiken lisäksi Verhoeven korosti fasismia latomalla elokuvan täyteen aivopesulta tuntuvia mainoksia joissa jankattiin kuinka juuri tämä nimenomainen tapa olla ja elää on ainoa oikea, sillä ethän sinä tahdo olla väärässä. Liity massaan koska kaikki muutkin niin tekevät.
Usein kuulee valitusta siitä kuinka jossain elokuvassa/tv-ohjelmassa ei ole mukana esimerkiksi vähemmistön edustajia, tai kuinka epäreilua on kun jossain ammateissa on vain miehiä, tai vastaavasti naisia. Kuinka on pakko ottaa esimerkiksi jokin naiskiintiö käyttöön, koska muuten siitä tulee jokin herrain klubi. Siis oikeasti, 'ttu mitä bullshittiä! Sellainen ajattelu missä ei palkata työhön parhaimmalta vaikuttavaa vaihtoehtoa, vaan täytetään jokin kiintiö on kyllä niin anuksesta kuin olla ja voi. Eikä sellainen ole esimerkiksi mitään rasisminvastaista toimintaa, vaan pikemmin juuri itse syrjintää. Miksi johonkin Frendit-sarjaan pitäisi mukaan laittaa esimerkiksi homoseksuaali? Tai miksi Bel Airin Prinssiin tulisi istuttaa Ron Howard? Jos tarina ei sitä vaadi, niin sellaista ei pitäisi tehdä vain koska se olisi muulla tavoin jotenkin pakko ja ketään ei tahdota loukata.
Ja Perussuomalaiset, pysykää kaukana sillä en kannata teitä.
Enkä muutenkaan tahdo aloittaa mitään rasismidebattia, koska siitä ei nyt ole kyse. Tahdon vain mainita, että asioiden ei pitäisi kulkea siten, että joku palkataan nimenomaan ihonvärinsä vuoksi koska laki tai jokin muu määrää niin, eikä vastaavasti ketään tulisi olla palkkaamatta sen vuoksi. Vaan yksinkertaisesti niin, että jokainen olisi iästään, nimestään, sukupuolestaan, ihonväristään, hiusmallista, etc. huolimatta tasa-arvoisessa asemassa, niin hyvässä kuin huonossakin.
Näenkin että Starship Troopers kommentoi juuri tuollaisia asioita ylikorostamalla niitä tietoisesti väärän puolen kautta. Siksi amerikkalaiset ovat aina oikeassa, siksi sotilaat ovat vain nuoria ja kauniita, siksi ja siksi, vain jotta lopussa sankariksi voi nousta veteraani, eräänlainen kehäraakki ja huomauttaa, että hei, poliittinen korreuktius ja epäkorrektius voivat olla aivan yhtä huonoja asioita jos kummastakin tehdään liian iso asia.
Okei, ymmärrän että logiikkani ontuu, mutta ei huolta se tulee ontumaan jatkossakin.
Tässä muuten on pääsyy siihen miksi en ole aiemmin kirjoittanut Starship Troopersista, koska se saa vereni (positiivisesti) kiehumaan ja sen ansiosta rupean vaahtoamaan tajunnanvirtaa joka saattaa myöhemmin kaduttaakin, mutta vähintäänkin saa kirjoittajan vaikuttamaan kukkuu kukkuu-päältä.
Minua suututtaa kun joku sanoo tästä elokuvasta, että se oli hyvä toimintaleffa, tai vielä pahempaa että "'ttu kun veri lentää", sillä vaikka tämä toki onkin näyttävä toimintaelokuva niin se on minusta ennen kaikkea poliittinen satiiri. Se vain naamioi itsensä ja pilkkaa katsojia jotka eivät ymmärrä katsoa sen naamion alle.
Tietenkin ymmärrän etteivät kaikki pidä tästä elokuvasta, koska mitä hittoa se nyt olisi jos kaikki pitäisivät samoista asioista, sitä voisi vielä päätyä Katy Perry-faniksi. Brr!
Mutta toivoisin etteivät he pidä siitä sen sanoman vuoksi, jonka katsoja tulkitsee huonosti toteutetuksi, eivätkä esimerkiksi sen takia että siinä on huonoja näyttelijöitä. Tottakai tässä on huonoja näyttelijöitä, onhan sen pääosassa Casper Van Dien. Vastaavasti siellä on mukana myös Clancy Brown ja Michael Ironside, joten eipäs nyt pillastuta. Minusta kuitenkin nimenomaan se, että elokuvassa esiintyvät jotkut elävät maalinkuivumiset kuten Van Dien ja Patrick Muldoon vain korostavat sitä kuinka tässä naureskellaan sille kuinka kaikkien tulisi olla Ken tai Barbie. Siitä syystähän se Ricon ja Ibanezin rakkaustarinakin on tehty pinnalliseksi saippuaoopperaksi, koska tuolloin ei tarvitse ajatella muuta kuin kauniita vaatteita ja koruja. Räjähdyksiä, kuola valuu, öö. Mutta omasta mielestäni menettää paljon jos ei pysty näkemään muuta kuin pinnan koreuden, sillä alta löytyy,,, ihan oikeasti,,, paljon ajatuksia herättäviä asioita.
Hei, kuinka monen elokuva-arvostelun kohdalla minä olen muka ajatellut näin paljon? Aika harvan. Joten kyllä Starship Troopersissa jotain merkittävää on.
Ja kuka ei muka innostu kun Doogie Howser paljastuu telepaattiseksi SS-mieheksi.
Starship Troopers on 125 minuuttinen armeijan värväysvideo joka sanoo, että ethän ollut niin tyhmä että uskoit edeltäviä 125 minuuttia.
"Young people all over the globe are joining up to save the future."
Tähdet: ****
Starship Troopers
2 kommenttia:
Niin, siis minun ongelmani tämän elokuvan suhteen on se, että minusta se ei ole satiiria. Se ei ole ironiaa. Se ei ole parodiaa. Se kyllä yrittää kovasti olla näitä kaikkia, oikein alleviivaten. Se iskee katsojan silmien eteen jatkuvasti valtavia neonvärisiä kylttejä, joissa lukee "HEI ME PARODIOIDAAN!" ja "TÄÄ ON NYT SITÄ SATIIRIA HEI!", mutta todellinen satiiri ja parodia jää elokuvassa löysäksi ja totaalisen hampaattomaksi.
Starship Troopers on niitä harvoja parodiaelokuviksi itseään kutsuvia leffoja, jotka ottavat itsensä vakavasti parodiana. Se aliarvioi katsojaa, se on tyhmä, se on raivostuttava ja se on kaikin puolin mitätön tekele josta on jostain syystä tullut egorunkkailijoiden kulttipätkä.
Hyvä.
Lähetä kommentti