Paha Perhe (2010)

Käräjäoikeuden tuomari Mikaelilla (Ville Virtanen) on perhe johon kuuluvat vaimo, nuorempi poika ja aikuinen poika Dani (Lauri Tilkanen). Mikael on toistamiseen naimisissa ja aiemmasta kariutuneesta liitosta hänellä on myös äitinsä luona asunut aikuinen tytär Tilda (Pihla Viitala), joka muuttaa isänsä luokse äidin kuoltua. Mitäpä tuosta ajattelemme, eihän yksi asukas lisää ole ongelma. Paitsi tietenkin silloin kun täydellisyyteen itsensä ja lastensa kohdalla pyrkivä isä alkaa epäilemään aikuisten lapsiensa olevan insestisessä suhteessa, mikä johtaa ajattelukyvyn sumentumiseen ja absurdeihin mittasuhteisiin kasvaviin toimiin "parantaa" lapset, korjata tilanne ja tehdä perheestä täydellinen. Asiaa ei Mikaelin kohdalla helpota se, että nuo lapset Dani ja Tilda ovat myöhäisessä kapinavaiheessa ja kaikki mitä he tekevät vain kiehauttaa isän verta entisestään ja he itsekin ymmärtävät sen. Dani ja Tilda alkavatkin suunnitella eräänlaista pakoa Costa Ricaan, kun Mikael puolestaan uuden liittonsa kustannuksella keskittää kaiken tarmonsa pelastaakseen lapsensa suhteelta, jonka hän näkee jatkuvana suljettujen ovien takana olevana kahdenkeskisinä orgioina. Mikael menee jopa niin pitkälle, että auttaakseen Dania hän pyytää kaveriaan kaappaamaan ja tavallaan aivopesemään poikansa normaaliksi. Siis vähän samaan tapaan kuin Harvey Keitel Holy Smokessa. Vielä kun Tilda lähetetään kauas pois, niin kaikki on taas hyvin. Paitsi että Mikael itsekin tietää mokanneensa ja pahasti, mutta hän ei parempaankan pystynyt ja on ainakin pahoillaan siitä.
Eihän Mikaelin suunnitelmista mitään tule ja lopulta hänen on hyväksyttävä että Dani ja Tilda osannevat itse tehdä oikeat päätökset. Siihen mennessä ollaan vain tuhottu avioliitto, kolme sormea ja lapsetkaan eivät järin arvosta isäänsä.
Loppuun symbolinen synninpäästö.

Oli muuten aivan hemmetin hyvä elokuva.

Paha Perhe on tietenkin kertomus dysfunktionaalisesta perheestä ja sellaisenaan se ei kuulosta mitenkään erikoiselta, mutta jokin tässä elokuvassa teki minuun erityisen vaikutuksen. Se on komedia ja se on draama, mutta se ei naurata eikä se draamanakaan tunnu tyypilliseltä Paha Perhe-tarinalta jossa joku alkoholisti-isä raiskaa syntymättömän vuohen. Tämä on kuin jokin Todd Solondzin elokuva jossa komedia on niin mustaa ettei tiedä nauraako vai ei. Toisaalta sitä pitää elokuvaa hyvin hauskana, mutta samalla masentuu nurkkaan nyyhkyttämään.

Pidin suuresti siitä, että Mikaelilla oli oikeasti syytä uskoa lapsiensa suhteen laadun olevan kielletty ja lapset eivät tee mitään ajatusten muuttamisen suhteen, jonka vuoksi sitten Mikael alkaa mielessään liioittelemaan asioita aivan järjettömiin mittasuhteisiin saakka.
Koska Mikael pyrki pitämään perheensä ehjänä ja ns. normaalina, ei hän oikeastaan ollut mitenkään lainausmerkeissäkään paha. Mitä eivät olleet myöskään muut perheenjäsenet. Sitä vain koetettiin korjata ehjää ja tehdä hyvää väärin keinoin. Minkä vuoksi minun on pakko todeta, että tämä elokuvan nimi on ihan anaalista. Nyt se aivan leimaava väärällä tavalla koska moni varmasti mieltääkin elokuvan keskiössä olevan perheen pinnallisesti "pahaksi", vaikka parempi vaihtoehto olisi ollut esimerkiksi Hyvä Perhe. Siinä olisi ollut enemmän sopivaa ironian makua, kuten myöskin se olisi ollut enemmän oikeassa elokuvan hahmoja ajatellen. Oikeastaan elokuvan nimeksi olisi kannattanut antaa pelkkä ja yksinkertainen Perhe, se olisi kertonut kaiken oleellisen ja ollut samalla sanomatta mitään.

Elokuva on aika pitkälle Ville Virtasen show ja hän esittääkin loistavasti miestä joka ei missään vaiheessa oikein tunnu tietävän mitä tapahtuu ja miten silloin tulisi toimia, mutta luulee paljon ja päättelee kaiken väärin. Erityisen loistavana pidän kohtausta jossa Tilda kysyy autossa saako siellä polttaa ja se tapa millä Virtanen vastaa on täydellinen läpileikkaus koko Mikael-hahmon luonteesta.

Muut näyttelijät toimivat enemmän tai vähemmän taustatukena. Jopa Virtasen jälkeen eniten esillä olevat Viitala ja Tilkanen ovat aikalailla sivuosissa ja vaikka hekin tekevät ihan hyvää työtä, niin kyllä se Tilkasen tauoton ummetus-ilme oli välillä hieman puuduttavaa.

Olin aivan siinä ja siinä antaako elokuvalle täydet tähdet, mutta minua alkoi vaivaamaan koko ajan enemmän ja enemmän se, että miksi elokuvassa oli se sivuraide jossa Tilda on aloittamassa treffailua Reino Nordinin esittämän kahvila-asiakkaan kanssa. Koska jos sen idea oli muka siinä, että Tildan ja Danin suhde raukeaisi sen vuoksi että Tildalla on toinen mies, niin Nordinin osuus sivuutettiin siihen nähden aivan liian nopeasti. Ja jos se ei ollut alunperinkään tarkoitus, niin nyt se on sitten aivan turhaan mukana, sillä sittenhän se ei edistä tarinaa mihinkään suuntaan. Plussana tosin on sanottava, että Suomen huonoimpana näyttelijänä pitämäni Nordin oli roolissaan vähintäänkin ihan ok.

Tähdet: ****
Paha Perhe