Movie monday: Elämän menetetyt tunnit

Panokseni Movie Monday-haasteeseen jossa aiheena Elämän menetetyt tunnit.
.
.
.
VAROITUS! SISÄLTÄÄ VOIMASANOJA!
Jos ette halua lukea alatyylisesti kirjoitettua alkeellista vuodatusta, niin olkaa ystävällisiä ja poistukaa paikalta. Muussa tapauksessa saatte syyttää itseänne ja luoda samalla minusta mielikuvan kaupan lattialla itkuraivaria kokevasta räkänokasta.

Tokihan meistä jokainen on nähnyt elämänsä aikana huonoja elokuvia ja jos on yhtään samanlainen elokuvankatselija kuin minä olen, niin se huonokin elokuva on pakko katsoa loppuun saakka vaikka väkisin ja sitten sitä katsoo myös itsensäkin mielestä huonoja elokuvia etsien sieltä edes jotain hyvää. Edes hyvä biisivalinta, kaunis naisnäyttelijä, makea hattu, ihan mitä vain jotta pystyisi perustelemaan itselleen miksi tässä ei nyt tullut heitettyä puoltatoista tuntia viemäriin.
(Ainoa leffa jonka tiedän minulta jääneen tietoisesti kesken oli umpitylsä American Crude. Kaikki muut surkeuden ilmentymät olen saanut jotenkuten katsottua alusta loppuun. Ehkä se on vaatinut useamman yrityksen, mutta kuitenkin.)
Jos elokuva osoittautuu huonoksi, niin sitä toivoo että se olisi edes sitten niin huono, että sen surkeudesta osaisi nauttia. Eli niin huono että jo hyvä, josta tyypillisin esimerkki lienee Ed Woodin Plan 9 From Outer Space. Siinähän on elokuva joka riemastuttaa huonoudellaan ja on täten omassa lajityypissään hyvä. Tästä genrestä löydämme monia ilostuttavia teoksia ja vaikka suurin osa niistä on budjetaalisesti rajoittuneita, niin mukaan mahtuu myös Battlefield Earthin ja Barb Wiren kaltaisia ison rahan mestarimokauksia.

On siis elokuvia jotka ovat huonoja, mutta niistä löytää silti jotain puolusteltavaa ja on elokuvia jotka ovat niin huonoja että siitä tulee niiden suurin voimavara. Siispä ikävimmät elokuvat ovat niitä jotka ovat yksinkertaisesti vain ja ainoastaan huonoja ilman että niissä olisi yhtikäs mitään hyvää löydettävänä ja ne eivät ole oikealla tavalla huonoja jotta niistä pitäisi huonoutensa vuoksi.

Dagon on minusta uskomattoman huono elokuva. Jopa niin huono että olen koettanut pyyhkiä sen olemassaolon mielestäni, mikä muuten on sitten johtanut siihen että olen nähnyt tuon elokuvan kolmasti. KOLME FUCKIN' KERTAA! ja vain siitä syystä että olin unohtanut elokuvan ja sitten jossain vaiheessa uusintakatselua se on palannut torquemadamaisine kiduttamiseneen mieleeni. Siinä ei ole mitään hyvää. Umpipaskat näyttelijät, ohjaus anaalista, efektit kierrätettyä oksennusta, musiikki suolistokaasuja.
Mutta...
Se ei silti ole mielestäni maailman huonoin elokuva, sillä onhan meillä aina Ulli Lommelin Tyttö Kellarissa ja se saa jopa Dagonin vaikuttamaan mestariteokselta.
Tyttö Kellarissa on elokuva joka herättää haaveita siitä, että saisi fyyysisesti vaurioittaa Lommelia estääkseen häntä enää ikinä ohjaamasta uutta elokuvaa. Uwe Bollia kutsutaan maailman huonoimmaksi elokuvaohjaajaksi, mutta Tyttö Kellarissa osoittaa tuon sontakruunun kuuluvan Lommelille.
Mutta...
Vaikka edellä mainitut Dagon ja Tyttö Kellarissa ovat selkeästikin niitä elokuvia joiden kohdalla herää ajatus siitä kuinka juuri se elokuva on maailman huonoin, niin vielä löytyy huonompikin elokuva.

Yksi asia joka täytyy huomioida huonoja elokuvia arvioidessa - jopa maailman huonoimpia elokuvia arvioidessa - on paremman sanan puutteessa niiden tekijävoimat.
Dagon ja Tyttö Kellarissa ovat halpatuotantoelokuvia joiden ohjaajat, näyttelijät, efektit ja kaikki muu ovat sellaista joiden kohdalla osaa jo edes jotenkin odottaa niiden olevan kaikkea muuta kuin mahdollisia mestariteoksia. Joten vaikka nämä esimerkkielokuvat herättävän minussa Hulk murskaa-suuttumusta, niin kun vastaan tulee Hollywoodtuotos jossa raha ei ole ollut ongelma ja mukana on kalliita näyttelijöitä, hyvinä pidettyjä näyttelijöitä, aikaa tehdä kuvauksia, aikaa korjata matkan varrella ilmenneitä virheitä, mukana tehostealan mestareita, ohjaaja/käsikirjoittaja on mielipiteitä jakava mutta ehdottomasti mielenkiintoinen, säveltäjänä useampaan kertaa vaikutuksen tehnyt henkilö ja käytettävänä tarina joka jo itsessään on niin kiintoisa että vaatii jo yritystä saada se kuulostamaan ripulilla istumiselta, niin sitten me saamme sellaista vitun ruostepaskaa jonka rinnalla hukkuminen mätään räkään on helpotus.

Hyvät naiset ja herrat:
THE WICKER MAN remake.


Alkuperäinen Wicker Man on aivan loistava elokuva, enkä tietenkään edes kaivannut siitä uutta versiota, mutta inhoni remakea kohtaan ei johdu siitä että se on nimenomaan remake, vaan siitä yksinkertaisesta syystä että Wicker Man remake on saatanallista kuraa. Tietenkin hyvin harva remake on hyvä, mutta niin huonoja kuin remaket elokuvista The Hills Have Eyes, Texas Chain Saw Massacre, etc. ovatkin, niin ainakin ne pystyi katsomaan läpi ja kokea ymmärrettävä kiukustuminen. Mutta Wicker Man remaken vittu paska kyrpäjooseppi tarina jostain pallosilmästä vinkumassa kuinka se on saatana allerginen joillekin vitun mehiläisille ja ulvomassa how did it burnia on jo jotain uskomattoman infernaalista suolistolimaa. Helvettiäkö sitten menet jollekin vitun saarelle joka vittu on tunnettu jostain vitun hunajasta. Ja koko elokuvan aikana sitä vain herättää itsessään pyhää vihaa huomatessaan miten joka helvetin paskajuttu on onnistuttu pilaamaan.
Joka kerta kun edes ajattelen Wicker Man remakea alkavat käteni puristumaan nyrkkeihin ja hampaani pureutumaan yhteen väkivaltaisesti ja juuri niin käy tälläkin kertaa.

Voisin itkeä tässä enemmänkin siitä mistä puute, mutta vaikka kuinka jankkaisin vittua niin se ei tekisi oikeutta Wicker Man remaken huonoudelle.

Ja kuten ruudun alareunasta voitte huomata, niin jos mielestäni elokuva ei ansaitse yhtään tähteä syystä että se on joko niin huono, tai en vain osaa pisteyttää sitä niin se saa kohdalleen merkinnän joka viittaa juuri Wicker Man remakeen. Tahdon kuitenkin huomattaa, että se on pikemminkin suuntaa antava merkintä, sillä ollakseen yhtä huono elokuva kuin Wicker Man remake, olisi elokuvan vähintään ammuttava PETAn johtajana toimiva raskaana oleva kehräävä äiti Ammagandhiteresa.

Wicker Man remake on niin huono elokuva, että vaginaaliset termitkään eivät pysty kertomaan kuinka huono se on.

Ai niin, en tosiaankaan ole ylpeä tästä kirjoituksesta.