Johnny Mnemonic (1995)

Ennen kuin Keanu Reeves oli Matrixin Neo, hän oli Johnny Mnemonic ja voi pojat kuinka iso juttu tämä olikaan aikoinaan.

Ystäväpiiriini kuului ja kuuluu edelleenkin useampia scifistejä ja tieteiskirjallisuuden pyhä kolminaisuus oli Philip K. Dick, Isaac Asimov ja William Gibson. Joten kun kuulimme että Gibsonin tarinaan pohjautuva elokuva olisi tulossa, oli innostus enemmän kuin sitä oli mahdollista käsitellä. Sitten ilmestyi Johnny Mnemonic jota mentiin katsomaan kuin Jeesuksen ylösnousemista, mutta paikalta poistuttiin kuin olisimme kokeneet ristiinnaulitsemisen. Mitä hittoa? Mitä roskaa tämä on? Hahaha!
Okei, Johnny Mnemonic ei siis tehnyt aikoinaan suurtakaan vaikutusta, sillä löytääkseen siitä hyviä puolia joutui näkemään aivan liian suurta vaivaa jotta siitä olisi voinut vapautuneesti nauttia.
Yleinen mielipide taisikin jäädä pitkälti siihen, että kyseessä on roskaelokuva ja se on viihdyttävä vain silloin jos osaa ottaa lähtöasenteeksi sen, että nyt ollaan katsomassa ison rahan B-elokuvaa jonka voisi siirtää aakkosissa kauemmaksikin A:sta.
Kuitenkin Johnny Mnemonic jäi jotenkin takaraivoon kytemään ja kuten Ajan Valtiaiden kohdalla mieli työntää väkisin huonoja muistoja pimentoon ja sitä aina muistelee elokuvan olleen parempi kuin mitä se oli. Ja sitten vuosia myöhemmin kun The Matrix ilmestyi, niin muistan kuinka moni tuli kyselemään että mikä se Reevesin aiempi samantyylinen tieteiselokuva olikaan. Joten ihmiset muistivat Mnemonic jotenkuten, mutta vasta uusintakatselu muistutti että kenties se on parempi unohtaa.

Vuosi on 2021 ja tietovarkaudet ovat niin yleisiä, että mitään dataa ei ole turvallista viestiä tietokoneiden saati puhelimen kautta, joten ratkaisuksi oli keksitty ihmiskuriirit joiden päähän asetettuun siruimplanttiin voidaan ladata kuljetettavat tiedot. Mutta koska aivokapasiteetti on rajallinen, niinpä jos sinne tallennetaan uutta tietoa on vanhaa poistettava. Johnny Mnemonic (Keanu Reeves) on yksi tälläisistä implantin päähänsä ottaneista kuriireista joka on menettänyt niin paljon muistojaan, ettei oikein tiedä mitään itsestään. Nyt Johnny haluaa poistattaa implanttinsa ja saada muistonsa takaisin, mutta leikkaus vaatii rahaa, paljon rahaa ja saadakseen sitä on Johnnyn otettava vielä yksi hyvin rahakas keikka vastaan.
Johnny tapaa uudet asiakkaansa ja valehtelee muistikapasiteettinsa koon suuremmaksi kuin mitä se oikeasti on jotta ei menettäisi tehtävää. Kuljetettavat tiedot ladataan Johnnyn päähän ja kuvakoodataan jotta Johnny itse ei tiedä mitä aivoissaan kuljettaa. Kesken tehtävän paikalle saapuu joukko tappajia lahtaamaan Johnnyn asiakkaat, mutta kuriiri itse pääsee pakenemaan. Sääli vain että avauskoodi pääsee osittain tuhoutumaan ja nyt Johnnylla on vain pari päivää aikaa saada ulos päästään sinne tallennettu tieto ennen kuin aivot ylikuormittuvat ja hän luolee sen seurauksena.
Se mitä Johnny kuljettaa päässään on parannuskeino ihmisiä tappavaan hermostojen rappeuttamissyndroomaan, jonka alkuperä on vielä toistaiseksi tuntematon. Siispä Johnnyn perässä ovat kaikki ja jokaiselle riittää pelkkä pää. Etenkin maailman johtavaksi kaupalliseksi yritykseksi noussut Yakuza ja sen johtaja Takahashi (Takeshi Kitano) kaipailee Johnnyn päätä.
Johnny saa avukseen tuosta edellä mainitusta hermostosairaudesta kärsivän henkivartijan, Janen (Dina Meyer) ja kohta paetaan sinne ja tänne. Ja perässä kulkee Jeesukselta näyttävä tappaja nimeltä Katusaarnaaja (Dolph Lundgren) ja sormilasernarua heiluttava Shinji (Denis Akiyama.)
Tässä vaiheessa elokuva itse kuin katsojakin alkaa olla aika sekaisin ja sitä vain katsoo huuli pyöreänä että mitä hittoa tämä on olevinaan.
Lopulta Johnny saa apua hakkeridelfiiniltä. Öö, okei.
Pahikset kuolevat ja Johnnyn päästä saadaan turvallisesti data ulos ja laitettua yleiseen levitykseen jotta yksikään lääkefirma ei pääsisi rahastamaan sillä. Johnnylla on muistonsa ja hakkeridelfiini on hakkeridelfiini.
Niin ja Takahashikin osoittautui mukavaksi tyypiksi.

Hölmöydestään huolimatta Johnny Mnemonicissa on kyllä mukana hyviäkin ideoita ja minä itse pidin kovastikin siitä, että kuljettaakseen aivoissaan sinne istutettua informaatiota oli sille tilaa tehdäkseen poistettava vanhaa, kuten nyt vaikkapa muistoja lapsuudesta.
Lisäksi jotkut kyberpunkmiljööt olivat nannaa.

Ja pidin joistakin hahmoista. Etenkin Lundgrenin Jeesuslookkinen tappajasaarnaaja oli hauska. Tosin jotkut näyttelijävalinnat ovat rehellisesti sanottuna naurettavia. Ice T kapinallisjohtajana on pelkästään hupsu ja Henry Rollins ei ehkä ole kaikkein uskottavin valinta lääkäriksi.
Udo Kier limaisena informaatiovälittäjänä on kyllä mainio ja Takeshi Kitano on tyypilliseen tapaansa vakuuttava vaikka ei tekisi mitään.
Keanu Reeves itse puolestaan on hölmöstä hiusmallistaan huolimatta ulkoisesti sopiva, mutta tässä elokuvassa hän on vielä aivan liian kiinni siinä woah-tavassaan esiintyä, joka ei todellakaan tee hänestä järin uskottavaa.

Mutta oikeasti pitääkseen Johnny Mnemonicista on turvallisinta olla vertaamatta sitä mihinkään Matrixiin, taikka Total Recalliin, saati edes Impostoriin. Jos aikoo verrata Mnemonicia johonkin niin mielummin sitten vaikkapa Paycheckiin, tai mihin tahansa ison rahan floppeihin kuten Waterworldiin tai Postmaniin jotka voivat olla hauskaa viihdettä, mutta vain jos ei odota näkevänsä mitään elämää suurempaa.
Siispä toki Johnny Mnemonicista voi oikeassa mielentilassa nauttia suurestikin ja jos ei muuta hyvää löydä niin tässä on ainakin tosi kick ass-soundtrack (mm. God Lives Underwater, Cop Shoot Cop ja KMFDM.)

Jännää miten tässä noin suunnilleen 90-luvun puolivälissä tieteiselokuvissa (ja teknovideoissa) oltiin innostuttu kuvaamaan virtuaalitodellisuutta visuaalisella tavalla joka on sittemmin hylätty tyystin. En nyt keksi sopivaa sanaa osoittamaan mitä tarkoitan, mutta jos katsotte esimerkiksi elokuvan Ruohonleikkaaja niin siinä virtuaalitodellisuusefektit olivat samanlaisia.

Ekstroissa on mm. lyhyt William Gibsonin haastattelu, jossa hän ei kuulosta uskottavalta koettaessaan kehua tuolloin tekeillä olevaa elokuvaa.

Tässä minun dvd-versiossani on muuten taatusti yksi rumimpia kansia ikinä ja meinasinkin skannata vanhan vhs-kannen tänne, mutta sitten päätin mielummin näyttää tämän oksetuksen jonka kuka lie sokea koukkukäsi on suunnitellut.

Tähdet: **
Johnny Mnemonic