Hamburger Hill (1987)

Tuossa muutama päivä takaperin kollegani kysyi minulta millä tavoin valitsen elokuvani. Siis että kun ostan leffan, niin mikä saa aikaiseksi päätöksen ostaa juuri se silloinen elokuva.
No minäpä kerron sen.
Tietenkin jos elokuvassa on näyttelijöitä joista pidän, saattaa se olla ratkaiseva päätös. Hyvä ohjaaja, mielenkiintoinen tarina, houkutteleva kansi, se että mitä lajityyppiä tekee juuri silloin mieli katsoa. Ja tietenkin se, että kuka on elokuvan säveltäjä.
Hamburger Hill kuuluu niihin elokuviin jotka alunperin otin katsottavaksi säveltäjänsä, Philip Glassin vuoksi.

Vietnamin sota on meneillään ja täällä meillä on nähtävänä kovin tuttua Vietnam-leffa meininkiä. On siis sitä "mi laav juu loong taim"-replikointia, noviisisotilaita jotka ovat kovin innokkaita taistelemaan, mutta tulevat kohta kokemaan todellisuudet kauhut. On Platoonin tavoin nähtävissä lukuisia tuttuja naamoja, kuten Don Cheadle, Steven Weber, Dylan McDermott, Courtney B. Vance, etc. Hikeä, mutaa, viidakkoa. eli kaikkea mitä tälläiseen elokuvaan kuuluukin.
Elokuvan jonkinlainen päähenkilö on kersantti Frantz (Dylan McDermott) jolla on enää päälle kuukausi palvelusta jäljellä. Franzt koettaa pitää lievää etäisyyttä alaisiinsa koska ei halua tuntea ihmisiä joista suurin osa tulee suurella todennäköisyydellä kuolemaan. Kessu on muutenkin aika ryytynyt sotaan, eikä pahemmin jaksa enää välittää mistään patriotismista, kunhan nyt vain tekee työnsä jotta pääsisi kotiinsa.
Ryhmä johon Frantz kuuluu saa tehtäväkseen vallata erään kukkulan ja sitten seuraamme tunnin verran kuinka sotilaat koettavat päästä ylöspäin kukkulalle ja heitä räjäytellään kappaleiksi ja ammutaan reikiä täyteen.
Kukkulan kuningas.

Verrattuna kahteen muuhun suunnilleen samoihin aikoihin ilmestyneeseen Vietnam-leffaan, Platooniin ja Full Metal Jacketiin on Hamburger Hill aika laimea tekele. Se ei ole yhtä persoonallinen kuin Full Metal Jacket, mutta ei myöskään yhtä aidon tuntuinen kuin Platoon.
Hamburger Hill näyttää visuaalisesti vähän liian siistiltä, aivan kuin se olisi enemmän tv:lle suunnattu kuin valkokankaalle. Liian valoisa, vaatteet liian puhtaita ja hahmot turhan persoonattomia ja sekin vähä persoonallisuus mitä heistä nurkan takaa vilkuilee on perinteistä sotilasmallia. Ja yksi asia mikä todella vaivasi minua Hamburger Hillin visuaalisuudessa oli sotilaiden hiusmallit. Kaikilla tuntui olevan sellainen tuuhean ilmava kampaus, aivan kuin he olisivat juuri tulleet kampaamosta ja kuten James Bondilla eivät kampaukset tuntuneet sekoittuvan edes räjähdyksissä.
Eli se mikä Hamburger Hillissä jäi aikalailla vajaaksi, oli realistisuuden tunne. Minkä vuoksi minun on vaikea ymmärtää elokuvan saamia kehuja nimenomaan realistisuudesta, mutta toisaalta ehkäpä se tämä onkin sitten se aidoimman näköinen lajityyppinsä edustaja jonkun Platoonin ollessa täysin feikki. Itse kun en ole ollut paikalla, niin joudun luottamaan toisen käden tietoihin ja niiden perusteella uskon kuitenkin enemmän Platoonia kuin Hamburger Hillia.

Hamburger Hillin kaava on tuttu. Aluksi kuvataan paikalle saapuvia sotilaita ja heidän viattomuuttaan, sitten alkaa taistelu ja tuo edellä mainittu viattomuus karisee pois. Sääli vain ettei tässä ole osattu oikein paneutua henkilöhahmoihin kunnolla, joten emme oikeastaan opi heistä juuri mitään ja täten alkupuoli elokuvasta on valitettavan pitkästyttävää ja sitten kun alkaa jotain tapahtumaan niin jäämme aika ulkopuoliseksi kun emme osaa kunnolla samaistua esiteltyihin hahmoihin.
Sinänsä pidin hyvänä tarinantynkänä tätä kukkulan valtaamista hinnalla millä hyvänsä, sillä sen Pyrrhoksen voitto-teemasta olisi voinut rakentaa kunnolla sodan mielettömyyttä kuvaavan synkistelyn, mutta elokuva jäi kuitenkin pelkkään perusräiskintään joka ei siksi ikävästi eroa muista rutiinituotoksista.

Kohtaus jossa ylös nousevat jenkkisotilaat jäävät ns. friendly firen kaatamiksi oli juuri sellaista mainitsemani sodan mielettömyyden kuvausta jollaista olisi toivonut olevan mukana enemmänkin.

Ei elokuva kuitenkaan varsinaisesti surkea ole, se on vain ihan ok sotaleffa jossa on liian vähän käytetty hemmetin hyvä musiikki.

Tähdet: **
Hamburger Hill