Freddyn Painajaiset: Ilmojen halki käy tappajan tie (Freddy's Nightmares, 1989)

Hei, kuinka moni teistä muistaa tämän tv-sarjan joka toimi spin offina tutummalle Painajainen Elm Streetillä-elokuvasarjalle? Muistini väittää sitä esitettäneen suomenkin televisiossa, mutta paremmin ajatuksiini on jäänyt lillumaan muistikuvat siitä kuinka näitä tuli haettua (vanhempien avustuksella) videovuokraamosta ja juuri tämän arvosteluvuorossa olevan kasetin nimi, "Ilmojen halki käy tappajan tie" on se joka jäi parhaiten mieleen nimensä vuoksi.
Muistan myös kuinka koulupihalla kiukuteltiin siitä, kuinka Freddystä huolimatta nämä eivät olleet mitään ns. oikeita Freddy-leffoja. Kyseessähän on Tales From The Cryptin kaltainen irrallisia tarinoita sisältävä sarja joissa Freddy käy vain juontajan ominaisuudessa esittelemässä jakson, tai heittämässä välikommentin ja lopussa tulee veistämään vielä puujalkavitsin, tyyliin että jos elokuvan päähenkilö kuolee vaikkapa ruokamyrkytykseen niin Freddy sanoo kokinhattu päässään jotain fiksua kuten "that was a spicy meat-a-ball." No, en muista juuri tuollaista tapahtuneen, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Pääasia on, että Freddy ei ole mukana varsinaisissa tarinoissa, mutta hänen takiaan näitä katsottiin ja se aiheutti aina lievän pettymyksen.

Saimme aikoinaan kaikkiaan kahdeksan kasettia näitä nähtäväksemme ja kukin kasetti sisältää kaksi jaksoa, mikä nopean päässälaskun kertomana huomauttaa, että eipä siis jokaista sarjan 25:stä jaksosta ollut ainakaan kasettimuodossa täällä saatavana. Ymmärtääkseni sittemmin on julkaistu myös kattava dvd-paketti, että siitä vaan Amazoniin jos kiinnostaa.

Tämä kasetti sisältää ensimmäisen kauden jaksot School Daze ja Cabin Fever.

SCHOOL DAZE

Alkuteksteissä näytetään montaasina kuinka Freddy poltettiin hengiltä ja kuinka pallinaamat kiljuvat kun veitsisormi kiusaa.
Steve (Andrew Kraus) on päiväuniin pakeneva koulun erilainen nuori. Eli siis hän on jonkinlainen taitelijaluonne ja sehän ei oikein isälle tai rehtorille sovi, kun Steven pitäisi ymmärtää ottaa vastuuta ja aikuistua normaaliksi ihmiseksi.
Steve kutsutaan jälleen kerran rehtori Rileyn (James Harper) puheille ja odottaessaan poika ottaa torkut. Unessa jota siis tietenkin esitellään Elm Streetille ominaiseen tapaan vaihtoehtotodellisuutena, Steve koettaa paeta koulumaailmaa liittymällä Alice Cooperia siteeraavaan katujengiin joka edustaa vapautta. Todistaakseen jengille uskollisuutensa tulee Steven ampua trehtori, mutta rehtori uskottelee että Steve olisi todellisuudessa vihainen isälleen ei koululle. Seuraavaksi Steve uskoo olevansa koulussa jossa oppilaita työnnetään jonkinlaiseen lihamyllyyn ja siten heistä muovataan kirjaimellisesti robotteja jotka edustavat tunnollisia opiskelijoita. Steve herää, heittää aurinkolasinsa roskikseen ja sanoo oppineensa läksynsä. Häh
Siirrymme toiseen taivaanrannanmaalariin, Mattiin (Billy Morrissette) jonka odotetaan pärjäävän loistavasti soveltuvuuskokeissa ja jatkavan yliopistouralle, kun poika taas itse haluaisi ryhtyä rocktähdeksi. Unessa Matt kokee ihan tavallisia tapahtumia kuten illallisen perheensä kanssa, mutta kaikki alkavat muuttumaan eräänlaisiksi koetapahtumiksi joissa pitää ratkaista milloin minkäkinlaisia pulmia.
Kokeet menevät penkin alle ja vuotta myöhemmin Matt työskentelee talonmiehenä. Onko se vain unta? On, mutta sitten Matt epäonnistuu kokeissa kuitenkin. Onneksi joku hot levy-yhtiön neiti tarjoaa Mattille huippudiiliä.

Mitä hittoa? Ensimmäisessä osassa päähenkilö on taiteellinen ja ymmärtää lopulta sulautua massaan. Toisessa osassa päähenkilö uskoo elämässä olevan muutakin kuin pelkkä koulumenestys, mutta on väärässä. Onpas konservatiisia nämä Freddyn painajaiset.

CABIN FEVER

Lentopelosta kärsivä lentokonetehtailija Carl (Brett Cullen) on lentomatkustajana. Carl hermoilee ja uskoo koneessa olevan jotain vikaa, vähän niin kuin siinä William Shatnerin Twilight Zone-jaksossa joka uusittiin Twilight Zone-elokuvassa John Lithcowin kanssa, paitsi ilman mitään ökkömönkiäistä. Rottia pureskelemassa johtoja, terroristeja ampumassa, kuvitelmia ja lopulta Carl rentouttaa unilääkkeiden avulla itsensä kuoliaaksi.
Siirrymme jakson toiseen tarinaan jossa samalla lennolla olleet lipevä Jim (Ted Demers) ja lentoemäntä Sue (Lezlie Deane) dokaavat ja lähtevät Jimin mökille. Sue torkahtelee ja löytää komerosta valokuvakansion jossa on jotain bondagekuvia ja Jimin ex-tyttöystävän ruumiin pakastearkusta. Jim kilahtaa ja telkeää Suen toiseen huoneeseen joka on täynnä huonosti kuolleita esittäviä naisia. Pakastearkku huutaa ja Sue pakenee ja auto ajaa hänen päälleen. Mitä?

Freddyn Painajaiset on kauhusarjaksi aivan liian kesy ja lapsiystävällinen, että jaksaisi innostua oikeastaan mistään muusta syystä kuin itse Freddysta ja hänhän ei varsinaisesti liity jaksojen tarinoihin millään tavalla. Parasta on siis unohtaa kokonaan Freddy-yhteys, mutta silloin joutuu toteamaan että tietoisesti teineille ja nuoremmille suunnattu Pelottaako-sarja oli joka jaksollaan huomattavasti kauhistuttavampi.

Pidin kyllä sarjan ideasta, että nämä "painajaiset" tapahtuivat Elm Streetin luonteelle ominaisesti juuri unissa, mutta olisin toivonut rohkeampaa otetta todellisuuden hämärtämiseen, jotta putoaisi kunnolla kärryiltä eikä pystyisi enää erottamaan unia hereilläolosta.

Oli jotenkin oudon tuntuinen ratkaisu, että jokainen jakso sisältää käytännössä kaksi tarinaa, eli kaksi jaksoa jaksossa, mutta pidin siitä kuinka samoja henkilöitä esiintyi molemmissa tarinoissa sitoen ne keskenään samaan maailmaan. Mutta se että yhdessä päälle 40 minuuttisessa jaksossa on kaksi tarinaa, tarkoittaa se myös sitä että tuntuu kuin kiirehdittäisiin liikaa ja täten tarinat eivät pääse kunnolla alkamaan kun ne jo loppuvat.

Freddyn Painajaiset ovat kaukana painajaistunnelmista ja kyseessä on pikemmin jonkinlainen Freddyn Huono Asento, eli että kyllähän siinä vähän ikävä olo tulee mutta kauhu on yhtä kaukana kuin kaukainen galaksi. Ja hitto, jos nämä ovat Freddyn painajaisia, niin miksi hän näkee unta jostain pojasta joka joutuu työskentelemään talonmiehenä.

Tähdet: *
Freddyn Painajaiset