Farkkukyttä (Blue Jean Cop / Shakedown, 1988)

Oikeusavustaja Roland Dalton (Peter Weller) on siirtymässä varattomien avustajasta juppilakimieheksi, mutta ennen sitä tulee vielä tehtäväksi puolustaa huumekauppiasta joka ampui kytän. Huumekauppias Jones (Richard Brooks) myöntää ilolla olleensa myymässä crackia ja ampuneensa miehen hengiltä, mutta vetoaa puolustukseksi siihen että mies jonka hän tappoi oli koettanut ryöstää hänet, eikä todellakaan ollut ilmoittanut olevansa poliisi. Hän oli ollut ns. farkkukyttä, joka on jonkinlainen slangi-ilmaisu lahjotusta poliisista joka siviiliasuisena, eli esimerkiksi farkuissa ryöstää diilereitä myydäkseen itse kaman.
Roland on utelias kuulemaan enemmän näistä farkkukytistä ja vierailee pummilta näyttävän poliisiystävänsä Richien (Sam Elliott) luona ja hän varoittaa Rolandia, että lakimiehemme saattaa työntää nenänsä aivan liian vaarallisiin vesiin. Richie on rehellinen kyttä, mutta samalla myös lojaali kollegojaan kohtaan, mikä johtaa omatunnon kanssa painimiseen ja kohta Richie ei voikaan olla enää ajattelematta omien kavereidensa olevan korruptoituneita. Siispä Richie ja Roland päättävät kahdestaan putsata koko kaupungin. Oli sitten kyseessä kaikesta luistava huumekuningas Nicky Carr (Antonio Fargas) taikka rumalla takatukalla varustettu paha poliisi Rydel (Larry Joshua), niin kaikki tulevat katumaan pahoja tekojaan.
Sivussa Roland epäröi siirtymistä vinkuvan tyttöystävänsä Gailin (Blanche Baker) isän lakifirmaan ja snobismia ja haikailee entisen tyttöystävänsä, Jones-oikeudenkäynnissä toimivan syyttäjän Susanin (Patricia Charbonneau) perään. Sitten ammutaan pahoja kyttiä, tapellaan, kidutetaan ja muuta kivaa.
Carr ja Rydel aikovat lentää karkuun, mutta Dalton ja Richie tulevat perässä porschella. Richie tarttuu lentokoneen renkaisiin ja ampuu nousevan koneen alas. Sopivasti Richie ehtii hypätä turvaan ennen kuin maahan laskeutuva lentokone räjähtää tappaen pahikset.
Lopuksi Dalton vielä jättää ärsyttävän Gailin ja hylkää juppimeiningin pysyäkseen oikeusavustajana.

Ohjaaja James Glickenhausin tunnetuin ja arvostetuin elokuva on taatusti Exterminator, joka ei kuitenkaan hienoa kansikuvaansa pidemmälle tehnyt minuun vaikutusta. Sen sijaan tämä elokuva on minusta Glickenhausin mestariteos. Juonellisesti Farkkukyttä on selkeästikin peruskauraa, mutta se ultracool tunnelma mikä tähän on saatu aikaiseksi nostaa elokuvan tasoa suuresti. Vauhti on päätä huimaava, rokki soi, dialogi täynnä äijämeininkiä, suuliekit valaisevat koko kaupungin ja Weller/Elliott-kaksikko on niin hyvin yhteenpelaava taistelupari, että olisin enemmän kuin tyytyväinen jos näille hahmoille tehtäisiin vielä heidän toimestaan jonkinlainen jatko-osa.
Eli jos jokin elokuva on supercool, niin tämä on.

Tähdet: ****
Farkkukyttä