Ninja Assassin (2009)

Öö, siis mitä. Katsoinko minä juuri 98 minuuttisen trailerin?
Se on ainakin se tunne jonka Ninja Assassin minussa herätti.

Raizo (Rain) on Mustan Hiekan-klaanin taakseen jättänyt ninja, joka nyt pakenee ympäri maailmaa klaanin johtajan Ozunun (Shô Kosugi) perään lähettämiä ninjoja. Samaan aikaan interpolin agentti Mika (Naomie Harris) selvittelee poliittisia salamurhia ja yhdistää ne ninjoihin. Sitä kautta Mika päätyy Raizon seuraan ja sitten tapellaan ninjoja vastaan kunnes elokuva loppuu.

Tämä on elokuva josta en osaa sanoa onko se ääliömäisempiä ikinä näkemiäni, vaiko aivan sairaan cool. Käytännössä tämä on siis aikalailla samanlainen elokuva kuin Ah-nuldin Commando. Juonella ei tunnu olevan merkitystä, saati että sellaista edes oikein olisi, toiminta ja vauhti ovat A ja O.
Elokuva on täynnä poseerauksia, treenimontaaseja, hidastuksia ja jokainen roolihahmo esittää repliikkinsä aivan kuin se olisi maailman vakavin ja tärkein asia. Kun leffa koostuu lähes pelkästään sellaisista Rocky nelosen treenauksesta, Commandon valmistautumisesta toimintaan ja Predator kakkosen näkymätön tappaja lahtaa kaikki pahikset huoneessa-kohtauksen toistosta, niin dialogia esittäessä ylivakavat ilmeet ja monotoninen puhetapa aiheuttavat, sanoisinko lievää huvittuneisuutta. Jos tässä ei olisi aivan helvetisti tietokoneistettua verenvuodatusta, niin tämä menisi läpi Stallonekauden tuotoksena.
Lisää hauskuutta elokuvaan tuo se, että kaikki puhuvat englantia kaikissa kohtauksissa. Varsinkin silloin kun olemme tarinan takautumissa Japanissa, on sillä saatu aikaiseksi mielikuvia 70-luvun jenkkien sotaleffoista jossa saksalaiset puhuivat aina englantia ja meidän tuli kuulla se saksana.

Shô Kosugi, joka on tavanomaisen viileä itsensä, on jokseekin huvittava ajoittain kuulostaessaan aivan Turtles-leffojen Tikulta. Kosugi on näyttelijä oikeassa roolissa, eikä muistakaan löydy oikeastaan valittamista, jos nyt vain hyväksyy sen Commando-tavan näytellä. Siispä ketään tämän elokuvan näyttelijöistä ei mene pilleripäissäänkään kehumaan oikeasti hyviksi, ainakaan tämän perusteella, mutta Ninja Assassinin tyyliin se ilmeettömyys istuu varsin spivasti.

Eli tätä elokuvaa ei tule ottaa laisinkaan vakavissaan sitä katsoessaan. Kyseessä on ihan silkkaa ison rahan B-kamaa joka eroaa jostain vanhoista Ninja Mastereista ja vastaavista vain tekotekniikkansa ja veren määrän vuoksi.
Toisaalta elokuva on päättömyydessään ihan silkkaa roskaa, mutta samalla se on aikamoista hubaa. Siispä kyseessä on tyylipuhdasta guilty pleasure-kamaa, josta ei kuitenkaan kannata olla häpeissään.

Jos veri on sellainen joka aiheuttaa huonoa oloa, niin tämä ei kenties ole juuri sinulle. Vaikka elokuvan verenroiskutus on todella keinotekoisen näköistä ja ajoittain ehkä naurettavuuksiin saakka tyyliteltyä, niin sitä tulee kuitenkin Braindead-määriä, että James Cameron varmaan suunnittelee elokuvaa The Bloodyss -Syvyys.

Yksi asia mikä minua otti suunnattomasti päähän on se kun tappelun aikana tuli niitä hidastuksia, niin liikkeisiin, kuten kehon pyörähdykseen lisättiin aina sellainen "whoosh!"-ääniefekti. Se kuulosti aivan joltain joka olisi kuulunut Tex Averyn piirrettyihin. Etenkin siinä DDR:n turvatalossa/varastossa tapahtuneessa tappelussa tämä ääniefekti tuli usein esille.
Niin ja jopa tämänkaltaisessa elokuvassa oli pirun typerää, että aluksi korostetun tehokkaat ninjat ovat lopussa joidenkin perusswattien seisovia maalitauluja.

Tähdet: ***
Ninja Assassin