Vaikka pidinkin Harley Davidson & Marlboro Miestä hauskana viihde-elokuvana, niin kyllä siinä vaiheessa Rourke alkoi olla jo enemmän vitsin aihe kuin näyttelijä jonka nimen kehtasi ääneen lausua. Mikä ei tietenkään tarkoita ettäkö kaikki välillä Harley Davidsonin ja Sin Cityn olisi ollut pelkkää sontaa, mutta liian usein tuntui siltä ettei edes Rourke itse välittänyt mitä sai aikaiseksi ja haastatteluiden perusteella näyttelijä itse tuntuu olevan samaa mieltä.
Taistelukala perustuu S.E. Hintonin samannimiseen nuorisokertomukseen ja uskoisin että lähes jokaiselle nuorelle/aikuiselle on ala- tai yläasteen äidinkielen opettaja joskus kehoittanut lukemaan Hintonin kirjoja. Tex, Taistelukala ja tietenkin Me Kolme Ja Jengi. Kaikki nuo kolme päätyivät tietenkin elokuvaksi asti ja Taistelukala on niistä viimeisin ja tavallaan tekijöidensä kautta yhdistää kaikki kolme yhteen. Texin Tex, eli Matt Dillon on Taistelukalan pääosassa ja Me Kolmen (Outsiders) ohjaaja Francis Ford Coppola tietenkin ohjasi myös Taistelukalan. Mutta väliäkö tuolla, sillä vaikka hahmot eivät olleet samoja kirjoista toiseen ja tarinat eivät jatkuneet kirjoista toiseen, niin jokainen niistä oli saman todellisuuden kuvaus ja se tietenkin oli nuorta kapinallista.
Elokuvana Taistelukala on kuitenkin Hinton-kolmikon mielenkiintoisin, sillä edelliset olivat ns. tavallisia elokuvia, kun Taistelukala pyrki taiteellisempaan toteutustapaan.
Matt Dillon on Rusty James, nuori hulttio jonka päivät kuluvat kartsalla hengaillessa ja tupakkaa poltellen. Välillä tapellaan ja lausutaan beatilta kuulostavaa streetjargonia, ja ollaan isoveljen varjossa. Rustyn isoveli on Motorcycle Boy (Mickey Rourke) jonka maine kaupungin kovimpina nuorisoraggarina on kovempi kuin mitä todellisuus voi mitenkään vastata sitä. Rusty kadehtii isoveljensä mainetta ja pyrkii kaikin tavoin olemaan isoveljensä varjon mittainen ja saappaiden kokoinen. Samalla hän on myöskin kyllästynyt olemaan ihminen jonka nimen yhteydessä mainitaan aina myös isoveljensä nimi. Rusty on kuitenkin vain tavallinen teini joka koettaa pitää yllä mainetta, josta ei oikeasti välittäisi tuon taivaallista ilman kuvitelmaa imagon tärkeydestä.
Motorcycle Boy on ollut kaukana poissa jonkin aikaa ja Rusty on elänyt huligaanielämäänsä kukkona tunkiolla. Motorcycle Boyn palatessa Rusty tuntee asemansa hieman uhatuksi, mutta hän on kuitenkin iloinen kun hänen superkuuluisa veljensä on jälleen kuvioissa. Motorcycle Boy ei kuitenkaan palannut ottamaan kuninkaan viittaa takaisin itselleen, vaan tekemään rauhan elämänsä kanssa. Hän tahtoo saada Rustyn ymmärtämään, ettei tämän tarvitse olla kuten veljensä, vaan täysin oma itsensä. Motorcycle Boy ymmärtää jotain elämäntavastaan jota Rusty ei ja se on se, että tällä tavoin ennenaikainen loppu on vääjäämätön tosiasia ja sen ei tarvitse kuulua Rustylle.
Ja Motorcycle Boyn kohtalo on jo nurkan takana.
Niin ja se taiteellisuus vai?
Se mitä pitää taiteellisena on tietenkin välillä oman päätäntävallan varassa, mutta jos ajatellaan Coppolan Outsidersia toteutukseltaan perinteisenä elokuvana ja nimenomaan perinteisena nuorisoelokuvana, niin silloin Taistelukala on kaikkea muuta kuin perinteinen. Taistelukalan visuaalisessa annissa ensimmäiseksi pistää silmään tietenkin se, että kyseessä on mustavalkoinen elokuva,,, mutta mitäs erikoista siinä on? No, ensinnäkin kun kyseessä on nuorten elokuva, niin harva perusteini väriaikana on kiinnostunut katsomaan mustavalkoista elokuvaa ja harva elokuvastudio tuskin hyppii innosta kun ohjaaja sanoo tekevänsä mustavalkoisen elokuvan. Jokainen elokuva kun ei ole Schindlerin Lista. Mutta se Taistelukalan värittömyys itsessään ei ole se taiteellisuuden osoitus. Elokuva on kyllä mustavalkoinen, mutta siinä näkyy elokuvan nimen mukaisissa kaloissa värit sininen ja punainen (vrt. Schindlerin Listan punatakkinen tyttö.) Kun vielä kuvauksessa käytetään usein vääristynyttä perspektiiviä, äärimmäisiä lähikuvia ja runsasta symboliikkaa (esimerkiksi ne kellot) niin kaikki tämä yhdessä tekee Taistelukalasta normaalista poikkeavan näköisen.
Se ei lopu siihen.
Peilikuvia käytetään ahkerasti kuvaamaan ajatusten harhailua ja yleensä ne ilmentyvät pilvien muodossa.
Musiikkina on aivan loistavaa epileptisen kuuloista modernia jatsia, kiitos Stewart Copelandin. Jotenka musiikki on useinkin ristiriidassa kuvan kanssa.
Elokuvan näyttelijät esiintyvät kuin he olivat teatterissa eivätkä elokuvassa. Eli eleet ja repliikit esitetään ylikorostuneesti, jotta ne varmasti huomaisi.
Ja vaikka elokuvan päähahmona on Matt Dillonin Rusty, niin elokuvan toteustapa liittyy vahvasti Mickey Rourken Motorcycle Boyhon.
Mustavalkoisuus tulee siitä että Motorcycle Boy on värisokea, kellot viittaavat hänen lähestyvään loppuunsa ja muiden hahmojen ylikorostettu esiintymistapa toimii kontrastina Motorcycle Boyn omaan askeettiseen esiintymistapaan.
Myös elokuvan kalat toimivat Motorcycle Boyn kuvaamisessa. Aikoessaan vapauttaa kalat, hän vapautuisi itsekin oman maineensa vankeudesta.
Taistelukala ei oikeastaan sisällä tarinallisesti mitään niin erikoista, etteikö sitä olisi jo aikoinaan Nuoressa Kapinallisessa esitetty. Siellä ovat ne perinteiset nuoriselokuvien jengitappelut, alkoholistivanhemmat, kaduilla maleksiminen, ideologioiden kumoamiset, ultracoolit heput, supernörtit heput, suuri menetys ja asioiden oikean tolan toteaminen. Jotenka nuoriskuvauksena Taistelukala on pohjimmiltaan aika varma valinta tämäntyyppisistä elokuvista pitäville. Asia joka saattaa tämän genren fania rasittaa, on juuri Taistelukalan visuaalinen ilme, mutta sen ei kannata antaa vaivata päätä, sillä juuri se tekee tästä muita vastaavia mielenkiintoisemman tekeleen.
Tärkeimmistä hahmoista Matt Dillon ja Mickey Rourke tekevät erinomaista työtä. Molempien ulostuonti on aivan erilainen keskenään, mutta toimivat toistensa kanssa tarkasti synkronoidusti.
Loistavaa työtä tekee myös sivuroolissa poikien isää esittävä Dennis Hopper. Elokuvan nautittavimpia osuuksia ovatkin ne kohtaukset jossa kaikki kolme ovat yhdessä.
Taistelukala on miellyttävä, mielenkiintoisen näköinen nuorisokuvaus ja jälleen kerran se muistutti minulle kuinka hyvä Mickey Rourke voikaan olla.
Tähdet: ****
Taistelukala
...NOIR
1 kommentti:
Muistan, että Taistelukala oli aika vaikuttava kokemus, kun sen joskus yläasteella näin. Sen näytti tietysti se mainitsemasi yläasteen äidinkielen opettaja, joka yritti innostaa meitä teinejä elokuva imussa lukemaan kirjankin. Ja tulihan se kirjakin tietysti luettua, ja senkin muistan arvioineeni tuolloin 14-vuotiaana melko korkealle.
Pitäisi varmaan nähdä tämä elokuva uudestaan nyt kymmenenvuotta vanhempana. Kiitos kun herätit kiinnostuksen.
Lähetä kommentti