Itse tarina on helppo asetella sanoiksi, mutta Tronin visuaalisuutta on aika vaikea selittää oikein, se siis tulisi itse nähdä. Ja Tronin visuaalinen anti on hyvin tärkeä kyseiselle elokuvalle.
Tronin kohdalla muistetaan aina mainita sen olevan ensimmäisiä tietokonegrafiikkaan pohjautuvia elokuvia, mutta kun kyse kuitenkin on vuoden '82 elokuvasta, niin sen ajan cgi on kuitenkin hieman erilaista kuin jossain nykyajan Matrixeissa. Tron ottaa kaiken irti aikansa teknologiasta, mutta se myös tavallaan huijaa katsojaa yhdistämällä tietokoneella luotuihin kuviin perinteisen käsityöläisanimaation avulla tehtyjä visioita. Tyylien sekoitus tekee Tronin kuvastosta eräänlaista käsin piirrettyä tietokonekuvajaista. Se näyttää samanaikaisesti joltain Commodore 64:n peliltä, Matrixissa näytetyltä binäärikoodisateelta, vektorigrafiikalta ja Ralph Bakshin Taru Sormusten Herrasta-animaation Orceilta. Eli se ei vain näytä oman aikansa efektiteknologian museokappaleelta, vaan ajattomalta sadulta.
On siis olemassa todellinen maailma ja tietokoneen maailma.
Todellisessa maailmassa on teknologia-alan yritys Encom jota johtaa Ed Dillinger (David Warner.) Yrityksen tietoverkkona toimii itsenäisesti toimiva Master Control-niminen ohjelma. Edin alaisena työskentelee Alan Bradley (Bruce Boxleitner) joka on kehittelemässä omaa ohjelmaansa nimeltä Tron. Kun Encomin verkkoon murtautuu hakkeri Kevin Flynn (Jeff Bridges) sulkee Dillinger tietoverkon käytön alaisiltaan ja tällöin Alanin työ jää kesken. Alan menee tapaamaan Keviniä ja kuulee häneltä kuinka Dillinger aikoinaan varasti Kevinin ideat ja esitteli ne ominaan. Mikä johti Kevinin alamäkeen ja Dillingerin menestykseen. Alan suostuu auttamaan Keviniä todisteiden etsinnässä ja apuna siinä käytettäisiin Alanin Tron-ohjelmaa joka sulkisi Master Control-ohjelman ottaen itse kontrollin.
Master Control havaitsee Kevinin, ampuu tätä eräänlaisella digilaserilla ja vetää sen avulla Kevinin tietoverkon sisuksiin ja nyt siirrymme siis Master Controlin maailmaan.
Tietokonemaailmassa Master Control on diktaattori joka pitää verkossaan olevia ohjelmia orjina. Nämä ohjelmat, kuten oman aikansa Excel esiintyvät neonloisteisina virtaapiiripukuisina ihmisinä.
Master Control lähettää parhaimman kätyrinsä Sarkin (David Warner) tuhoamaan Kevinin. Sark epäröi sillä Kevin ei ole ohjelma, vaan käyttäjä ja ohjelmoitsijana eräänlainen ohjelmien Jumala, siis luoja. Sark kuitenkin Master Controlin pelossa lähtee kohtaamaan Kevinia.
Kevin ja muut vangitut ohjelmat pakotetaan taistemaan toisiaan ja Sarkin apulaisia vastaan erinäisissä peleissä. Eli kyse on eräänlaisista turnajaisista.
Kisojen yhteydessä Kevin kohtaa myös Tronin (Bruce Boxleitner) joka taistelee Master Controlia vastaan. Yhdessä he taistelevat tietään kohti keskusmuistia, jotta Tron voisi tuhota Master Controlin lopullisesti. Käy kuitenkin niin että Kevin jää Sarkin vangiksi ja Tronin oletetaan kuolleen.
Tron palaa ja kohtaa Sarkin, ja leikkaa tämän pään auki eräänlaisella frisbeelaserillaan. Master Control siirtää tietoisuutensa Sarkin ruumiseen, muuttuu jättiläiseksi ja lopullinen taisto alkaa. Tron tuhoaa Master Controlin ja vapauttaa tietoyhteiskunnan. Kevin vapautuu ja palautuu todelliseen maailmaan.
Todellisessa maailmassa Kevin saa todisteet Dillingerin rötöksistä ja vapaa maailma on taas vapaa.
Tronin tarina on pohimmiltaan hyvin perinteinen:
-On iso paha ilkimys.
-On nuoria sankareita.
-On uhraus.
-Pahuus kukistetaan.
Onkin hauska huomata kuinka paljon esimerkiksi Matrix muistuttaa Tronia. Jopa Neo itse muistuttaa suuresti Tron-hahmoa.
-Ihmiset elävät tietokoneohjelmassa.
-Messias (Neo/Tron) vastustaa ohjelmointia.
-Paluu todellisuuteen.
Tron on julmetun kiehtovan elokuva.
Se ei ole mitenkään poikkeuksellisesti näytelty tai ohjattu. Itseasiassa se on ajoittain kömpelö molemmilla osa-alueilla. Tron kuitenkin on samalla tavalla miellyttävä satuelokuva kuin Labyrintti, Legenda tai Päättymätön Tarina ovat. Eikä se ajoittainen kömpelyyskään haittaa, kun elokuva kuitenkin on hyvin kokeellinen valmistusaikansa vuoksi. Joten elokuvan tunnelma vaikuttaa sellaiselta hieman ilkikuriselta leikiltä.
Tron on aivan uskomattoman kaunista katseltavaa ja se pitää nähdä jotta sen oikeasti ymmärtäisi.
Ja kaikki se jargon mitä elokuvassa viljellään, on samanaikaisesti ihan älytöntä tuubaa ja toisaalta älykkään kuuloista tuubaa.
Jos olet sci-fi- tai videopelinörtti, niin tämä on puhdasta nannaa sinulle.
Ja jos vain olet kaikenlaisten satuelokuvien ystävä, niin katso Tron.
Tähdet: ****
Tron
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti