Street Kings (2008)

Keanu Reeves on minusta aina kuulunut niihin näyttelijöihin jotka heittävät hukkaan kykyjään. Hän on kyllä tehnyt useamman elokuvan josta pidän, mutta hän on jämähtänyt sellaiseen halvaantuneeseen ilmeeseen jossa jokainen tunne on yhtä kuin ei mitään. Kaikki Speedit, Myrskyn Ratsastajat, Matrixit ja vastaavat ovat sellaisia joissa Reeves on ilmeetön. Kieltämättä joihinkin hänen elokuviinsa se tunteettomuus sopii erinomaisesti, mutta kun hän hyödyntää samaa yksioikoisuutta myös ollessaan komedioissa ja draamoissa, niin surku tulee. Kuitenkin kun Reevesin historiasta etsii käsiinsä elokuvan Matkalla Idahoon, niin huomaa kuinka onnistunut draamanäyttelijä voi Reeves olla halutessaan. Onko siis kyse enemmän siitä, että Reeves tarvitsee vain oikean ohjaajan pystyäkseen tuomaan lahjakkuutensa paremmin esille. Jos näin on, niin Street Kingsin ohjaaja David Ayer on oikea ohjaaja Reevesille. Sinänsä Reeves ei tee suurta muutosta maneereihinsa, mutta Street Kingsin rooli murtumispisteessä olevana moraalidilemmassa painivana kyttänä tuo Reevesista esiin huomattavasti enemmän nyansseja kuin mitä hän yleensä uskaltaa paljastaa. Erityisen hienoa on se, että tällä kertaa Reeves ei jää muiden näyttelijöiden varjoon. Yleensähän Reeves jää seinäruusuksi kun hän on elokuvassa yksi muiden joukossa (Dracula, Paljon Melua Tyhjästä, etc.) eikä selkeä kiintopiste (Matrix.) Siitäkin huolimatta että Reeves on Street Kingsin pääosaesittäjä, on tämä oikeastaan ensemble-elokuva. Nyt Reeves on vähintään yhtä onnistunut roolissaan kuin Hugh Laurie tai Forest Whitaker. Eikä kyse ole siitä ettäkö Laurie tai Whitaker olisivat alentaneet tasojaan.

Tom Ludlow (Keanu Reeves) on väsynyt, alkoholismiin taipuvainen poliisi joka ottaessaan kiinni laittomia aseita ostavia rikollisia, törmää pahiksia tappaessaan kidnappausdraamaan. Tomista leivotaan sankarikyttä joka pääsee ylikomisario Jack Wanderin (Forest Whitaker) suosioon. Ylikomisario James Biggs (Hugh Laurie) epäilee Tomin sankaruutta heti alusta alkaen, sillä hän ei voi ymmärtää miten Tom sattui noin vain löytämään ne kidnapatut tytöt. Biggsin epäilyt ovat lievästi oikeat ja väärät, sillä Tom tosiaan löysi kidnappauksen uhrit sattumalta, mutta Tomin keinot rikollisten jahtaamisessa ovat jokseekin arvelluttavat. Eli Tom on niin sanottu kova kyttä, joka ampuu ensin ja kysyy sitten.
Tomista tulee siis sisäisen tutkinnan kohde ja yksi tutkintaa auttavista on Tomin entinen ystävä ja nykyinen riitakumppani Terrence Washington (Terry Crews.)
Tom on luonnollisesti kiukkuinen Terrencelle ja seuraa tätä kähikauppaan aikomuksena aloittaa muksiminen, kun samaan aikaan samaiseen liikkeeseen saapuvat ryöstäjät. Kahakassa Terrence kuolee ja turvakameran kuva ei anna Tomista enää kovinkaan sankarillista kuvaa. Video kun osoittaa kuinka Tom tappeli Terrencen kanssa ja seuraavaksi Terrence on kuollut. Kun vielä sekasorron yhteysdessä yksi Tomin luodeista osui Terrencea selkään, niin nyt Tom on kusessa.
Jack Wanderin alaisena toimiva Tom saa päälliköltään apua ja koko juttu peitellään. Tomin sankaristatus pysyy ehjänä ja tilanteen rauhoittamiseksi Tom joutuu paperitöihin lyhyeksi aikaa.
Tomin kuullessa että Terrencen ruumista löytyi kolmea eri kaliiperia luoteja, tajuaa hän että yhden niistä täytyy kuulua hänen aseeseensa.
Tom tapaa tapausta tutkivan Paul Diskantin (Chris Evans) ja hänen avustuksellaan Tom koettaa saada Terrencen ampujat kiinni ja pidettyä itsensä ulkoa epäilyksistä. Tomin luoti kun osui vahingossa Terrenceen, mutta hän tietää ettei pysty selittämään asiaa oikein päin. Tomin omatunto rupeaa taistelemaan hänen ”järkeään” vastaan ja hän ei enää pysty ymmärtämään poliisien lojaalisuutta toisiaan kohti, valheita, oikeudenmukaisuutta ja muita asioita jotka kulkevat ristiin poliisien todellisuudessa.
Diskant paljastaa että Terrence oli korruptoitunut kyttä ja samalla yhtä kiero kuin millaiseksi hän syytti Tomia.
Mutta valheille ei tunnu löytyvän loppua.
Tom ja Diskant löytävät Terrencen ampujiksi epäillyt henkilöt kuolleina, mutta hekin osoittautuvat lavastuksen uhreiksi,,, niin ja kuoleman. Oikeiden tappajien jäljityksen yhteydessä Diskant saa surmansa, kuten myös kaksi poliisia ja Tom saa kaiken niskaansa.
Kaiken takana on Jack Wander joka koettaa pitää oman nahkansa kunnossa ja Tom osoittautui lopulta liikaa moraalia omaavaksi henkilöksi. Koko korruptiovyyhti rupeaa purkautumaan ja kostonhimoinen Tom lähtee Wanderin perään.
Mutta paljastuuko koko totuus vielä silloinkaan?

Street King on hyvin kyyninen elokuva. Se antaa aika lohduttoman kuvan poliiseista joiden tulisi suojella viattomia. Jokainen elokuvan kyttä kun tuntuu olevan joko puhtaasti paha, tai ainakin taipuvainen vääryyksiin. Elokuvan kilteintä poliisia esittävän Chris Evansinkin hahmo on valmis peittelemään Tomille haitallisen ballistiikkaraportin, pelkästä palveluksesta kollegalleen jota ei edes tunne. Poliisien lojaalisuus toisiaan kohtaan on Street Kingissä kuvattu sekä kaiken ylittävänä voimana, että oman edun tavoittelun perusteella helposti syrjään heitettäväksi yhdentekeväisyydeksi.

Keanu Reeves tekee loistosuorituksen kovia kokeneena, kaiken kieltävänä ja lopulta totuuden ymmärtävänä Tom Ludlowna.
Harvoin Reevesin kohdalla ajattelee että ”hänpä on hyvä näyttelijä” kuin että ”Reeves oli ihan cool.” Tällä kertaa Reeves ei ole cool, vaan hän on hyvä näyttelijä.
Oli muuten lähes shokki vielä huomata kuinka vanhalta Reeves näytti. Hänhän on yleensä elokuvissaan se nuorekkaan oloinen, kauniskasvoinen pojankolli. Nyt Chris Evansin rinnalla Reeves näyttää,,, no, ikäiseltään, mutta samalla niin kovin kuluneelta ja vanhalta. Seikka joka sopi elokuvan tunnelmaan mainiosti.

Street Kings on nappivalinta heille jotka pitävät elokuvista kuten Training Day, Dark Blue, Colors, Narc ja vaikkapa Kovaotteiset Miehet. Eikä kenties liene ihme että ohjaaja David Ayer onkin ollut noista kahdessa ensimmäisessä osallisena. Eli kyseessä on kova ja kylmä kyttäelokuva.

Tähdet: ****
Street Kings
...NOIR