Dante 01 on jossain avaruuden laitamilla oleva jonkinlainen vankimielisairaala jonne muutama rikollinen sekopää on teljetty, osittain vangeiksi ja osittain tutkimuskohteiksi.
Alukselle saapuu kaksi uutta tulokasta, pöpiksikin outo vanki nimeltä Saint Georges/Pyhä Yrjö (Lambert Wilson) ja hoitohenkilökuntaan lisäyksenä Elisa (Linh Dan Pham.)
Okei. Buddha? Lasarus? Persephone? Dante? Attila? Pyhä Yrjö? KER Ja BEROS!? Elokuvassa siis käytetään hieman typeryyksiin saakka mielikuvia nimien kautta. Etenkin kun Dante 01 kiertää loppuun palavaa planeettaa, niin Jumalainen Näytelmä on enemmän kuin läsnä.
Elisa ehdottaa että vankien hoitoon käytetään vanhojen hoitomuotojen sijaan uutta nanoteknologiaan pohjautuvaa hoitoa. Siispä vankeihin piikitetään minirobotteja joiden tarkoitus olisi korjata ihmisen käyttäytymismalleja ja tehdä heistä normaalielämään kykeneviä taviksia. Elisan tarkoitusperät eivät tunnu kuitenkaan olevan ihmismielen parantamisessa, vaan keinoissa tehdä rahaa ja vangit ovat täysin uhrattavissa olevaa karjaa. Perinteisiin hoitoihin luottava Persephone (Simona Maicanescu) tietenkin vastustaa Elisan kokeellisia hoitomuotoja epäeettisinä, mutta ei pysty estämään kokeiden käyttöönottoa.
Kaikille edelleen mysteerinä pysyttelevän Pyhä Yrjön todetaan voivan parantaa ihmisiä. Hän tavallaan syö heidän kipunsa. Kun Pyhä Yrjö vielä nousee kuolleista, on jotain hyvin outoa tekeillä.
Ja aiemmin käyttöön otettu nanohoito rupeaa tietenkin menemään käsille. Lisäksi selviää että niin vangit kuin hoitohenkilöstökin ovat Elisan koekaniineiksi suunniteltuja (Tämä muistuttaa ensimmäisestä Alienista, jossa oli samankaltainen merkitys aluksen henkilökunnalla.) Mutta kun asiat alkavat paljastua, niin eräs aluksella oleva ratkaisee asian sulkemalla aluksen tietokonejärjestelmät ja tekemällä aluksesta hiljalleen kuolevan hautakammion kaikille siellä oleville. Nyt vankien ja hoitohenkilöstön tulee toimia yhdessä saadakseen Dante 01:n jälleen hallintaansa.
Lopulta Pyhä Yrjö toteuttaa messiaanisen kohtalonsa ja maailma herää henkiin.
Jokaista mahdollista kuviteltavissa olevaa kuvakulmaa käytetään, mutta onneksi sitä vinksin vonksin hissun kissun vaapula vissun-kuvaustapaa ei hyödynnetä agressiivisesti. Joten vaikka Dante 01:n kuvaus on sellaista joka menee heilutuksessaan helposti tylsäksi, niin tässä se on aika hyvin rytmitetty elokuvan äänimaailman mukaan. Vaikka kuva heiluu ja hytkyy, kiertää ja kaartaa, niin se on enemmänkin aaltoilua musiikin tahtiin. Tosin, tässä tapauksessa musiikki tarkoittaa metallista vinkunaa ja kirskunaa. Musiikki, tai pikemminkin ääniefektointi onkin todella onnistunutta Dante 01:n tapauksessa.
Dante 01 on hieman kuin Solariksen, Event Horizonin ja Alien kolmosen sekoitus.
Hahmojen ulkonäkö viittaa Alien kolmoseen, elokuvan ahtaanpaikan tunnelma vertautuu sekä Alien kolmoseen että Event Horizoniin, kauhuelementit muistuttavat Event Horizonista ja Dante 01:n kaikkinainen mystisismi on puhdasta Solarista.
On suositeltavaa lukea Dante Alighierin Jumalainen Näytelmä tämän elokuvan katselun lisäksi, sillä niin suoraan Dante 01:n tarinaa on sieltä haettu. Eikä se mitään, sillä erinomainen tarina onkin.
Dante 01:n ainoa oikea, mutta sitäkin rasittavampi piirre on sen symbolien käyttö. Ne ovat välillä niin päällekäyviä, että tuntuu kuin niitä tungettaisiin kurkusta alas, sen sijaan että saisi itse hoksata niitä. Etenkin lopun risti on jopa raivostuttavan murskaavan ilmiselvä.
Dante 01 on kuitenkin pääosin hyvin miellyttävä elokuva. Visuaalisesti ja äänimaailmaltaan se on vähintään yhtä kaunis kuin ohjaajan aiemmat tekoset Delicatessen ja Kadonneiden Lasten Kaupunki. Etenkin Dante 01:n äänimaailma ansaitsee kiitoksia, sillä tämä on aivan upean kuuloinen. Jokainen ääni pienimmästä surinasta, kaikenmaailman kilahduksiin on harkitumpi kuin olisi tarpeen. Onneksi niin oli kuitenkin tehty.
Elokuva on myös jokseekin ahdistava, joten se voi olla joidenkin silmissä masentava. Koska elokuva on vieläpä hyvin viipyilevä, niin se saattaa viihdettä etsivästä tuntua kovin tylsältä.
Mutta kyseessä kuitenkin on sopivan erilainen scifistely, joka vangitsee kärsivällisen katsojansa omintakeiseen maailmaansa vallan sopivan kireällä bondagemeiningillä.
Yksi elokuva jota Dante 01 myös muistuttaa noiden aiemmin maintsemieni lisäksi, on The Fountain. Joten jos nuo esimerkkeinä mainitsemani elokuvat ovat mieleesi, niin miksei siis myös Dante 01.
Tähdet: ****
Dante 01
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti