Varkaista Hartain (Almost an Angel, 1990)

Nimenä Paul Hogan ei ehkä nykyään sano monellekaan mitään, mutta varmasti hyvin moni tuntee hänen tunnetuimman roolihahmonsa, Crocodile Dundeen.
Kaksi ensimmäistä Dundee-elokuvaa ovat jääneet vahvasti populaarihistoriaan, mutta kuinkahan moni muistaa muita Hoganin elokuvia? Kuinkahan moni tietää edes että Crocodile Dundeekin sai kolmannen osan vuonna 2001. No, eipä Hogan kovin montaa elokuvaa olekaan saanut aikaiseksi, joten eräänlaiseksi yhden hitin ihmeeksi hän taisi jäädä.

Varkaista Hartain on ihan mainio kevyt komedia, vaikk'ei samoihin sfääreihin päässytkään kuin ne kaksi ensimmäistä Dundee-elokuvaa. Hoganin elokuvista Varkaista Hartain taitaa olla siis kolmanneksi tunnetuin, mutta ei missään nimessä samanlainen murskahitti. Suht' hauska, vaikkakin epätasainen elokuva kuitenkin on kyseessä.

Terry Dean (Paul Hogan) on vankilasta vapautuva elektroniikkaneromurtovaras joka ensitöikseen aloittaa vanhat puuhansa. Willie Nelsoniksi naamioituneena hän ryöstää pankin, mutta ei ehdi kauaa nauttia tuottoisasta ammatistaan, sillä piakkoin pankkikeikan jälkeen hän pelastaa pikkupojan jäämästä auton alle, mutta samalla jää itse kolarin uhriksi.
Maatessaan tajuttomana sairaalassa, kuulee hän lääkärin toteavan viereisessä sängyssä makaavan potilaan kuolleen ja kun vielä huoneessa päällä olevassa televisiossa Michael Landon kertoo olevansa enkeli (Enkeli Maantiellä), niin näiden yhdistelmä saa Terryn näkemään unta Jumalasta (Charlton Heston.) Jumala kertoo Terryn kuolleen, mutta hän palauttaisi Terryn takaisin enkelinä tekemään hyvää ihmisille.
Aluksi Terry ei välitä unestaan tuon taivaallista, vaan aikoo tehdä uuden pankkikeikan Rod Stewartiksi naamioituneena. Keikka menee pieleen kun samaan paikkaan samaan aikaan saapuvat toiset ryöstäjät ja he ampuvat Terrya. Koska Terry ei kuollut laukauksiin, uskoo hän olevansa oikea kuolematon enkeli. Mitä hän ei tiedä on että toisilla ryöstäjillä oli aseissaan paukkupanoksia.
Terry uskoo siis olevansa kuolematon, mutta koska hän ei osaa lentää, niin hän päättelee että hänen tehtävänsä on ansaita siivet. Joten hän rupeaa lukemaan raamattua, toteuttaakseen sen oppeja. Koska Jeesus ruokki nälkäiset, niin tekee myös Terry. Toisin kuin Jeesus, Terry ruokkii kodittomat ryöstämällä pikaruokalapaikan.
Miettiessään jatkotoimia, päättää Terry ottaa mallia Mooseksesta ja antaa hänen johdattaa itseään. Liftaaminen muuttoauton kyydissä jonka omistaa yritys nimeltä Veljekset Mooses on ihan tarpeeksi lähellä.
Terry päätyy jonnekin takahikiälle, jossa tutustuu pyörätuoliin joutuneeseen Steve Garneriin (Elias Koteas) ja hänen kauttaan Steven siskoon Roseen (Linda Kozlowski.) Tietenkin Terry ihastuu Roseen ja koska Rose pyörittää jotain rahapulassa olevaa nuorisokeskusta, niin Terry näkee siinä mahdollisuuden ansaita siipensä. Siispä Terry rupeaa auttamaan nuorisokeskuksen nostamisessa inhimilliselle tasolle ja siinä tulevat avuksi vanhat taidot. Niin ja Steve on pahasti sairas, kuolemaisillaan, joten Terry haluaa auttaa myös häntä. Siispä ruvetaanpa kusettamaan paikallista uskovaista sikarikasta George Bealemania (Parley Baer.)
Samaan aikaan poliisit ovat jäljittämässä Terrya sen aiemmin tehdyn Willie Nelson-keikan vuoksi.
Steven kuollessa Rose osoittaa ateistisuutensa, mutta Terry uskoo uskoo edelleen olevansa enkeli. Ja tässä vaiheessa elokuvaa siirrytään pois siitä alueelta jossa kaikki aiemmat ”ihmeet” olivat Terryn toteuttamia teknisiä huijauksia ja yht'äkkiä Jumala antaa merkin Roselle ja rekka ajaa Terryn lävitse kuin tämä olisi aave ja elokuva loppuu.

Siis mitä hittoa?! Vastahan se tarina pääsi vauhtiin ja sitten se lopetetaan kuin seinään.

Muutaman viime minuutin aikana poliisi lähestyy Terrya, Steve kuolee, Jumala antaa itsestään todellisen merkin, Terry paljastuu oikeaksi ihmeolennoksi ja Rose alkaa uskomaan Jumaan. Aivan älyttömän hätäistä ja epäloogista.
Ensinnäkin koko elokuvan ajan osoitetaan ettei Terry ole oikea enkeli, vaan ihminen joka kuvittelee olevansa enkeli. Joten fyysisesti toimiva Jumala ei istu elokuvan opettavaiseen ideaan siitä ajatuksesta, että se kertoo ihmisen sisäisestä muutoksesta jonkin kiintopisteen (tässä tapauksessa uskon) avulla, eikä niinkään uskonnosta jossa Jumala fyysisoituu kouriintuntuvaksi hokkuspokkustaikuriksi. Mutta lopussa vedetään turbonopeudella läpi kaikki seikat kuoleman jälkeisestä elämästä, armosta, ihmeteoista ja käännytyksestä. Idea Terryn harhauskosta että hän olisi taivaallinen enkeli, mutta toteuttaa kuvitellun tehtävänsä varkaana oli mainio ja sitä olisikin pitäynyt hyödyntää enemmän. Ne Terryn varasammatin avulla toteutetut "Ihmeteot" olisivat antaneet mahdollisuuksia vaikka mihin hulvattomuuksiin. Lopun hätäinen uskonnollinen painostus ei istunut elokuvan muuhun tarinaan ja se tuntui nimenomaan pikaisesti tehdyltä nopealta hätäratkaisulta.
Outo juttu oli myös se, että kun aina välillä näytettiin poliiseja tutkimassa Terryn rikoksia ja jäljittämässä tätä, niin vaikka ihan elokuvan viime minuuteilla poliisit olivat lähestymässä Terrya, niin heidät vain unohdettiin tarinasta.
Lopun rikkonaisuus ja uskonnollinen hätäily oli suuri pettymys, sillä elokuvan alku oli varsin mainio.

Varkaista Hartain alkaa hyvin. Idea varkaasta tekemässä hyvää toteuttamalla ammattinsa oppeja oli varsin hyvä komedian aihe.
Alku oli komediallisesti elokuvan parasta antia, niine vinksahtaneine vitseineen Willie Nelsonista pankkiryöstäjänä ja Charlton Hestonista Jumalana. Sitten elokuva muuttuu kevyeksi opettavaiseksi romanttiseksi komediaksi, joka kuitenkin oli vielä ihan onnistunutta peruskauraa. Vain elokuvan loppu oli aivan syvimmästä peräsuolen onkalosta.
Kun elokuva oli alussa mukavan vinksahtanut ja keskellä vielä ihan kiva pastissi aiemmin mainitusta Michael Landonin tv-sarjasta Enkeli Maantiellä, niin loppu olikin yllättäen ristiretki jossa ainoa vaihtoehto oli Jumalan syli tai haudan lämpö.
Elokuvan lopetus saakin ajattelemaan, että tuottajat ovat pelänneet loukkaavansa uskovia ihmisiä ja siksi tehneet sen nyhveröintilopetuksen. Jos kyse ei ole mistään Abel Ferraran elokuvasta, niin uskonto on edelleen jokseekin tabu aihe elokuvissa ja vuosi 1990 ei ollut mikään poikkeus. Tämä elokuvan lopetuksen uskonnollinen tuputus oli siksikin aika säälittävää, että valtaosa elokuvan uskonnollisista vitseistä olivat muutenkin aika kesyjä ja jos joku niistä loukkaantuu, niin takana on kyllä jotain muuta kuin Varkaista Hartain. Suurin osa uskontovitseistä kun oli niitä jossa Terry vahingossa sanoo jotain kuten "jumalauta" ja sitten katsoo taivaalle todeten "sori vaan."

Tähdet: ***
Varkaista Hartain
...NOIR