Dokumentissahan Webster perheineen ottaa missiokseen elää ilman öljyä ja täten siis myös ilman muovituotteita vuoden ajan. Kyseessä on siis hyvin Spurlockmainen aihe. Otetaan jokin negatiivinen, tai negatiiviseksi leimattavissa oleva asia ja eletään sen ehdoilla tietty ajanjakso.
Luonnollisesti muovitonna eläminen on hankalaa pienimpienkin asioiden kohdalla. Mistä löytää pelkästään wc-paperia ilman muovipakkausta, etc.
Webster kuvaa tehtäväänsä hieman erikoisella tavalla. Tämä ei tunnu realistiselta dokumentilta jossa oikeasti kerrotaan ilmastonmuutoksen ongelmista, vaikka aina välillä Webster mainitseekin kuinka paljon saastaa ihminen tuottaa vuodessa. On laskutoimituksia, on tilastotiedettä, on vähän väliä ruutuun tuleva lämpötilaa kuvaava luku. Ne ovat kuitenkin hieman päälleliimatun oloisia. Ihan kuin ne olisi ollut pakko laittaa todistamaan että täm on ilmasto-aiheinen, eikä perhedokumentti.
Vastaavasti tämä ei myöskään tunnu miltään yksipuoliselta sosiaalipornodokumentilta jossa vain päätetään että muovi on paha ja sitten etsitään muista todisteista välittämättä vain luurankoja kaapista, ja jos niitä ei ole nin sellaisia keksitään.
Itseasiassa dokumentti on väärä sana kuvaamaan Katastrofin Aineksia. Ei tämä ole dokumentti, tämä on jonkin tosi-tv-ohjelman jakso. Sinänsä ironista onkin kuinka Katastrofin Aineksissa selkeästi vihjaillaan tämän vertaituvan Selviytyjät-sarjaan. Sitä tämä on, tosi-tv-ohjelman jakso jossa joku perhe on laitettu elämään keskiaikaa viikon verran ja sitten välillä kiukutellaan kameroille kuinka kaivataan iPodia ja vanupuikkoja.
Olisikin hauska tietää että kuvaako dokumentin nimi Katastrofin Aineksia sitä, että öljyteollisuus on maailmalle katastrofia luova, vai onko niin että tämä muovittomuus-tehtävä aiheuttaa katastrofin aineksia Websterin perheeseen.
Vuoden öljyttömyys vaikuttaa tämän dokumentin kuvauksessa aivan liikaa joltakin koulutehtävältä joka tulee suorittaa arvosanan vuoksi, mutta sen jälkeen asian voi unohtaa. Joten katse ei tunnu olevan vahvasti itse tehtävässä, vaan ajatuksessa että kohta se on ohitse. Asia korostuu niissä useissa tapauksissa jossa aika heppoisin syin rikotaan annettuja lupauksia. Esimerkiksi että ostetaan karkkipussi (muovia) koska muksulla on jotkin bileet edessä ja sinne ei voi mennä ilman niitä. Suurin osa näistä päätösten pyörtämisistä on näytetty Websterin vaimon Anun päätöksinä, mutta John Webster sortuu itsekin niihin turhan usein ja on mielestäni aika surkeaa että annetaan ymmärtää päätösten rikkomisen syinä olevan lähes toistuvasti omat lapset. Koska Anu Webster ei selkeästikään dokumentin mukaan ollut innostunut projektista, niin tämä saa miettimään että olisiko tässä pitänyt mennä syvemmälle Spurlockiaan ja John Websterin olisi pitänyt suorittaa koko projekti itsenäisesti. Etenkin kun olisi loogisempaa kuvata yhden ihmisen merkitystä ilmastoon.
Anu Websterin läsnäolo tuntuu monasti olevan paikoillaan vain kuvaamassa konflikteja hänen ja Johnin välillä, jotka saavat alkunsa projektin luonteesta.
Etenkin kohtaus jossa John haluaa heittää pois kaikki ”tarpeettomat” muovituotteet vaikuttaa jo tietoiselta härnäämiseltä reaktioiden luomiseksi. Aiemmin he olivat päättäneet että jo ostetut muovituotteet saavat jäädä, mutta projektin alettua ei uusia enää ostettaisi ja sitten John saa päähänsä heittää pois jo ennen projektia hankittuja muovituotteita. Epäloogista johtuen siitä että jo hankittu on jo hankittu ja parasta sen suhteen olisi käyttää se käyttöikänsä loppuun, eikä heittää pois.
Joten nämä tietyllä tavalla vastuun välttelyt saavat ajattelemaan, etteivät itse tehtävän suorittajat, eikä tehtävän luoja ota sitä vakavissaan. Vaikka John Webster aina välillä mainitseekin kuinka tärkeä asia on kyseessä.
Vaikuttaa siltä että Websterin idea ottaa käyttöön tämä vuoden öljyttömyys ei niinkään ole kuvaamassa vaikutuksia ilmastonmuutokseen, kuin pikemminkin jonkinlainen sosiologinen koe kuvaamassa sen vaikutuksia perheen sisäisiin suhteisiin. Tätä on kuitenkin aika vaikea huomata, johtuen siitä että vaikka dokumentti ei leikittele millään nopeilla leikkauksilla sun muulla tilpehöörillä, niin se ei kovinkaan pitkäjänteisesti kuvaa reaktioita. Näytetään vain hetki murjottavaa vaimoa ja ilmeetöntä Johnia, mutta ei sitä tilanteen kasvua, tai oikeaa seuraamusta. Websterin muksutkin kuvataan vain iloisesti jolkottelevina taaperoina, mutta ei ihmisinä joilla olisi mitään oikeaa ymmärrystä mitä on tapahtumassa. Hyvä on, niin pienten muksujen kohdalla ei kenties odotakaan mitään suurempaa filosofointia, mutta nimenomaan lasten kautta muovittomuus olisi voitu kuvata parhaiten. Kun aikuinen jättää auton sivuun ja ajaa polkupyörällä, niin se on asia josta puhutaan päivät pitkät tyhjiä, mutta jos muksu ei saa uutta tappajarobottileluaan, niin siitä vasta sota syttyisikin.
Ja jälleen kerran tullaan siihen, kuinka parempi olisi ollut jos Webster olisi suorittanut tehtävänsä soolona, niin ei olisi kenties tehty samanlaisia myönnytyksiä kuin nyt tehtiin (köh!) lasten nimissä.
Katastrofin Aineksia ei kuitenkaan ole mikään huono tekele. Se käsittelee hyvää aihetta ja vaikka se ei oikeastaan kerrokaan mitään uutta, niin se tekee parhaimman huomionsa lopputuloksellaan joka osoittaa ettei ihmisten tule panikoida ja ryhtyä agressiiviseen muutokseen elämäntavoissaan, koska se ei johda mihinkään. Ihmisten tulee ymmärtää tekojensa seuraukset ja ottaa pieniä askelia joilla voidaan korjata elämää maapallolla. Seikka jonka luulisi olevan käsitettävissä maalaisjärjellä, mutta sitä se ei ilmeisesti ole, koska muuten tätäkään dokumenttia ei olisi tarvinnut tehdä.
Miellyttävää Katastrofin Aineksissa on se että aiheestaan huolimatta se ei sorru mihinkään sormella osoitteluun, eikä ole toteutustavaltaan Michael Moore/Nick Broomfield-tyylisen agressiivinen. Mutta koska kyseessä on ollut vuoden kestävä projekti jonka vaikutukset ajassa ovat jokseekin merkittävät, niin Katastrofin Aineksia olisi kenties toimivampi useampiosaisena tv-sarjana. Etenkin kun se tuntuu jo nyt tosi-tv-ohjelmalta.
Koska aihe on hyvä, niin suosittelen katsomaan sen siitä syystä.
Niin ja henkilökohtaisesti pidin dokumentin parhaimpana seikkana sitä, että osa siitä oli kuvattu Porvoossa.
Tähdet: ***
Katastrofin Aineksia
...NOIR
1 kommentti:
En oo tätä vielä ite kerennyt nähä, vaikka on ollutkin tarkoituksena. Erittelit elokuvaa tässä mun mielestä tosi hyvin. Meillä on käynyt koulussa puhumassa parikin tämän leffan tuotannossa mukana ollutta ihmistä, ja he ovat kyllä puhuneet, että nimen "Katastofin aineksia" on ajateltu kuvaavan sekä itse ympäristökriisiä, että perheen kriisiä, kun lähdetään näinkin radikaaleihin ratkaisuihin.
Elokuvaa kohtaan on esitetty krtiikkiä myös siitä, että muovin rooli on ylikorostunut, eikä leffassa mietitä tarpeeksi esimerkiksi sitä, miten paljon luonnonvaroja tai öljyä vaikkapa erilaisten elintarvikkeiden tuotantoon tarvitaan; esimerkiksi banaani ei toki tule muovikuoressa mutta sen rahtaaminen tänne pohjolaan on kyllä vaatinut öljylitran jos toisenkin...
Nää ekotositv:hän onkin olleet nyt yksi tämän syksyn hittejä - varmasti vastaavia formaatteja tulee lisää vielä muutaman vuoden ajan.
(Oisivat ostaneet irtokarkkeja paperi pussiin.)
Lähetä kommentti