Supergirl on hahmona tuntunut minusta aina hieman pakotetulta. Hieman samaan tapaan kuin Lepakkotyttökin. He eivät tunnu syntyneen siksi että joku olisi saanut idean tehdä uuden hahmon sarjakuvamaailmaan, vaan siltä kuin joku olisi ajatellut ”äh, mitä turhia. Otetaan vaan tosta joku olemassaoleva hahmo ja vaihdetaan sen sukupuoli.” Ja uskallankin väittää että raha silmissä kiiluen on Supergirl-hahmokin syntynyt. Ehkä jotkut feministit ovat olleet iloisia kun Teräsmiehen rinnalle on tehty naispuolinen versio hänestä. Mutta ihan oikeasti, Terästyttö tuntuu vain kiintiön kattamiseksi tehdyltä hahmolta. Etenkin kun sarjakuvamaailmassa on olemassa paljon oikeasti uskottavia naishahmoja, kuten Wonder Woman, Kissanainen ja vaikkapa Myrkkymuratti. Okei, siis uskottavia supersasankarittaria, ei uskottava kuten Meryl Street itkemässä lapsensa perään. Kenelle tulisi mieleen tehdä Wonder Womanista miespuolinen versio? Joku Wonder Man joka hamosessaan heiluttelee taikalassoaan. Myönnettäköön että Terästyttökin on saattanut luettavaksi useita onnistuneita tarinoita, että en häntä haluaisi poistaakaan maailmasta. Kuitenkin, edelleen Terästyttö tuntuu hahmolta joka on luotu vain jotta Teräsmiestä lukemattomat tytöt saataisiin lukemaan samat tarinat, vain vaginalla varustettuna. Sama asiahan tehtiin He-Manin kanssa, kun ilmoille putkahti She-Ra. Jostain syystä kuitenkin
Terästytönkin kohdalla päätettiin pienikin potentiaali laatuelokuvaan heittää samantien viemäriin ja oksentaa päälle. Sillä elokuvasta tehtiin keski-ikäisten sikaria polttelevien miesten käsityksen mukainen elokuva. Ei sellainen joka oikeasti kuvaisi vahvaa naista, vaan Paris Hiltonia toistelemassa purkka suussa lausetta ”so? Whatever.”
Jo alkutekstien aikana on Teräsmiehestä tuttu sankariteema silmille iskevillä fonteilla poistettu. Tilalle on tullut herkää nynnyilyä vaaleanpunaisessa sävyssä ja söpöä kirjaisinta. Jerry Goldsmithin musiikki on Supergirlissä ihan kivaa, mutta se on kevyttä kuin cumulusMyLittlePony Halinalleineen.
Kara (Helen Slater) Kal-Elin (Teräsmies) serkku hukkaa vahingossa avaruuteen kaupunkinsa voimanlähteen Omegahedronin,,, joka on välkehtivä pallo. Kara nappaa Futuro-taloa muistuttavan avaruusaluksen ja lähtee avaruuteen jahtaamaan välkehtivää palloa, pelastaakseen voimanlähteen puutteen vuoksi kuolemaan tuomitun kotinsa. Niin ja se kotikaupunki on jotenkin Kryptonista ennen tuhoa karannut meteoriitti jonka päällä on kaupunki. Kara kulkee avaruudessa 2001-elokuvasta muistuttavan laavalamppuefektin läpi ja päätyy tietenkin maapallolle.
Omegahedron sattuu lentämään Selenan (Faye Dunaway) dippikastikkeeseen? Selena on tietenkin se maailman herruutta halajava superroisto.
Jotenkin tässä vaiheessa Karan kaapuvaatetus on muuttunut Terästyttö-asuksi ja hän lentää ulos aluksesta noussen järvestä pois. Häh? Koska se alus sinne järveen joutui? No tietenkin, sehän ei lentänyt tavallisen avaruuden kautta, vaan sisäavaruuden kautta ja siksi se alus tuli maapallolla ulos järven pohjasta. Terästyttö lentelee ympäri ämpäri ja tarkkasilmäinen huomaa kuinka alusta jonka päällä alkuperäiskuvaus on tehty, ei ole kovinkaan hyvin poistettu kuvasta. Joten Terästyttö ei vain näytä olevan irrallaan taustakuvasta, vaan hän näyttää seisovan lasilevyn päällä ja olevan irrallaan taustakuvasta.
Terästyttö kohtaa pari sovinistista rekkakuskia (tottakai) ja tönii heidät nurin.
Sillä aikaa Selena järjestää jotain diskobileitä ja käyttää Omegahedronia taikatemppujen tekemiseen.
Kuvassa vilahtaa söpö pupu temmeltämässä metsässä.
Kara naamioituu Linda Leeksi, tummahiuksiseksi opiskelijatytöksi. Mitä? Ei edes silmälaseja? Ja luonnollisesti Linda/Kara päätyy Lois Lanen siskon Lucy Lanen kämppikseksi.
Ja jotta asia ei unohtuisi, niin Kara muistaa aina välillä mainita olevansa Clark Kentin/Teräsmiehen serkku ja tietenkin kuvassa muistetaan välillä näyttää Teräsmies-julistetta.
Hahaha! Opiskelijat ovat pelaamassa maahockeyta ja koulun ilkeä tyttö lyö pallon Lucy Lanea kohtaan. Terästyttö juoksee sankariteemanyhveröinnin tahdittamana hidastetusti pallon eteen. Pallo on näemmä tehty savesta, koska hajotessaan Karan selkään se näyttää kuivalta savelta. Ei ihan sama juttu kuin luodin nappaaminen käteen. Onneksi perään tulee kohtaus jossa ilkeä tyttö saa vettä päälleen ja kiljuu hysteerisesti.
Tällä välin Selena tekee taikajuoman jonka avulla saisi sänkileukaisen duunarin Ethanin (Hart Bochner) rakastumaan itseensä. Tietenkin asia roiskahtaa käsille kun Ethan sattuukin rakastumaan Karaan/Lindaan. Selena koettaa saada Ethanin itselleen kauko-ohjaamallaan nosturilla, mutta ei hätää sillä Terästyttö pysäyttää nosturin (vaijerit näkyvät.)
Selena tietenkin kilahtaa ja vannoo kostoa Lindalle. Aluksi hän lähettää asialle näkymättömän mörön ja sitten pyörittää Lindaa karusellissä tosi nopsaan. Selena myös pystyttää vuoren, pistää sen huipulle talon, laminoi Terästytön ja lähettää hänet Aaverajalle.
Terästyttö vapautuu Aaverajalta kiipeämällä vuorta pitkin ja välttelemällä,,, suklaavanukaspyörrettä?
Selana manaa esille Baphometilta näyttävän jättiörkin, mutta Terästyttö voittaa sen poistumalla hänen käsistään ja lentämällä Selenan ympärillä. Tämä saa ”Baphometin” käymään Selenaan käsiksi ja he katovat pyörteen kautta peilin sisälle.
Terästyttö ottaa Omegahedronin mukaansa ja lentää mereen alukselleen. Hetkinen? Se alushan oli järvessä, ei meressä. No, kai se on vain kulkeutunut virtausten mukana merelle.
Helen Slater on etenkin tummahiuksisena söpö kuin sika pienenä, mutta mitään yritteliäisyyttä ei hänen näyttelemisestään löydy. Huomaa selvästi että tämä on hänen ensimmäinen elokuvansa. Vastaavasti Faye Dunaway ja oikeastaan joka ainoa muukin elokuvan näyttelijä, vetää rooliaan niin yli että heidän luulisi kuuluvan Stella Polarikseen. No, ainakin Dunawaylla näyttää olleen hauskaa näytellessään Disneyn ilkeää äitipuolihahmoa.
Tehosteet ovat järkyttävn kömpelön näköisiä ja niistäkin tulee mieleen, ettei kukaan ole oikein vaivautunut näkemään laisinkaan vaivaa.
Elokuva on täynnä aivan uskomattomatton lapsellisia ideoita, joiden tarkoitus on ilmeisesti ollut vedota tyttölapsiin. Siksi Dunaway vaikuttaa Disneyhahmolta, siksi Ethan näyttää Ken-nukelta, siksi Terästyttö on hupsu söötti pikkutyttö, siksi siellä on pupu, siksi elokuvan alussa ollut taikasauva näyttää yksisarvisen sarvelta, siksi sitä ja siksi tätä. Elokuva on siis täynnä kaikkea sellaista minkä uskotaan olevan pikkutyttöjen mieleen ja kenties ne sitä ovatkin, mutta entäpä kaikki yli viisivuotiaat tytöt, tai yksikään miespuolinen mies.
Vastaavasti kaikki elokuvan tahattomat naurettavuudet aiheuttavat sen, että jos sitä katsoo komediana, niin se on oikeasti hauskaa katseltavaa. Joten suosittelen kyllä katsomaan Supergirlin, mutta vain jos osaa arvostaa roskaa, sillä mikään laadun tae ei Supergirl ole.
Verrattuna esimerkiksi johonkin Elektraan, tai Catwomaniin, niin Supergirl on oikealla tavalla huono elokuva. Se ei siis ole huono kuten nuo kaksi muuta elokuvaa, vaan se on huono lainausmerkeissä.
Ekstrakiitokset täytyy antaa Supergirlin DVD:llä oleville tekijäesittelyille. Tämä on äkkiseltään ainoa mieleen tuleva elokuva jonka ekstroissakaan ei elokuvaa arvosteta.
Ohjaaja Jeannot Szwarcin (joka muuten on kirjoitettu ekstroissa muotoon Jeanot Schwarz) esittelyssä mainitaan, että ”Supergirl was a step backward.”
Helen Slaterin kohdalla todetaan, että ”Supergirl was a failure.”
Erinomaista on myöskin se, että Mia Farrowista on myös kirjoitettu esittely ja hänen roolinsa elokuvassa on suurinpiirtein pari minuuttia, eikä juonellisesti sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta koko elokuvan mitan mukana olevasta Brenda Vaccarosta ei ole sanaakaan.
Tähdet: *
Supergirl
...NOIR
2 kommenttia:
El Topohan on ihana.
kuten myös Eraserhead ja Repo Man
Lähetä kommentti