Kyseessähän on tarina joukosta ihmisiä puimassa suhteitaan ja elämäntilannettaan. Ja kun kyse on tuonkaltaisesta tarinasta, niin tottakai jokainen on nainut jokaisen kanssa, on itsetuhoa, on riitoja, on seksiä, on sitä sun tätä.
Sisärengas on kuitenkin tämän elokuvatyylin parhaimmistoa, ellei jopa sen paras esimerkki. Mutta mikä parasta,,, kukaan ei ammuskele tässä elokuvassa.
Puhun nyt elokuvan roolihahmoista näyttelijöiden nimellä, sillä kyseessä on ns. ensemble jossa jokainen elokuvan henkilö on yhtä tärkeä kuin edellinenkin ja täten koko poppoo pitää ottaa esille, mikä puolestaan tarkoittaa sitä että menette taatusti roolihahmojen nimissä sekaisin jos puhun heistä vain niillä nimillä. Katso nyt, olet jo nyt hämmentynyt. Etenkin kun en edes ota kunnolla kaikkia hahmoja esille.
Tom Berenger, Mary Kay Place, Kevin Kline, Glenn Close, JoBeth Williams, Jeff Goldblum, William Hurt ja jopa Kevin Costner ovat elokuvan päähenkilöt.
Ainoastaan Costnerin tyttöystävää esittävä Meg Tilly jää sivuosanäyttelijäksi, vaikka esiintyykin tarinassa alusta loppuun. Verrattuna muihin Tillylla ei vain ole oikeaa tarinaa kerrottavaan elokuvassa.
Ja siksi ”jopa” Kevin Costner, että herrahan ei oikeastaan edes esiinny elokuvassa. Mutta varros vaan, niin kerron miksi Costner on yksi elokuvan päähenkilöistä.
Meg Tillya lukuunottamatta kaikki muut ovat vanhoja ystäviä joiden tiet ovat erkaantuneet aikoinaan koulun päätyttyä ja jokainen on ajautunut sinne tänne. Vuosien jälkeen he tapaavat toisensa Costnerin hautajaisissa ja tästä alkaa ystävyyksien jälleenlämmittely Klinen ja Closen esittämän pariskunnan asunnolla vietetyssä viikonlopussa.
Costner ei esiinny elokuvassa oikeastaan laisinkaan, mutta hänen hahmonsa sitoo kaikkien henkilöiden tarinat yhteen. Elokuvaan on kuulemma kuvattu jonkinlainen backflash-kohtaus jossa Costner esiintyy muiden elokuvan henkilöiden kanssa, mutta tämä kohtaus oli leikattu pois lopullisesta elokuvasta. Costnerin hahmosta näytetään vain jalkoja, hiuksia, etc. Ja ilmeisesti kyseessä on itse Costner, mutta katsojan silmissä kyseessä voisi olla vaikka mallinukke, sillä minkäänlaista liikettä, tai tunnistettavuutta ei hahmosta näytetä. Tietenkin kun kyseessä on kuollut ihminen, niin liikettä ei enää pahemmin esiinny.
Kuitenkin, nämä entiset ystävykset siis tapaavat toisensa jälleen Costnerin hautajaisissa ja he päättävät kukin jäädä Klinen ja Closen luokse viikonlopuksi.
Viikonlopun aikana keskustellaan mahdollista syistä miksi Costner tappoi itsensä, miksi ystävysten yhteydenpito on jäänyt taka-alalle, kuka oli ihastunut kehenkin koulussa ja omassa suosikkikohtauksessani keskustellaan siitä kuinka Klinen musiikkimaku on jämähtänyt 60-luvulle. Periaatteessa tässä siis on vain joukko ihmisiä jotka keskustelevat ja keskustelevat ja keskustelevat. Siispä nauretaan, itketään, opitaan uusia asioita ihmisistä jotka uskoi tuntevansa.
Huuhaatoimittajalta vaikuttavasta Goldblumista opitaan, että hän ei ole tyytyväinen ammattiinsa. Näyttelijä Berenger haluaisi että hänet otetaan vakavasti.
Jokaisella on jotain kerrottavaa itsestään ja jokainen haluaa oppia tuntemaan toisensa, vaikka he jo tuntevatkin toisensa. Se onkin tämän elokuvan miellyttävin seikka, että he kaikki tuntuvat oikeilta ihmisiltä, eivätkä näyttelijöiltä.
Hyvin tärkeäksi seikaksi elokuvassa nousee William Hurtin hahmo joka on ajautunut kokainistipilleristiksi ja on pitkälti kadottamassa elämänhalunsa. Oikeastaan Hurtin kautta me näemme Costnerin hahmon, sillä Costner oli sellainen ihminen jonka sanottiin hukkaavan elämänsä ja hänen tulisi aikuistua, ja jäkä jäkä jäkä. No, Hurt on Costner jonka tulisi aikuistua ja ottaa vastuu itsestään ja läheisistään. Joten Hurtin kautta me näemme millainen Costner olisi ollut, joten on siksi ymmärrettävää että Costnerin kohtaukset leikattiin pois, koska niiden ollessa elokuvassa olisi meillä ollut kaksi CostnerHurtia.
Hurtin elämänhalun löytyminen elokuvan tarinan aikana, on Costnerin tarina. Siispä Costner ei kuollut, koska hän elää Hurtina. Hurt on Costnerin dobbelgänger.
Kevin Klinen hahmo on myös hyvin mielenkiintoinen. Hän nimittäin vaikuttaa päällisin puolin pelkältä isähahmolta joka kantaa huolta elokuvan muista henkilöistä. Asiaa korostaa myös hänen osoittama kaipuunsa menneisiin aikoihin joka korostuu elokuvan musiikin kautta, mutta vastaavasti hänen hahmonsa on siirtymässä ammattinsa kautta pienistä piireistä isoihin ja täten hänen menneisyyden kaipuunsa on vain nostalgiaa, koska hän liikkuu elämässään eteenpäin.
Glenn Closella on ollut suhde Costneriin, josta Kline tiesi.
Mary Kay Place kaipaa lasta elämäänsä.
JoBeth Williams haikailee kouluihastuksensa Berengerin perään.
Eli periaatteessa Sisärenkaassa ei ole nykykatsojan silmissä mitään varsinaisesti originellia, mutta elokuvan dialogi, näyttelijätyö ja eritoten tunnelma on saatu niin kohdilleen että se ei edes tunnu elokuvalta. Sisärengasta katsellessa katsoo tavallaan itseään, sillä tämä tuntuu juuri samalta kuin itse notkuu kavereiden kanssa juttelemassa roskaa. Aiheet saattavat olla erilaisia, mutta pohjimmiltaan me olemme Kevin Kline, Tom Berenger ja he muut.
Sisärenkaan jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan, ja aina se tuntuu yhtä hyvältä.
Ja melkein uskallan vannoa, että jos ei ole aiemmin fanittanut tässä elokuvassa olevia näyttelijöitä, niin tämä muuttaa mielen.
Hienoa on se että vaikka tässä on jonkin verran nitä peruskliseitä itsemurhasta kaman vetoon, niin niitä ei käsitellä mitenkään raadollisesti. Ei siis hukuteta katsojaa mihinkään murheen valtamereen ja kaadeta ämpärillä nihilismiä päälle, vaan asioista puhutaan kuten niistä oikeasti puhutaan. Tämä ei siis tietenkään viittaa sellaiseen ympärikännissä olevien keskusteluun joka päättyy puukon heilutukseen, etc.
Asiallisesti, mutta ei kuivasti.
Minä olisin valmis tekemään lapsen jokaisen tämän elokuvan näyttelijän kanssa, oli se sitten William Hurt tai Jobeth Williams.
Eikös kuulostanut välillä hieman makaaberilta kun puhuin Costnerin itsemurhasta ja Hurtin pillerismistä, enkä heidän roolihahmojen.
Meg: The last time I spoke with Alex, we had a fight. I yelled at him.
Nick: That's probably why he killed himself... What was the argument about?
Meg: I told him he was wasting his life.
Tähdet: *****
Sisärengas
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti