The Crew (2000)

Armoton-elokuvasta eteenpäin Clint Eastwood on suurelta osin elokuvissaan hyödyntänyt sitä ideaa, kuinka hän mahdollisesti olisi liian vanha kulloisenkin roolihahmon ammattiin, tms. Kuin korostaakseen too old for this shit-näkökulmaa, kuten myös todistaakseen tietenkin päinvastaista, mutta varsinkin vitsaillakseen koko tällä ikäkysymykselle Eastwood ohjasi vuodeksi 2000 elokuvan Space Cowboys, johon itsensä rinnalle näyttelemään hankki muita ikämiehiä: Donald Sutherland, Tommy Lee Jones ja James Garner.
Ja aina kun jokin vaikuttaa trendikkäältä ilmiöltä elokuvissa, niin tokihan tuolloin myös useammalta studiolta tulee samankaltaisia elokuvia. Tai ainakin ne kaksi toistensa kopiota. Kun yhdellä on Armageddon, niin toisella on Deep Impact ja kun toisella on Volcano, niin toisella on Dante's Peak. Eikä tähän edes vielä lasketa mukaan mitään mockbuster-elokuvia. Ilmeisesti Space Cowboysin iäkäs ensemble oli myöskin tämänkaltainen hyödynnettävä hetkellinen trendi-ilmiö, sillä kuinka ollakaan myös vuonna 2000 ilmestyi Barry Sonnenfeldin tuottamana The Crew (suom. Kovat kundit), joka on kuin B-ikämiesten versio Eastwoodin elokuvasta. Space Cowboysin tavoin The Crewssa on pääosissa neljä eläkeikäistä miesnäyttelijää, joiden roolihahmot saavat tilaisuuden todistaa olevansa vielä nuoruuden voimissaan. Niin ja kun mainitsin tässä olevan eräänlaisia B-ikämiehiä, niin en mitenkään tahdo vähätellä pääosien kykyjä sillä, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan kun miettii, että Eastwoodia, Jonesia, Garneria ja Sutherlandia vastapäätä ovat Richard Dreyfuss, Burt Reynolds, Dan Hedaya ja Seymour Cassel. Hyviä näyttelijöitä kukin, ainakin jos oikea rooli osuu kohdalleen.

Bobby (Richard Dreyfuss), Joey (Burt Reynolds), Mike (Dan Hedaya) ja Tony (Seymour Cassel) olivat niin kauan kuin muistivat halunneet olla gangstereita ja nimenomaan sellaisia yhdessä. Näin toivottiin ja näin tapahtui, mutta valitettavasti 60 ja sinne päin -luvun kultavuodet ovat jääneet taakse ja nyt jengi kuluttaa eläkeaikaansa istumalla verannalla ja katselemalla ohikulkevaa Miamia, haaveillen vanhoista hyvistä ajoista. Väkivaltaiselle Joeylle ei riitä Burger Kingin räkänokkien kiusaaminen ja naistenmiehenä tunnetulle Tonylle tärkeintä olisi saada stondis. Joukon aivot, eli Bobby haluaisi paikata välit tuntemattoman tyttärensä Olivian (Carrie-Anne Moss) kanssa ja Mike on ihan okei status quon kanssa. Joey saa kuitenkin idean joka voisi palauttaa heidät kaupungin pelätyimmiksi gangstereiksi. Lavastetaan murha ja sen herättäessä kaupunkia, heräisivät myös gangsteriystäviemme itsetunnot. Näin tapahtuukin ja kaikki näyttää hyvältä kunnes ilmenee, että ruumishuoneelta "lainattu" ruumis sattuukin olemaan tunnetun huumekuningas Raulin (Miguel Sandoval) isä. Tilanne saa mainitun huumekuninkaan tulemaan paikalle kosto mielessään. Tottakai samalla paljastuu, että tytär jota Bobby ei ollut tavannut vuosiin sattuu olemaan tapausta tutkiva poliisi. Toki mukaan pitää vielä heittää strippari Ferris (Jennifer Tilly) johon Tony on iskenyt silmänsä ja tuon eksoottisen tanssijan ehdotus äitipuolensa Pepperin (Lainie Kazan) murhaamisesta. Bobbyn, Joeyn, Miken ja Tonyn nostalginen aikamatka menneisyyden kunnian päiviin alkaa tuottamaan samanlaisia vaaratilanteita kuin mitä siellä menneessäkin oli ja verenpainelääkityksellä olevien tulisi varoa liiallista kiihtymistä.

Eastwoodin Space Cowboys menestyi kaupallisesti ja sai ilmestyessään vähintään suotuisia arvioita, kun taas The Crew floppasi molemmissa. Kyllä tällä elokuvalla ansionsakin on, mutta koska tästä puuttuu sympaattisuus ja lämpö jota Space Cowboysissa on, niin kyllä The Crew jättää lunastamatta lupauksensa. Eläkkeellä olo ja Sonnenfeldmainen valoisa näkemys gangsterismista kuulostaa hyvältä yhdistelmältä, ja kyllähänän  Dreyfuss kumppaneineen pelaa ihan kelvollsiesti yhteen, mutta Get Shortya odottaville on tarjolla pikemminkin Big Troublea. Vitsit, hahmot, tilanteet ja tunnelmat ovat kaikki samoja joita on ennen toteutettu onnistuneesti, mutta nyt ne kaikki ovat kuin aiemmin vähemmän hauskoina hylättyjä versioita. Niinpä esimerkiksi kun elokuvassa soi rytmikäs funk, ei se saa jalkaa heilumaan, vaan vain toteamaan sen olevan ihan ok. Kyseessä siis on elokuva jonka kohdalla uskoo, että nyt on liikaa ollut mielessä ne elokuvat joita on haluttu toistaa ja jokainen penskana voipaperin läpi piirroksia tehnyt tietää, että vaikka kuinka viiva jäljittelee jo olemassaolevaa, niin ei se silti näytä samalta.
The Crew ei niinkään ole parodia gangsterileffoista, kuin vain gangsterileffa normaalia iäkkäämmillä päähenkilöillä ja useammalla pissatauolla. Mutta gangsterileffana kuitenkin enemmällä Elmore Leonardilla kuin Scorsesella, joten komediallinen se on jo lähtökohdiltaan. Se ei vain ole kovin hauska, vaikka yksittäisiä kelvollisen onnistuneita kohtauksia mukana onkin. No ainakin Jennifer Tillyn muodokas vartalo saa tarpeeksi ruutuaikaa ja onhan kyseessä varmasti paras eläkegangstereista kertova elokuva. Tosin en saa muita juuri nyt mieleeni.
Elokuvan ehdottomasti paras idea on lopussa, kun päähenkilöiden apuun kutsumat kollegat totetuttavat gangsterisodan kuin turistimatkan torille ostamaan pannunalusia.

Tähdet: **
The Crew