Joka leikkiin ryhtyy (A Simple Plan, 1998)

Ihan tavallinen perusduunari Hank (Bill Paxton) sieltä idyllisen rauhalliselta peräkylältä lähtee kalja ja kivääri-metsälle yksinkertaisen veljensä Jacobin (Billy Bob Thornton) ja tyhmän punaniskakaverinsa Loun (Brent Briscoe) kanssa. Metsästä he löytävän pudonneen pienkoneen, sen jokin aika sitten kuolleen lentäjän sekä salkullisen rahaa. Pienen moraalikinastelun seurauksena Jacob ja Lou saavat pientuloisen Hankin uskomaan olevan hyvä idea pitää rahat ja jakaa ne kolmeen pekkaan. Hank vannottaa tovereitaan pysymään hiljaa ja hillitsemään innostustaan, mutta kuten näissä tarinoissa on aina tapana, niin vaikeaahan se on, mikä johtaa epäilyksen siemenen rikkaruohomaiseen kasvuun, jonka lannoitteena toimii etenkin Hankin ahne vaimo Sarah (Bridget Fonda).
Asiat rupevat menemään tosi pahasti käsille ja vasta sitten kaupunkiin saapuu epäilyttävä FBI-agentti Baxter (Gary Cole), joka tuntuu tietävän liikaakin pudonneesta koneesta ja sen kuormasta.

Coenin veljekset ja Sam Raimi ovat tunnetusti ystäviä ja ovat tehneetkin jonkin verran yhteistyötä toistensa elokuvissa. Varsinkin edellisten vaikutus näkyy tässä Raimin kenen hermot pettävät-jännärissä, joka on kuvastoltaan, rytmitykseltään ja idealtaan niin Coenia, että äkkiseltään voisi luullakin katsovansa heidän elokuvaansa. Jopa Danny Elfmanin musiikki tuo tunnelmaan sellaista Carter Burwellmaista haurautta, jollainen on yleensä hieman vierasta Elfmanin reippaammalle soitannalle ja yleisesti ajatellen Raimin elokuville, mutta erittäin tuttua Coeneille. Eikä mikään tästä ole negatiivista, sillä kyseessä ei vaikuta olevan niinkään kopiointia, kuin pikemminkin kunnianosoitusta ja se on toteutettu niin hyvällä maulla, että tätä katsoo hyvinkin mielellään. Raimille tyypillistä äkkiväärää kamerakikkailua ja eräänlaista sarjakuvamaisuutta odottaville tämä saattaa olla pettymys, sillä verrattuna Raimin muihin elokuviin Joka leikkiin ryhtyy on melkein kuin mitä The Straight Story on David Lynchille (no, ei ehkä kuitenkaan ja tietenkään).

Tyylikäs, hyvin näytelty jännäri, jonka pahin miinus onkin vain siinä, että sujuvista käänteistään huolimatta, kyseessä on kuitenkin aika tavanomainen lajityyppinsä edustaja aina sitä kaikki häviävät-loppua myöten ja mielenkiintoa herättääkin tällöin eniten sen ohjaaja. Kuitenkin niin hyvä elokuva, että saattaisin olla halukas korjaamaan pistetytystä ylöspäin jo siksikin, että Raimin ns. henkilödraamapainotteisemmista elokuvista tämä on mielestäni onnistunein.

Tähdet: ***
Joka leikkiin ryhtyy