Huoleton härkätaistelija (Hollywood or Bust, 1956)

Jerry Lewis ja Dean Martin olivat yhdessä vaiheessa historiaa hyvin suosittu näyttelijäduo, jotka 50-luvulla työstivät kuin liukuhihnalta elokuvia joissa työnjako oli selvä: Lewis oli hassuttelija tekemässä vatsavaivaisen ääniä ja Martin pari naukkua napannut yökerholaulaja pokaamassa Meksikon ruusua. Ymmärrettävät roolit.

Elokuvansa olivat kenties hieman mielikuvituksettomia siinä mielessä, että vaikka Martinille taikka Lewisille oli kirjoitettu eri roolihahmon nimi/ammatti, niin oikeastaan he esittivät aina Martinia ja Lewisia. Mutta koska ne elokuvat myös olivat toistuvasti viihdyttäviä tuotoksia, niin mitäpä sitä olisi ehjää pitänytkään korjata.
Kuitenkin kuten asiaan kuuluu, niin he riitaantuivat ja olen ymmärtänyt, että kyseessä oli se vanha kunnon ilmiö siitä kuinka "minä olen tähti ja kannan koko tätä showta". Toki he myöhemmin paikkasivat välinsä, mutta elokuvallinen Lewis/Martin-taika jäi sinne Huolettoman härkätaistelijan huolettomuuteen, joka sitten olikin duon viimeinen yhteinen elokuva.

Lipevä naistenmies ja rahapulassa oleva pikkuhuijari Steve (Dean Martin) aikoo maksaa velkansa pois voittamalla arpajaisissa auton ja se onnistuu tietenkin hankkimalla painossa työskentelevältä kaverilta kopiot arpalipuista. Joten voitti mikä numero tahansa, Stevelle olisi siitä kaksoiskappale esittää. Miehen pahaksi onneksi hän törmää hölmön lapsekkaaseen Malcolmiin, joka sattuu olemaan arpajaisten oikea voittaja. Koska molemmat hyväksytään voittajiksi, joutuvat he jakamaan palkinnon ja se aiheuttaa ongelmia Steven aikeille antaa auto isolle pahalle vedonvälittäjälle maksuksi veloistaan.
Malcolm haaveilee matkasta maan halki aina Hollywoodiin saakka, jotta hän pääsisi tapaamaan ihailemaansa Anita Ekbergia (Anita Ekberg), niinpä Steve ei saa houkuteltua uutta ystäväänsä luopumaan omistusoikeudestaan. Näin ollen Steve valehtelee Malcolmille olevansa Ekbergin naapuri ja on kuitenkin matkalla kotiinsa Hollywoodiin, niin yhtä hyvin he voisivat suorittaa road tripin. Steven suunnitelmana tietenkin on sopivan tilaisuuden tullen lempata Malcolm mäkeen ja ottaa auto yksinhallintaan. Kaikki ei tietenkään suju Steven tahdon mukaisesti ja pulmia tuottavat muun muassa autovarasmummeli, Malcolmin ilmeisesti Frank Darabontin The Mist-elokuvasta karannut demonikoira ja laulukohtaukset. Tavataanpa matkalla myös söötti punatukkainen Terry (Pat Crowley), jota Steve pyrkii parhaimpansa mukaan vikittelemään. Niin, Terry siis on nainen, eikä esimerkiksi joku Terence jota näyttelee raavas Patrick.
Aina välillä Malcomin suuhun on kirjoitettu repliikki jossa hän esittää elokuvahulluttaan, mutta koska ne ovat aina sarjasta "katso lehmiä, aivan kuten elokuvissa", niin mikään Peter von Bagh ei Malcolm ole. No ainakin Malcolm tapaa Ekbergin, joka tietenkin luulee nykivää ja sopertelevaa miestä yhtä turvalliseksi faniksi kuin mitä John Hinckley oli Jodie Fosterille. Samalla Malcolm rupeaa kokemaan Sademies-kohtauksia joka johtaa tietenkin rahallisiin voittoihin uhkapeleissä ja nyt niiden rahojen avustuksella Steve haluaa unohtaa pelihimon ja siirtää sen yhdyssanan jälkimmäisen osan vain Terryyn. Rahapelissä voittamalla paraneminen pelihimosta on kuin lopettaisi tupakoinnin savukkeilla. No ei se mitään, sillä tietenkin Malcolm tuhlaa rahat naiseen. On siis aika Steven olla rehellinen ja paljastaa kaikki. Joten hän kertoo lavastetusta kuulennosta, siitä kuinka matkusti ajassa yhdistämään vanhempansa pariksi, kertoi taikaluodista joka tappoi Kennedyn ja kuinka koetti anastaa Malcolmin auton. Matkaa Hollywoodiin vielä on, mutta tärkeimmät tapahtumat ovat jo koettu ja ystävyys liekehtii kuten se torni jossa myös Paul Newman hengaili.

Lewis ja Martin olivat kuulemma niin pahoissa riidoissa tämän elokuvan kuvausten aikana, etteivät kuvaustauoilla suostuneet edes puhumaan toisilleen ja Lewis ei sanojensa mukaan voinut myöhemmin edes katsoa koko elokuvaa, sen herättäessä liian pahoja muistoja. Itse elokuvasta tämä riitaisuus ei kuitenkaan välity, sillä kyseessä on tavanomaisen miellyttävää Lewis-Martinia, että laulut, luonteiden eroista syntyvät kiistat ja yhteistyö ylipäätään sujuu tutun luontevasti. Kenties kyseessä onkin juuri se, että molemmat menivät jonkinlaisella automaatilla ja siksi tulehtuneet välit eivät leviä pään sisältä ulos, mutta samapa tuo, sillä mukavaahan tätä on katsella.
Mitään ihmeellistä tässä ei ole, vaikka toki on myönnettävä, että nautin suuresti kun välillä katson näitä vanhoja hyvänmielen Hollywood-elokuvia joissa studioon luodut lammikot ja metsät ovat veikeän keinotekoisen näköisiä ja naisten rinnat ovat aikansa liivimuodin mukaisesti kuin torpedot syöksymässä kolmedeenä läpi verkkokalvon.
Lewis vinkuu ja vääntelee naamaansa, Martin on cool lurppasilmä ja siinäpä se, ei siinä muuta tarvita. Tarkoitus kenties onkin vain ollut tehdä Hollywood-unelmaa mainostava teos ja koska kyseessä nimenomaan on Hollywoodfantasiana, niin  mukana on tietenkin kohtaus jossa juostaan vartijaa pakoon halki elokuvastudioiden ja näemme haaremineitoja ja muuta aiheellista.

Ai niin ja miten härkätaistelu liittyy tähän elokuvaan? No, noin tunnin kohdalla on kohtaussarja jossa Lewis luulee härkää lehmäksi ja päätyy erheen vuoksi väistelemään sarvia hetkiseksi.

Tähdet: ***
Huoleton härkätaistelija