State Property (2002)

Tiedättehän ne sylkevät löysähousut Rähinä records-paidoissaan jotka kansoittavat ostareiden oviaukot ja joiden sanavarasto koostuu horatsuvittuhomoista ja jotka vannovat NWA:n nimeen, mutta myös lol:n, lmao:n, pwndin, noobin ja muiden fiksuuksien.
State Property on heidän elokuvansa.
Ja vaikka onkin hiukan typerää mennä yleistämään tuolla tavoin, niin hitto kun teitä on niin pirun monta, että se on helppoa kuin potkisi maassa makaavaa kuollutta.

Beans (Beanie Sigel) on kyllästynyt strippareiden katseluun (hullu mies, sehän on tämän elokuvan ainoa edes hivenen viihdyttävä asia), joten kerätään huivipäiset, lippa vinossa olevat isoshortsiset kaverit joiden kaikkien nimi tuntuu olevan joku bitch-ass dog messiin ja wazzap-repliikkien ohella elehditään ahkerasti käsillä, pidetään aseita vinottain ja ammutaan liian isoja paitoja ja verkkareita joista toinen lahje on kääritty polveen pitäviä identtisiä ääliöitä hengiltä, sillä Beans on Scarfacensa katsonut ja se tehdään myös katsojalle tuskallisen selväksi.
Beansista tulee salamaseeprana kulman menestynein huumekauppias ja tosi real, joten lopussa voidaan esikuvan mukaisesti kokea romahdus.
Tottakai välissä muistetaan imitoida myös Mafiaveljien i'm funny how-kohtausta. Eikä naisilla ole elokuvassa muuta virkaa kuin näyttää bootyaan, lesboilla ja näyttää bootyaan.

Tämä sontaläjä on niitä elokuvahirviöitä joista wannabegangstat saavat eniten irti ja heillehän tämä onkin suunnattu. Mutta edes he eivät voi olla täysin sokeita sille, että State Property on helvetin huono elokuva. Se on ruma kuin petolinnun peräaukko, pirun huonosti näytelty (Beanie Sigeliä pitäisi kieltää esiintymistä kotinsa ulkopuolella ja sielläkin) ja sen lisäksi että se on tyhmä ripoff, niin se saa myös katsojan tuntemaan olonsa tyhmäksi, sillä sellainenhan sitä täytyy olla kun tähän tuhlaa aikaansa.
Ja jos joku todella kuvittelee elokuvan edustavan jotain jatkuvasti jankkaamaansa katu-uskottavuutta, niin Roc-a-Fellan tuottama elokuva näyttää ostoskanavan ohjelmistolta kaikkien Rocawear-vaatteidensa ansiosta, joten katu-uskottavuus loistaa poissaolollaan samalla tavalla kuin sen Adidas-vaatteisen Petterin omakuva on harhautunut.

Vain heille joiden unelmissa siintää bitchien dissaaminen ja madafakan toistaminen.

Uskomatonta, että tämä yrjöläjä on saanut jatko-osankin.

Tähdet: ei helvetissä!
State Property