Kuusi Päivää, Kuusi Yötä (À la Folie, 1994)

Elsa (Béatrice Dalle ) jättää miehensä ja matkustaa sisarensa Alicen (Anne Parillaud) luokse. Sisarukset eivät ole olleet pitkiin aikoihin yhteyksissä ja Alice onkin yllättynyt kun Elsa ilmaantuu oven taakse ja samantien Elsa alkaakin kritisoimaan Alicea erkaantumisesta muusta perheestään. Syyllisyydentunnossaan Alicen keskittyminen omaan työhön ja poikaystävään Franckiin (Patrick Aurignac) alkaa horjumaan. Alice oli jo muutenkin epävarma suhteestaan Franckiin, joten kun mies selvästi osoittaa inhonsa Elsaa kohtaan vaikuttaa siltä, että Alicen olisi valittava puolensa.
Franck alkaa kuitenkin Alicen vuoksi hyväksymään Elsan läsnäolon ja pian alkaa selviämään, että juuri siskokulta oli syypää Alicen eroon perheestään. Elsa manipuloi sisartaan ja asettaa Alicea ja Franckia toisiaan vastaan, saadakseen siskonsa täysin omakseen.

Kyseessä on ihan hyvä draama joka äkkiseltään kuulostaa jännäriltä jollaiseksi takakansikin elokuvan luokittelee. Jotenkin sitä koko ajan odotti jonkinlaista Käsi Joka Kehtoa Keinuttaa-tyylistä jännäriä jossa perheeseen tullut ulkopuolinen naishenkilö haluaa "isän" itselleen, rupeaa ajamaan perhettä kriisiin ja kun tajuaa ettei saa miestä edes pakottamalla, niin lopussa aletaan puukkohippasille. Tässä elokuvassa erona tavanomaiseen on se, että sen lisäksi että Elsa on mustasukkainen Alicen vapaasta taitelijaelämästä jollaista hän oli kaavaillut itselleen, niin sen sijaan että Elsa haluaisi Franckin, on hän rakastunut Aliceen ja haluaa hänet. Ja vaikka elokuvassa on esimerkiksi kohtauksia joissa Elsa tuhoaa sisarensa työhuoneen ja valehtelee Alicen itse olevan mieleltään sekaisin ja tehneen sen, tai uskottelee bylsineensä Franckin kanssa (ennen kuin tekee sen), niin ne tutummat puutarhuritapot ja itsemurhayritykset jätetään sivuun, jolloin jännitystä kasvatetaan huomattavasti normaalia hitaammin. Ehkä hieman liiankin hitaasti, sillä menemme lähes viimeiselle kolmannekselle ennen kuin se takakannen väittämä trilleriosuus alkaa ja siinä vaiheessa sitä lähes toivoo, ettei näin oltaisi tehty vaan oltaisiin pysytty siinä pelkässä ihmissuhdedraamassa, sen ollessa paremmassa tasapainossa.
Suuri plussa siitä, että elokuvasta selvitään ilmaan yhtään kuolemaa.

Näyttelijät tekevät ihan kelvollista työtä ja ei tarvinnut montaa sekuntia kuunnella tajutakseen elokuvan nätin musiikin olevan Michael Nymanin käsialaa, mutta mukavasta poikkeamasta lajityyppiin, ei kyseessä kuitenkaan ole järin muistettava tuotos. Sillä lopulta päällimmäiseksi ajatukseksi jää se, että toinen käsi on halunnut tehdä trilleriä kun toinen keskusteludraamaa, mutta kumpikaan ei ole suostunut kompromisseihin.

Mielenkiintoisesti tällä kasetilla on vain yksi traileri, sekin juuri tämän nimenomaisen elokuvan ja vasta elokuvan jälkeen.

Tähdet: **
Kuusi Päivää, Kuusi Yötä