11:14 (2003)

Kello on 11:14 illalla kun Jackin (Henry Thomas) auton päälle putoaa nuoren pojan ruumis. Alkoholia nauttinut mies luulee ajaneensa epähuomiossa jonkun päälle ja koettaa piilotella tapahtumaa. Tästä saa alkunsa monta tarinaa yhdistävä elokuva. On tyttö joka jää auton alle, on aborttia varten rahaa varastava poika, on ryöstöjuoneen mukaan lähtevä myyjä, on ikkunasta virtsaava dude jonka miehisyys leikkaantuu kolarissa irti, on isä joka koettaa suojella tytärtään, on henkilö jonka syytä kaikki oikeastaan on ja lopulta ruumis putoaa Jackin auton päälle kello 11:14.

Kaavakuviona elokuva kulkee näin:

11:14 on sellainen elokuva jollainen tuntui kovin trendikkäältä joskus vuonna 1999 kun Go ilmestyi, mutta kyllä tämä elokuva nytkin viihdytti ihan kelvollisesti. Kyseessä on siis mustan huumorin ryydittämä, sivupoluille tarkoituksella kulkeva kertomus jossa jokainen elokuvan rooleista on miehitetty (okei, naisitettu) tutulla näyttelijällä ja MacGuffin on tällä kertaa ruumis (kuten se on aika monta kertaa muulloinkin ollut).
Osa punaisista langoista on väriltään turhan haaleita, niiden sopiessa kohdallaan vain vasaralla paukuttamalla, mutta nokkeluutta riittää tarpeeksi jotta elokuvaa ei viitsi suuremmin haukkua. Näyttelijät tekevät ok-työtä, mukana on joitakin hauskoja käänteitä ja yritystä ainakin on ollut. Osalla hahmoista tarina jää ikävän vajaaksi ja yhden henkilön kohdalla motiivit toimintoihin ovat täysin vailla perusteita, ja etenkin siinä kohdassa tulee hieman myrtsi olo kun juuri sille hahmolle kasataan aivan liian paljon yhteensattumia ja linkkejä muihin tarinoihin.
Kuitenkin kelvollisellisesti ajatuksia hereillä pitävästä viihteestä on kyse.

Elokuvan hauskin kohta ei ollut irronneen slerban varastaminen, vaan Patrick Swayzen kiroilu tuontiauton takakontin koosta, kun eihän sinne edes ruumis mahdu.

Ei mikään Mutta Kuka Murhasi Harryn?, mutta ainakin Kuka Hukutti Monan?

Tähdet: **
11:14