Noviisit ottavat Sanjuron opettajakseen ja johtajakseen, vaikka eivät välillä meinaa oikein ymmärtää hänen metodejaan jotka noudattavat ajoittain Drunken Masteria.
Tarkastajalla on oikeana kätenään oma Tappavan Aseen Joshua, eli Muroto (Tatsuya Nakadai) joka on siis se hahmo joka tekee varsinaisen likaisen työn ja joka tulee olemaan se Sanjuron suurin vastus.
Tavoilleen uskollisena Sanjuro tarjoaa apuaan vihollisleiriin, jotta voi sitten toimia kuten lihansyöjävirus, sisältä käsin.
Kahden edellisen mielestäni mestarillisen Kurosawa-elokuvan jälkeen Samuraimiekka vaikuttaa siltä kuin seuraisi Matrixia ja Terminatoria Olivier Grunerin Nemesiksellä. Kyllähän se viihdyttää ja sen katsoo oikeassa mielentilassa hyvinkin mielellään, niin silti sitä ei oikein millään rohkenisi nostaa lajityyppinsä valioihin. Olenkin lievästi yllättynyt Samuraimiekan korkeasta IMDb-psiteytyksestä (nyt 8.1, kun Seitsemän Samuraita on 8.8 ja Yojimbo 8.4) ja tuuminkin, että kuinkahan paljon korkeaan pistemäärään vaikuttaa yksinkertaisesti ohjaajan nimi. Toki Samuraimiekka on kuten annoin jo ymmärtääkin, viihdyttävä ja sen katsoo mielellään, niin siinä on silti eräänlaista välityön tuntua. Kuin Kurosawaa olisi vaadittu tekemään toinen Yojimbo, mutta ainekset olisivat jääneet puolikypsiksi joista ohjaaja koetti sitten punnertaa valmiiksi jotain tarpeeksi hyvää. Kun esimerkiksi Yojimbo tuntui täysin koostuvan muistiin ikuisesti palavista erinomaisista kohtauksista, jotka onnistuivat olemaan samalla tasapainoisesti kokonainen tarina, niin Samuraimiekassa ei mitään ihmeitä tehdä.
Toiminta on kyllä tyylikästä, mutta rutiininomaista. Poislukien lopputaistelu, joka suoritetaan nopeasti, mutta ainakin verisesti (joka on vähättelyä).
Hahmot ovat pääosin aika persoonattomia, itse Sanjuroa ja Murotoa lukuunottamatta. Kuinka moni esimerkiksi pystyy erottamaan ne samuraioppilaat toisistaan, kun kaikki tuntuvat olevan yksi ja sama seitsemästä kääpiöstä.
Musiikkikaan ei ole mitenkään erityisen mieleenpainuvaa, vaikka ihan kelvollista onkin.
Mielenkiintoisinta on se muutos mikä Sanjuroon oli tehty siirryttäessä Yojimbosta Samuraimiekkaan. Siinä missä edellisessä elokuvassa Sanjuro oli kyyninen, kylmä ja parhaimmillaan täysi inglourious basterd, niin tässä elokuvassa hän on kyllä edelleen kyyninen, mutta paskiaisuus on muuttunut röyhtäileväksi alkkikseksi. Olisikohan Kurosawa suunnitellut tästä alunperin komediaa?
Huvittavaa on se, että kun tuo Seitsemän Samuraita on yli 200 minuuttia pitkä ja Yojimbokin kelvolliset 110 minuuttia, niin Samuraimiekan noin 95 minuuttia tuntuu pisimmältä.
Viihdyttää kyllä, mutta ei kävele vetten päällä.
Tähdet: ***
Samuraimiekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti