Hei, se on tosi viihdyttävä elokuva.
Puhumme tietenkin Sergio Leonen ja Clint Eastwoodin Kourallisesta Dollareita. Vaikka DVD:n takakannessa tosin puhutaan Vain Muutaman Dollarin Tähden-elokuvasta.
Vähäpuheinen samurai Sanjuro (Toshirô Mifune) saapuu erääseen kylään, jossa pian huomaa kahden kilpailevan klaanin kamppailevan alueen herruudesta. Kumpikaan puolista ei ole hyvä vaihtoehto ja pienin paha löytyy vain esittämällä kolmas suunta kuljettavaksi. Melkein kuin ajankulukseen Sanjuro päättää vapauttaa kylä kahdesta vitsauksestaan ja aloittaa riidankylvämisen tarjoamalla molemmille osapuolille palveluksiaan ja koska hän ehti klassisella kolme arkkua-kohtauksella osoittamaan kykynsä, on molempi puolikas halukas saamaan hänet avukseen.
Sanjuro on tyytyväinen ajaessaan vihanpitäjiä ahdinkoon ja katselee myhäillen kuinka he tuhoavat toisiaan, mutta kuten laulussa sanotaan "kaiken takana on nainen" ja näin ollen suunnitelmia mutkistamaan ja omatuntoa kolkuttamaan saapuu naishenkilö joka viattomana on päätynyt kaiken keskelle. Sanjuron on siis hyväksyttävä oikeudenmukaisuuden mukanaolo ja se voi johtaa oman kohtalon aikaiseen tapaamiseen. Kirotut aikataulut!
On jotenkin hauskaa, että Yojimbosta tehtiin länkkäriversio, kun jo Yojimbo itse vaikuttaa westerniltä. Etenkin niissä kävelyissä keskuskadulla on täyttä lännenmeininkiä.
Aivan Seitsemän Samurain kaltaista suurieleistä hosuvaa näyttelemistä ei Yojimbossa ole, mutta selkeämmin koomisia hahmoja on enemmän, tai ehkä pikemmin kiteytyneempänä. Joten komediallisia elementtejä on tarjolla ja varsinkin musiikissa harrastetaan ahkerasti sellaista leikkisyyttä, että ajoittain tunnelma onkin ilmaa kevyempää. Kyse on kuitenkin ehkä enemmänkin ilkikurisesta virnistyksestä kuin pelkästä haha-hauskuuttamisesta.
Kyseessä on vikkelästi rullaava toimintaelokuva joka Seitsemän Samurain tavoin saa luulemaan koko elokuvan olleen silkkaa pauketta ja vasta kun hetken asiaa miettii, niin eihän se niin ollutkaan ja näin olleen tuntee jälleen olonsa miellyttävällä tavalla harhautetuksi.
Toisin kuin Seitsemän Samurain kohdalla, Yojimbo ei ole pitkä kuin nälkävuosi, mutta yhtä nopeasti aika tuntuu kuluvan molemmissa tapauksissa.
Voisin vieläpä kuvitella Tarantinon katselleen nimenomaan tätä Kurosawan elokuvaa ahkerasti tehdessään Kill Billia, sillä välillä takaraivossa takoi ajatuksia yhtäläisyyksistä ja eritoten muutamaan otteeseen Yojimbon yllättänkin funky musiikki muistutti myöhemmistä Tarantinoista.
Mifunen antisankari ei ole aivan Leonen/Eastwoodin version kaltainen kyynikko ja oman edun tavoittelija, sillä Sanjuro itsehän ehdottaa kylän pelastamista eikä vain ajaudu sankariksi vahingon kautta, vaikuttaen välillä jopa hyväntekijältä. Mutta kyllä Sanjurossa paskiaisen vikaa on runsaasti ja etenkin kohtaus jossa mies hylkää julkisesti toisen klaanin tarjouksen johtaakseen vihamiehet kamppailuun keskellä päivää, hänen itsensä katsellessa vahingoniloisena päältä on erinomaista mulkerointia. Mifune onkin erittäin hyvä esittäessään sankarillista ureapäätä, jonka motiiveista ei ota hullukaan selvää.
Niin ja tiedättekö mikä on mielenkiintoista tai sitten ei. Muistatteko Urho Epäonnensoturin?
Tuo Sergio Aragonesin luoma hahmohan on tiettävästi Conan Barbaarin innoittamana syntynyt ja se onkin helppo Urho-sarjakuvia lukiessa ymmärtää. Mutta vaikka Urhon englannninkielinen nimikin Groo the Wanderer viittaa vahvasti Conaniin, on hahmon suomentanut henkilö selvästi huomannut yhtäläisyyksiä Yojimbonkin kanssa, sillä miksi muuten nimi Epäonnensoturi? Yojimbo-vaikutteet selittäisivät myös sen miksi Urhon miekkana on katana, joka ei oikein suoraan istu Hyborianin seikkailuihin.
Tähdet: *****
Yojimbo - Onnensoturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti