Sisällissotien heikentämässä 1500-luvun Japanissa rikollisjoukot saavat mellastaa mielin määrin ja kylät toisensa perään päätyvät ryöstelyjen kohteiksi. Eräässä kylässä kuitenkin päätetään vihdoinkin tehdä asialle jotain, mutta koska pelon vallassa olevat asukkaat eivät muutamia yksilöitä lukuunottamatta ole valmiita itse vastustamaan rosvojoukkoa, päättävät he palkata kylänsä suojelijaksi samurain, sillä kuuleman mukaan eräs toinen kylä on säästynyt kauheuksilta juuri sellaisen avustuksella. Rahaa kylällä ei juurikaan ole, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin ja näin etsintä sopivan pelastajan löytämiseksi on alkanut. Vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä ja nekin osoittautuvat moraalittomiksi paskiaisiksi jotka vievät kyläläisten viimeisetkin rahat. Mutta kohta kuitenkin onni on myötä ja pian seitsemän samuraita yhteenkokoava ryhmä on saatu aikaiseksi ja keskinäisistä kärhämistä huolimatta kylä näyttää saaneen suojelijansa, kunhan vain itse kyläläiset pääsevät ylitse peloistaan jotka kohdistuvat myös auttajiaan kohden.
Yhteistyö on voimaa ja suurin palkkio on itsekunnioitus.
Aasialaisen elokuvan ystäville seuraava asia ei tule yllätyksenä, mutta muille huomautettakoon, että tässä elokuvassa on roolisuorituksia jotka saattavat tottumattomalle vaikuttaa tahattoman koomisilta. On siis joko todella ilmeettömänä oloa, taikka näkyvämmin hirveän vauhdikasta elehtemistä kovalla äänellä. Ne eivät ole oikeasti millään muotoa häiritseviä jos osaa odottaa sellaista, tietää että tämä on etenkin ennen ollut yleinen tapa esiintyä ja kunhan uppoaa itse elokuvaan. Seitsemän Samuraita kun on elokuva jonka syleilyyn on todella helppo laskeutua.
Elokuva näyttää vielä tätä päivää ajatellenkin pirun hyvältä, musiikki on vaikuttavan jylhää, tarina mielenkiintoinen ja näyttelijät ovat selvästi omaksuneet roolinsa antaumuksella. Kaiken kaikkiaan kyseessä on loistava elokuva, joka ei tarvitsisi erikseen superlatiiveja puolustuksekseen taikka perusteluiksi, sillä kaikki tarpeellinen on jo monien suista sanottu ja kukin itse elokuvan katsova ymmärtää ilman erillisiä kehujakin miksi Seitsemän Samuraita on niin arvostettu elokuva, piti siitä itse tai ei.
Ja varoitukseni siitä, että tottumattomille elokuvassa oleva näytteleminen saattaa osoittautua tahattoman koomiseksi ei ehkä pidäkään paikkaansa, sillä etenkin animen nykysuosion ansiosta aasialainen elokuvatuotanto on sen verran tuttua, että yllätys tulee vain heille jotka eivät muutenkaan tälläisiä elokuvia katselisi. Mutta heille onkin sitten tarjolla tämän elokuvan jenkkiversiointi Seitsemän Rohkeaa Miestä, joka sekin on varsin mainio tapaus.
Pidän kovasti siitä, että elokuvassa esimerkiksi näytetään apua pyytäneen kylän asukkaiden reaktioita suojelijoihinsa, etteivät he vain jääneet pelkiksi avun tarvitsijoiksi joilla ei ole enää mitään muuta kuin taustakankaan virkaa siinä vaiheessa kun samurait tulevat ja aloittavat toiminnan. Toiminnasta puheen ollen Seitsemän Samuraita kuuluu niihin elokuviin, joissa on sitä lopulta varsin säästeliäästi, mutta se "huijaa" katsojansa luulemaan nähneensä sitä enemmän samaan tapaan kuin usein käy Martin Scorsesen elokuvien kohdalla.
No, se romanttinen sivujuoni on aika tarpeeton, koska suurin mielenkiinto kuitenkin kohdistuu samuraiden erilaisiin persooniin ja muiden suhtautumiseen heitä kohtaan.
Minusta on aina ollut jotenkin veikeää, että vaikka tämäkin elokuva sijoittaa tarinansa 1500-luvulle ja on tehty vuonna 1954, ja vaikka siinä onkin menneisyyden tuntua, niin samalla se vaikuttaa hyvinkin nykyaikaiselta. Jopa niin, että jos en tietäisi niin en ikinä uskoisi elokuvan valmistuneen 50-luvulla. Se on jotenkin samalla tavalla ajaton kuin Michael J. Fox. Sitä jotenkin aina yllättyy kuullessaan Foxin iän, kun ajattelee että vastahan hän teki Teen Wolfin.
Tähdet: *****
Seitsemän Samuraita
6 kommenttia:
Ei negatiivisia kommentteja, vai? No, pistetään tässä sitten yksi semmoinen, ihan vaakakuppeja tasoittamaan. Kävin uusintaensi-illan aikaan katsomassa Seitsemän samuraita noin kahdesti, ja melkein ymmärsin, miksi siitä niin paljon kohkataan. Sehän on sotaisa, komea spektaakkeli, jolla on sanottavaakin. Mutta minua se ei koskaan temmannut kunnolla mukaansa, ja se tuntui liian pitkältä. Ei - se ON liian pitkä. Siinä on myös ylimääräinen annos testosteronia, joka aiheutti lievää monotoniaa. Kurosawan kahtia jakautuvassa tuotannossa minua on aina enemmän miellyttänyt intiimin draaman puoli. Ikiru ja Dersu Uzala kuuluvat maailman hienoimpien elokuvien joukkoon ja ovat taidokkaampia ja rikkaampia kerronnallisia voimannäyttöjä kuin menneisyyteen sijoittuvat eepokset. Jotka nekin ovat kyllä hyviä.
Pituus onkin sellainen, että se säikäyttää jo ennen elokuvan katselua ja minä olen yleensä heitä joka on aina vinkumassa, että elokuva toimisi paremmin tiivistämällä. Seitsemän Samurain kohdalla en edes huomaa ajankulua ja ainoa kohta jonka leikkaisin pituudesta pois on se viiden minuutin tauko, jonka tosin voi näppärästi ohittaa.
Minulle Kurosawan samuraieepokset ovat varmasti osittain siksi tärkeimpiä, että niiden kautta herran tuotantoon tutustuin.
Tekstissä mainittujen neljän elokuvan ohella Kurosawan Unet on elokuva joka aikoinaan oli pääsyitä hänestä pitämiseen, mutta jotenkin en ole koskaan ajatellut sitä niin sanotusti aitona Kurosawaleffana, joten yleensä jätän sen mainitsemisen ulkopuolelle, kuten nyt.
Tämä kyllä kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Jostain syystä elokuva ei tunnu mielestäni pitkältä, koska ruudulla on jatkuvasti jotain mielenkiintoista katsottavaa. Top kympissäni.
Minustakin tää oli hieno tapaus, ja pari pientä suvantovaihetta ekalla puoliskolla, mutta se oli pientä, kun kokonaisuus oli sen verran hieno. Taistelut olivat hyvin kuvattuja ja mielenkiintoisia, vaikka lopussa taistelujen kesto alkoikin hieman painaa päälle, mutta niin vähän, ettei sillä paljon merkitystä ollut.
Niin ja kun näin tämän silloin aikoinaan Finnkinon klassikkosarjassa tms. isolta valkokankaalta, niin ei valittamista siinäkään. Ensi vuoden puolella katson elokuvan toistamiseen, mutta tällä kertaa ihan kotisohvalta käsin ja kyllä tätä kelpaakin katella. :)
Peukut pystyyn
Maailman paras elokuva <3
Lähetä kommentti