Sand Sharks (2012)

Rannalle ei ole turvallista mennä, sillä hiekkaa halkoo suuri evä joka sattuu kuulumaan hiekassa elävälle murhanhimoiselle dinosaurushaille. Siis häh? Hahaha!

White Sandsin saaristolla ei mene hyvin, ihmiset muuttavat suurkaupunkeihin ja taantuma on edessä, mutta onneksi superlimainen viihdepromoottori Jimmy Green (Corin Nemec) päättää pelastukseksi järjestää Sandman-bikinifestivaalit. Samaan aikaan rannalla olevat ihmiset joutuvat jäljistä päätellen haihyökkäysten uhreiksi, mutta miten se on mahdollista kun ruumiinkappaleet löytyvät kaukaa vedestä. Yhdessä haitutkija Sandy Powersin (Brooke Hogan) kanssa sheriffi John Stone (Eric Scott Woods) kuitenkin vakuuttuu, että muinainen dinohai joka elää hiekassa on alueen kiusana ja he haluavat sulkea rannat, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa siis oikeasti rantoja eikä sen äärellä olevaa vettä. Kuinka ollakaan pormestari (Edgar Allan Poe IV), joka on Jimmyn isä ei halua pilata festivaalien menestystä, vaan antaa asian olla kunnes tulee itse hiekkahain syömäksi. Onneksi hai saadaan kuitenkin vahingossa tuhottua ja rauhan laskeutuessa maahan voi Jimmy jatkaa juhlallisuuksien järjestelyä. Mutta hetkinen, se tuhottu hai oli vasta vauva ja nyt emo sukulaisineen saapuvat with a vengeance.

En ole varma, en ainakaan löytänyt suoraa todistetta, mutta oletan että tässä on haluttu hyödyntää Asylumin menestysreseptiä. Sillä Asylum- ja SYFY-elokuvien tavoin, myös tässä on mukana tähtiä jotka ovat joko
A. entisiä popstaroja
B. entisiä näyttelijälupauksia
tai
C. tositv-esiintyjiä,
joten jonkun Hulk Hoganin tyttären läsnäolo ei ole mitenkään ihmeellistä. Mutta hei, onhan hän sentään kasvissyöjä.

Ja muita tässäkin nähtäviä samanlaisia tunnettuja Asylum-merkkejä ovat uskomattoman huonot erikoistehosteet ja tarkoituksellinen roskaelokuvamaisuus Troman tapaan. Jälkimmäiseen liittyen on tosin sanottava, että koska esimerkiksi nuo Asylumin leffat ovat tunnetusti halvalla ja nopeasti tehtyjä, niin ei heiltä todennäköisesti muuta kuin roskaa kannata odottaakaan ja koska näin on, niin Troman tavoin heidän elokuvansa ovat usein turhan laskelmoituja Ed Wood-tuotoksia ja se saattaa ajoittain käydä hieman turhauttavaksi. Parhaimmat roskaelokuvathan eivät ole sellaisiksi tarkoitettuja, vaan päätyvät niiksi vahingossa. Joten Asylumin niin huono että hyvä-idea toimii parhaiten kun antaa elokuvien välillä olla hajurakoa, eikä katso useampaa peräkkäin. Mutta oli sitten kyseessä aito Asylum-elokuva, taikka sellaiselta vaikuttava, niin kunhan on muutaman Kuninkaan Puheen katsonut, niin siellä välissä joku Sand Sharks on loistavan paheellista pikaruokaa. Siispä Mega Sharkin, Dinosharkin ja Swamp Sharkin oheen mahtuu hyvin myös Sand Sharks, sillä melkein parastahan näissä elokuvissa on juuri niiden hauskan hölmö idea, joka tässä tapauksessa siirtää hietahait kirjaimellisesti santaan, kuin yhdistäisi Tappajahain ja Väristyksiä-elokuvan, mutta antaisi vastuun Rantojen Kunkulle.

Sand Sharks on jälleen kerran osoitus siitä kuinka turvallista on tukeutua Tappajaihin ja pakko se on myöntää, että ajoittain tämän elokuvan versiot olivat sangen huvittavia. Zoomi sheriffin kasvoihin kun hän uskoo näkevänsä evän hiekassa, kuvaus siten että näkyy pää pinnalla ja jokin koskettelee jalkoja, ja muutamat muut kopioidut kohtaukset olivat oikeasti aika miellyttäviä hiekkamuodossaan.

Näyttelijät ovat kehnoja, mutta sentään ehkä kauniita ja etenkin Corin Nemecilla näyttää olleen hauskaa esittäessään puhdasta ureapäätä, jonka visuaalisena esikuvana lienee ollut Tyler Durden.

Kohtaus jossa hiekkahai syö yllättäen Jimmy Greenin avustajan ja mies on heti poseeraamassa kaverin kanssa kameralle on aivan loistava.

Eli kyseessä on todella tyhmä, kömpelö, ruma, mutta ihmeen hyvälle tuulelle saava elokuva.

Tähdet: **
Sand Sharks