Eikö muka tee mieli katsoa tämä elokuva jo tuon kuvan perusteella?
On Halloween ja 10 vuotias Dougie (Alexander Brickel) ei saa äitiään ymmärtämään mikä Saatana-aiheisessa pelissä (hemmerin huonosti animoitu peli) on niin jänskää. Ja kuten pelissäkin on tarkoitus, myös tosielämässä Dougie haluaa olla Saatanan apulainen, mutta kuten ninjoiksi pukeutuneet kakarat sanovat: "Satan's little helper? That is so gay!"
Kun kotona isosisko uuden pikaystävänsä kera saa kaiken huomion kohdistumaan itseensä, päättää Dougie lähteä yksinään etsimään Saatanaa ja erään talon edustalla hän näkeekin "Saatanan" (Joshua Annex) raahaavan pihalle verisen ruumiin, joten hänen seuraan on lyöttäydyttävä, mutta haluaako Saatana apulaisen?
Dougie seuraa Saatanaa ja ihailee hänen kädenjälkiään ymmärtämättä eroa pelin ja todellisuuden välillä, ja koska tapahtuma-aika on Halloween, niin kukaan muukaan ei huomaa mitään erikoista tapahtuvan.
Dougie tarjoaa apuaan Saatanalle ja tokihan apu on aina tervetullutta. Katsojalle on heti alusta asti selvää, ettei elokuvan Saatana ole oikea yliluonnollinen paholainen, vaan sellaiseksi pukeutunut sarjamurhaaja ja tätä ei mitenkään peitellä. Dougiekin tietää ettei paholaisnaamio ole hänen oikeat kasvonsa, mutta samoin kuin Pahassa Pukissa, ei hän silti huomaa eroa oikean ja väärän välillä. Siispä Dougie seuraa Saatanaa ja katselee kuinka hän tappaa ihmisiä välillä vatsaakin vääntävän tehokkaasti (se kissantappo sai hieman vihaiseksi, vaikka korostikin hyvin Saatanan pahuutta). Lopussa ei edes Jeesus pelasta.
Tämä on elokuva joka on niin selkeästi suunnattu rajatulle yleisölle, ettei sitä todellakaan kannata ottaa esille isosedän 90-vuotisjuhlissa jossa Maija-täti esittelee pitsivirkkauksiaan ja Tarmo-serkku puhuu äänestämisen merkityksestä, sillä "sä oot kipee"-kommentteja olisi odotettavissa. Täysin moraaliton Pirun Pikku Apuri ei ole, mutta esimerkiksi sensuuria elokuvissa kannattavat ja pelien pahuudesta saarnaavat voisivat käyttää tätä elokuvaa lyömäaseenaan aika helposti. Ongelma - jos sen sellaisena haluaa nähdä - on, ettei Dougien ja Saatanan ystävyyttä kuvata varsinaisesti huumorina, vaikka koomisia tilanteita onkin tarjolla ja ajoittain elokuvasta saattaa tullakin mieleen kauhukomedia, niin mikään Santa's Slay tämä ei ole ja pojan puolelta suhdetta kuvataan vain ihailuna. Dougie on pikkupoika joka ei vain yksinkertaisesti tajua, että Saatana on murhaaja joka tappaa oikeasti ja joka kerta kun Dougie huutaa "that's so cool!" tai vastaavaa, niin tekee vain mieli käydä nappaamassa poika suojaan. Samalla tavalla tosin sitä ymmärtää, ettei Dougie ymmärrä kuten ei tuollaista olisi itsekään tiettyyn pisteeseen saakka tajunnut saman ikäisenä. Kuitenkin idea Saatanaa ihailevasta pikkupojasta ja röykkiöstä ruumiita ei varmastikaan saisi suurtakaan osaa ihmisistä näkemään sitä viihteenä. Elokuva tosin heikkenee heti tavanomaisemmaksi Friday the 13thmäiseksi leikkuurainaksi kun elokuvan hahmoille selviää mikä Saatana on oikeasti miehiään.
Vähempiverisempi elokuva kuin miltä se vaikuttaa, joten suurin shokkiarvo tulee tuosta lapsi-Saatana-suhteesta.
Samapa tuo, sillä c'mon, tämä on loistava idea. Harvassa ovat pikkupojat (kenties tytötkin) jotka eivät ihailisi Freddy Kruegereita, Jasoneita, Pinheadeja, ja vaikka se pelottaisikin, niin ajatus heidän kanssaan hengailemisesta on mainio, sillä pelit, sarjakuvat, elokuvat ja ylipäätään ns. pahoista hahmoista puhuminen lieventää heidän oikeaa pelottavuuttaan (kuten kuuluukin) ja heistä tulee kavereita. Siispä annetaan Saatanaa ihailevan pikkupojan pitää hauskaa, vaikka se tarkoittaisikin närkästymistä, sillä joskus epäkorrektius on vain kivaa. Itse asiassa jos Pirun Pikku Apulaisen kaltaisia elokuvia ei olisi, niin me kaikki katsoisimme vain jotain Kaunaa jatko-osineen ja se jos mikä on pelottavaa.
Suurin osa näyttelemisestä on sitä kauhuleffojen peruskamaa joka ei yllätä suuntaan taikka toieen, mutta Dougieta esittävä Alexander Brickel on ajoittaisesta ärsyttävyydestään huolimatta vallan mainio Saatanan fani ja itse pahista ääneti ja kasvoitta esittävä Joshua Annex liikuu ja elehtii sekä sopivan vähäeleisesti, että tarpeen vaatiessa onnistuneen kumimaisesti.
Pirun Pikku Apuri on hieman kuin mustalla huumorilla varustettu Halloween, jossa Michael Myersilla on apulainen joka ei tiedä olevansa avuksi (kun kamera lopussa poistuu talolta, kohtauksessa soiva musiikkikin tuo mieleen Halloweenin). Ja jos Saatanan apulaisena toimiminen olisi pidetty päällä loppuun saakka, ilman turvautumista perinteisempää slasherismiin, olisi elokuva ansainnut yhden tähden lisää. Varsinainen lopetuksen onnistuminen meinaa saada minut nostamaan sen pistemäärän takaisin neljään. Mutta muuten kuitenkin ehdottomasti suositeltava elokuva. Hieman "erilainen" sarjamurhaajaelokuva joka toki shokeeraa oikeasti vain ihmisiä jotka tarkoituksella etsivät kiukuttelun aiheita.
Tähdet: ***
Pirun Pikku Apuri
2 kommenttia:
Tämä herätti mielenkiinnon, kuulostaa erittäin lupaavalta! Yritin tuossa jonkin aikaa sitten kerätä listaa leffoista, jotka ajoittuvat halloweeniin, mutta en muista törmänneeni tähän ollenkan. Täytyy hankkia katseltavaksi, tai tämän voisi vaikka säästellä ensi vuodelle halloweenleffojen joukkoon.
Kun jokin aika sitten löysin tämän elokuvan, olin suuresti yllättynyt että se oli saanut suomijulkaisun osakseen ja jostain syystä olin takonut kallooni elokuvan olevan 80-luvun tuotos, mitä se ei ole. Mutta siinä on hyvin vahva kasarifiilis.
Lähetä kommentti