Parker Kane - Taipumaton (Parker Kane, 1990)

Renttumainen (nahkatakki ja bootsit, VAU!), mutta puhtoinen rauhaa rakastava asetta kantava yksityisetsivä Parker Kane (Jeff Fahey) ajelee moottoripyörällä. Silmien edessä roikkuvat ne pari aseteltua hiussuortuvaa ja toimistona on kahvilan nurkkapöytä. Jep, tässä meillä on se Fonziemainen dekkari joka suorittaa tehävänsä paremmin kuin kytät ja siksi poliisit eivät oikein pidä hänestä, mutta eivät osaa olla oikeasti vihaisiakaan, kun Parker on niin symppis. Naiset rakastavat Parkeria ja haluavat kantaa hänen lastaan, mutta mies ei osaa asettautua aloilleen, joskaan ei koskaan myöskään kohtele naisia kurjasti.
"I'm not a violent guy" Parker sanoo ja hakkaa pitkätukan jauhelihaksi koska tämä erehtyi istumaan Parkerin pöydän ääreen. No mutta, lukeehan pöydän alla Parkerin nimi, joten syyttäköön pitkätukka itseään.
Parkerin vanha, hämärähommia harrastava ystävä Joey (David Caruso) saapuu pelaamaan biljardia ja tulee ammutuksi, joten Parker haluaa selvittää mihin ystävänsä oli sotkeentunut. Siispä soitetaan pianoa asunnossa jonka alternativesisustukseen kuuluvat kaikki sellainen joka ei olohuoneeseen sovellu. Parker löytää Joeyn jälkeensä jättämän rahasalkun ja tottakai Parkerilla on ex-vaimo joka edelleen rakastaa häntä.
Salkun avulla Parker päätyy tapaamaan Joeyn työnantajan, mitä lie ydinjätettä valmistavan Nathan Van Adamsin (erittäin Ruotsalaiselta kuulostava Stellan Skarsgård) jonka asenne on täyttä Tappava Ase kakkosta, eli heti huomaa hänen olevan pahis. Siispä Van Adams koettaa saada Parkerin hengiltä peitelläkseen maan myrkytyksensä, mutta c'mon miehellä on takki jossa on tiikereiden kuvia.
Ai niin, Parker on sitten kanssa ex-kyttä, ex-baseballpelaaja, ex-jazzmuusikko ja ex-nyrkkeilymestari.

Jostain olen saanut sen käsityksen, että Parker Kane olisi tarkoitettu samannimisen toteutumattoman tv-sarjan pilotiksi, mutta en nyt tähän hätään löytänyt varsinaista vahvistusta luulolleni. Tosin Kanen Bill Cosbymainen ja Kullannupulta kuulostava alkutekstiosuus on fonttivalintoja myöten aivan tv-kamaa ja itse elokuvan ulkoasu kuvasävyistä leikkauksiin ja puvustukseen on silkkaa Magnum P.I:tä. Kun mukaan olisi vielä saatu Mike Post säveltäjäksi, tai Rick Springfield pääosaan, niin todisteet olisivat siinä.

Miami Vice-tyylistä poseerausta (siihen liittyen mukana on jopa se yöajelu jossa soi yllättävän paljon In the Air Tonightista muistuttava musiikkipätkä), synthesizer greatest-sarjan musiikki ja ajoittain jatsia joka saa Kenny G:n vaikuttamaan Satyriconilta, tarkkaan muotoiltuja hiuksia, halpoja vitsejä (kuten se että pyydetään kaljua ihmistä kumartumaan jotta päästä näkee peilikuvan), ammuskelua jossa pahikset eivät millään osu edes siihen suuntaan jossa Parker on, mutta hän itse osuu pahikseen ampumattakin ja sivuosissa näyttelijöitä joista on sittemmin tullut aika tunnettujakin (mm. David Caruso, Marisa Tomei ja Stellan Skarsgård).
Kyseessä on pinnallista elokuvaa sekä juonensa, ääniensä, että ulkonäkönsä puolesta, pinnallista sisältä ja ulkoa, mutta kuten jokin John Ritterin Hooperman (muistatteko sen?) Parker Kane on helppoa ja etenkin väsyneenä hyvin miellyttävää katseltavaa. Se että miksei Parker Kane tv-sarjaksi saakka yltänyt johtunee vain siitä, että tarjolla oli jo tuhat ja yksi vastaavaa sarjaa.

Ja tiedättehän kuinka Fonziella oli se "heyyy!", Aikahypyn Sam Beckettillä "oh boy", Kirkillä "fuck you Sulu!" ja kuinka aina kun MacGyver löi jotakuta niin hän heilutti kättään ja ilmeili lyönnin sattuvan. Samaan tapaan Parker Kanella on se tietty juttu, jota olisi taatusti saatu nähdä kerran tai tuhannesti per jakso, jos tv-sarja olisi ilmaantunut. Se "i'm not a violent guy" ja heti perään naamaan hakkaamista on niin moneen kertaan toistettu vitsi tässä elokuvassa, että se olisi taatusti ollut se "heyyy!" jota olisi sitten käytetty joka jaksossa.

Tähdet: **
Parker Kane - Taipumaton