Kyseessähän on vuonna 1999 alkanut sarja joka etenkin alkupuolellaan keräsi runsaastikin mainintoja sen olevan Simpsoneiden siivellä kulkeva ja tokihan se ajatus vilahteli omassakin mielessäni. Isä, äiti, kaksi eri sukupuolta keskenään olevaa lasta, koira ja tarinoissa keskityttiin usein isän, Peterin hölmöyksiin. Joten kyllähän siinä Homer ja kollegansa tulivat esille. Mutta toisaalta Simpsonit puolestaan on saanut virikkeitä Kivisistä ja Sorasista, ja kuinkahan monta komediasarjaa ylipäätään on jossa keskiössä on perhe. Siispä vaikka Family Guysta tuli alunperin hieman Simpsonit mieleen, ei se kuitenkaan estänyt sarjasta nauttimista ja aika nopeasti Griffinit erottuivat tuosta toisesta animaatioperheestä edukseen.
Family Guy eroaa Simpsoneista siten, että vaikka sarjan pisteenä on Simpsoneiden tapaan perhe, niin kukaan joukossa ei ole tarpeeksi älykäs oppiakseen mitään. Jopa perheen fiksuimmat hahmot, koira Brian ja äiti Lois ovat pikkumaisia itsekeskeisiä ääliöitä, mutta vain pienemmässä mittakaavassa kuin muut sarjan hahmot. Kyseessä on edelleen perhe, mutta pelkillä Homereilla.
Family Guy suosion voidaan sanoa kasvaneen kärsivällisyydellä, sillä alkuperäisen Star Trekin tavoin se ei järisyttävän suurta menestystä saanut heti nautittavakseen, vaan koki kolmen ensimmäisen kauden aikana kaksikin peruutusta ja vasta tuon jälkeen etenkin dvd-myynnillään alkoi saamaan suurempaa huomiota, palauttaen sarjan televisioon, synnyttäen sivusarjoja (American Dad, The Cleveland Show) ja tehden sarjan luojasta Seth McFarlanesta eräänlaisen ilkeämmän julkisuusversion Matt Groeningista. Tai ehkäpä pitäisi sanoa vähemmän saarnaavan version Trey Parkerista, sillä samoin McFarlane on sarjansa kasvot ja on laajentanut huumoriaan pitkiin elokuviin ja suht' tuore Ted onkin komiikaltaan hyvinkin tuttua Family Guymaista hauskuuttamista.
Trey Parkerin kautta saan mukaan South Parkin ja sen kanssa Family Guylla yhteistä ja eroavaisuutta on molempien sarjojen jonkinlainen rajojen kokeilu. Etenkin kuolleista nousemisensa jälkeen Family Guy uskaltautui neljännestä kaudesta eteenpäin olemaan vapautuneempi ja ei enää varonut avoimien haavojen tökkimistä, joka kieltämättä olikin aiemmin rajoittanut sarjan huumoria ja vasta sen jälkeen alkoi oikeasti erottautumaan Simpsoneista. Siispä ilkeämieliseltäkin vaikuttava komiikka jossa kommenttilaatikot täyttyvät vihapuheista ovat Family Guylle tuttua. Kuitenkin toisin kuin South Parkissa, Family Guyssa ei tarjoilla opetuksia ja jos näin tehdään, osoitetaan etteivät tekijät itsekään tiedä yhtään sen paremmin kuin muutkaan. Kun taas South Parkissa on hyvinkin tavanomaista se, että aluksi kuvataan kuinka väärin jokin yleisesti suosittu, taikka arvostettu juttu on ja lopussa sitten esimerkiksi Stan kertoo yleisölle kuinka asioiden kuuluisi oikeasti olla. Ihan oikeasti, katsokaapa kuinka moni South Parkin jakso kulkee siten, että tosiaan näytetään kuinka kaupunkilaiset alkavat käyttäytymään kollektiivisessa hysteriassa innostuessaan vaikkapa uskonnosta ja sitten lopussa pidetään hyvinkin saarnaava puhe jossa Trey Parker kertoo oman totuutensa. South Parkin jaksojen lopussa oleva puhe on yleensä aivan yhtä vääristynyt kuin asiat joita siinä kritisoidaan, mutta sitä ei ehkä huomaa koska aina kun se puhe on pidetty tapahtuu jokin kakkavitsi jonka hajulla piilotellaan sitä Parkerin alitajuntaan vaikuttavaa viestiä. Kun Masters of the Universessa on lopussa opetus, niin se on aina sarjasta "katso molempiin suuntiin kun ylität tien" ja tässä vaiheessa se kuulostaa älykkäämmältä kuin South Parkin saarna. Siis toki South Park on parhaimmillaan todella nokkela ja usein aika hauskakin sarja, sillä on vain paha tapa koettaa olla katsojaansa fiksumpi.
Family Guy on siis hieman kuin välimuoto Simpsoneista ja South Parkista, sen ollessa perhekeskeinen mutta tuhma.
Sarjan huumori vetoaa minuun kovin ja etenkin Family Guyn tapa tehdä jatkuvia popkulttuuriviittauksia on lähellä omaa huumorintajuani. Vielä kun viittaukset sijoittuvat useammin kuin usein aikakaudelle joka on omassakin mielessäni, eli kasvuaikoihini, on minun helppo samaistua sarjan huumoriin.
Jatkuvat musiikki ja tv-sarja-viittaukset tekevät Family Guysta eräänlaisen parodiasarjan jolla on ehkä enemmän yhteistä Hot Shotsien kaltaisten elokuvien kanssa, kuin edellä mainittujen tv-animaatioiden. Sarjan parodioinnin kohteet saivatkin minut aikoinaan tuumimaan, että McFarlanen kannattaisi tehdä kokonainen elokuva tällä tavalla ja kas kummaa, sieltä pääsemmekin illan päälähetykseen, kun samaa olivat Family Guyn tekijätkin miettineet.
Jokainen Family Guyta seurannut oli varmasti pistänyt merkille lukuisat Tähtien Sota-viittaukset, joten kun aivoriihessään olivat saaneet päähänsä tehdä erikoisjakson joka kertoisi Tähtien Sodan tarinan Family Guy-muodossa, oli se hyvin odotettavaa ja toivottavaa. Siispä puolittaisesta vitsistä alkunsa saanut episodi neljän versiointi Blue Harvest (Jedin Paluun työnimi ja joka on viittaus myös Akira Kurosawan Yojimboon) sai alkunsa ja sen ehkei niin odottamattoman menestyksen ansiosta päätettiin tehdä kaksi seuraavaakin osaa, luoden näin alkuperäisen Tähtien Sota-trilogian kokonaisuudessaan Family Guy-muodossa.
Koska Family Guyn Tähtien Sodat toistavat tutun kaukaisen galaksin kertomuksen, niin ne ovat arvatenkin nämä erikoisjaksot katsoville jo tuttuja ja täten voin tiivistää kaikki kolme yhteen postaukseen.
BLUE HARVEST (2007)
Sähkökatkon iskiessä Peter Griffin tappaa aikaa kertomalla perheelleen klassisen tarinan Tähtien Sodasta.
Luke Skywalker (Chris Griffin) on kyllästynyt maajussina oloon ja kaipaa seikkailuja elämältään, mitä onkin tarjolla kun hän saa haltuunsa kaksi droidia C3PO:n (Glenn Quagmire) ja R2D2:n (Cleveland Brown), joista jälkimmäinen kuljettaa mukanaan prinsessa Leian (Lois Griffin) apupyyntöä tunnetulle, eläköityneelle jedimestari Obi-Wan Kenobille (Herbert). Joukkoon liittyvät vielä salakuljettaja Han Solo (Peter Griffin) ja hänen karvainen sidekickinsä Chewbacca (Brian Griffin) ja yhdessä lähdetään pelastamaan Leiaa ilkeältä universumia valloittavalta imperiumilta. Samalla kohdataan tuhma Darth Vader (Stewie Griffin) ja imperiumin planeettoja tuhoava avaruusasema Kuolemantähti.
Lopussa paukahtaa.
SOMETHING, SOMETHING, SOMETHING, DARK SIDE (2010)
Imperiumin Vastaiskun parodiassa Kuolemantähden tuhouduttua imperiumi keräilee voimiaan, kun toisaalla Luke opiskelee jediksi ja muualla Han Solo kohtaa menneisyytensä ongelmat päätyen rikollispomo Jabba the Huttin (Joe Swanson) vangiksi.
Lukelle selviää, että Darth Vader on hänen isänsä.
IT'S A TRAP (2010)
Ja lopulta Jedin Paluussa Han Solo käydään pelastamassa.
Nyt on aika tuhota uudemman kerran imperiumin Kuolemantähti, kun Darth Vader ja Keisari Palpatine (Carter Pewterschmidt) koettavat käännyttää Lukea voiman pimeälle puolelle.
Hyvä voittaa.
Tarinat ovat siis käytännössä samoja kuin alkuperäisissä Tähtien Sodissa ja vaikka pääosat koostuvat Griffinien perheestä, niin kuten ymmärsittekin eivät ne näissä tarinoissa noudata introja ja outroja lukuunottamatta oikeita sarjan sukulaisuussuhteita, vaan Tähtien Sodan. Joten Stewie ei ole Chrisin veli, vaan isä ja ainoat insestiset huomiot ovat veli ja sisko-Skywalkerien väliset kohtaukset kuten oikeissa Tähtien Sodissa.
Huumori on tuttua Family Guyta, joten hahmojen omien luonteenpiirteiden mukana tulevan komiikan ohella mukana on runsaasti asiaan liittymättömiä popkulttuuriviittauksia. Eli kesken kohtauksen saatamme siirtyä jonnekin aivan muualle tekemään silloisesta kohtauksesta irrallisen vitsin, mutta juuri nämä hypyt johonkin kasaribiisiin, taikka jonkin tv-sarjan kohtaukseen ovat juuri Family Guyn tavaramerkkejä. Tarjolla on siis hyvin paljon todella hauskoja, mutta merkityksiltään mahdollisesti hämmentäviä irtovitsejä joiden hauskuus piilee aika pitkälti siinä onko yllättävän siirron kohde tuttu katsojalle. Toisaalta samalla näiden Family Guy-elokuvien Tähtien Sota-tarinatkin edellyttävät katsojalta tietämystä itse elokuvista ja joissakin kohtauksissa jopa pinnan alle pureutuvaa tietämystä, jotta kulloisenkin vitsin merkitys avautuu täysillä (esim. "great kid! Don't get penis-y". Tai It's a Trapin sukkanukke.)
Pidän erityisen paljon vitseistä joissa hahmot kyseenalaistavat Tähtien Sodan tapahtumia, kuten ensimmäisessä osassa tehty huomio Kuolemantähden heikkoudesta ja muistutus siitä kolmannessa osassa. Mutta kuten tähän sarjaan oleellisesti kuuluu, niin kukaan ei opi virheistään. Parhaimmillaan nämä vitsit kuitenkin yltävät Clerksin keskusteluun Kuolemantähden raksaduunareista ja se on hyvä asia se.
Yksittäisistä vitseistä minua erityisesti naurattivat Blue Harvestin Danny Elfman sävelmässä Tähtien Sotaa ja Doctor Who-hyperavaruus, Somethingin Cookie Monster-osuus, Rocky-treeni, Paluu Tulevaisuuteen-lopetus ja It's a Trapissa Hanin halu tehdä joukkoitsemurha kun vanha koodi ei näytä kelpaavan, Endorin polkupyörätakaa-ajo ja Luke tappaa vahingossa isänsä.
Somethingin Tom Selleck-vitsi on muuten milestäni koko trilogian hauskin.
Mutta kolmen elokuvan aikana muitakin onnistuneita vitsejä tulee tarpeeksi monta, jotta yhteenkatsottunakaan ne eivät pääse pitkästyttämään. Tosin jokaisessa osassa olevat prologit ja epilogit tuntuvat pötköön katsottuna turhalta toistolta, mutta se ongelma esiintyy siis vain yhtenä elokuvana katsoessa. Jokainen jakso hieman alle tunnin pituisena on kuitenkin kestoltaan sopiva, eikä jää täten jankkaamaan paikoilleen. Hauskaa on, että tiivistettynäkin mukaan on saatu muitakin kuin vain pelkästään tunnetuimpia ja kuluneimpia kohtauksia, joten ne eivät esittäydy vain sketsikokoelmina.
Vastaavasti hyvien vitsien ohessa mukana on runsaasti pieruvitsejä, jotka eivät itse tv-sarjassakaan ole hauskoja ja niihin keskittyessä on helppo jättää huomioimatta nokkelammat sukkeluudet. Eli käytännössä nämä elokuvat ovat Tähtien Sota-tarinoistaan huolimatta niin vahvasti Family Guyta, että ne asiat joista pitää itse sarjassa ovat tälläkin kertaa hauskoja ja ne joista ei pidä, eivät naurata vieläkään.
Piirros on sujuvaa ja Tähtien Sotan visuaalisuus on siirretty onnistuneesti Family Guyn maailmaan. Musiikki on hienoa ja ääninäyttely pääosin hyvää. Vaikka vastaavasti juuri ääninäyttelyyn liittyy omasta mielestäni näiden elokuvien suurin miinus ja se vaivaa koko emosarjaakin. Seth Greenin vinkuva ääni Chris Griffininä on aina kuulostanut pakotetulta ja koska hänen hahmonsa on näissä elokuvissa hyvin vahvasti etualalla, niin nyt etenkin se vikinä ajaa hermoraunioksi. Samoin Mila Kunisin (sarjassa Meg Griffin) ääni on persoonattomuudessa niin pirun valjua, että hänen soisi esittävän korkeintaan mykkähahmoa. Onneksi Meg on siirretty täysin taustalle näissä elokuvissa.
Kaksi seikkaa näissä Family Guyn Tähtien Sodissa tuo vahvasti elokuvan Spaceballs mieleen. Se että Brian joka on koira on Chewbacca on vain looginen valinta, mutta se tuo vahvasti ajatuksiin John Candyn Barfin Spaceballsissa, joka nyt sattuu olemaan koiraversio Chewbaccasta. Mutta vielä enemmän tuo elokuva tulee mieleen Stewien Darth Vadersta joka on kuin ilmetty Rick Moraniksen Dark Helmet. Ei pelkästään kokonsa, vaan asenteensakin vuoksi.
Family Guy-versiot Tähtien Sodista ovat mainioita ja lähdeteoksiaan kunnioittavia parodioita ja yltävät parhaimpien Simpsoneiden Halloweenjaksojen tasolle. Jos ei entuudestaan ole Family Guyn ja/tai Tähtien Sodan ystävä, niin nämä tuskin heilauttavat tunteita positiiviseen suuntaan. Etenkin kun monessa tapauksessa jonkinlainen pohjatieto on tarpeen jotta ymmärtää miksi juuri tuo hahmo esittää juuri tuota hahmoa ja miksi juuri tuo kohtaus on valittu mukaan, etc.
Minä nauroin.
Tähdet: ****
Blue Harvest
Something, Something, Something, Dark Side
It's a Trap
2 kommenttia:
Viimeinenhän Family Guyn Star Wars elokuva tuntui jo niin pakotetulta, ettei sille jaksanut nauraa
Hitto, minun pitikin mainita siihen liittyvä asia. Joten sanottakoon se tässä:
It's a Trapin alkuteksteissä tekijät huomauttavat, ettei se enää ole niin onnistunut elokuva ja kuten oikeissa Tähtien Sodissakin, parhaimmat jutut oli jo käyty läpi.
Jedin Paluuta ajatellen, on sitä helppo pitää huonoimpana alkuperäisestä Tähtien Sota-trilogiasta ja näin ollen on vain sopiaa, että myös It's a Trap on vähiten hauska. Pistääkin mietityttämään, että lieneekö viimeisimmän osan heikkous tarkoituksellista ja vaikka se todennäköisesti onkin vain sattumaa, on se myös sopivaa.
Lähetä kommentti