Mitäs Me Spartalaiset on jo käsitelty tässä blogissa, joten se jää nyt ymmärrettävästi väliin. Kuten myös Sports Movie jonka läsnäolo tässä boksissa on hieman hämmentävää. Sports Movie ei millään muotoa ole komedian helmiä, mutta ainakin minua se nauratti pariinkiin otteeeseen, joten jo siksi sen ei kuuluisi olla näiden muiden elokuvien kanssa samassa paikassa. Mutta tärkeimpänä erona on se, että muut boksin leffat, eli Date Movie, Epic Movie ja Mitäs Me Spartalaiset ovat herrojen Jason Friedberg ja Aaron Seltzer käsialaa, ja kun on yhden heidän elokuvistaan nähnyt on valitettavasti nähnyt ne kaikki ja Sports Movie voi ehkä olla kehno, niin se ei kuitenkaan ole samanlainen rikos ihmiskuntaa vastaa kuin Friedbergin ja Seltzerin leffat, joten Sports Movie lienee päätynyt heidän yhteyteensä nimensä vuoksi (joka sekin on oikeasti The Comebacks).
Date Movie ottaa pääjuonensa elokuvista Bridget Jones ja Kreikkalainen Naimakauppa, ripotellen mukaan abortoituja vitsejä liittyen elokuviin Napoleon Dynamite, Hitch, Meet the Parents, etc.
Tämä elokuva osoittaa, että on huono idea koettaa parodioida elokuvia joiden pitäisi alunperinkin olla komedioita, koska Date Movien kohdalla se tarkoittaa vain alkuperäisen vitsin kopioita jonka päälle on laitettu karvoja ja räkää. Elokuvan tyypillinen vitsi on sellainen jossa hampaanvälistä löytyy mähnää, taikka alushousut ovat isot.
Epic Moviessa joukko orpoja yli-ikäisiä kakaroita saa käsiinsä kultaisen lipun jolla pääsee paskatehtaaseen syömään viemäristä ja sieltä matka jatkuu Narnian,,, oho, sori,,, siis Gnarnian tarinoihin ja joukkoon ripotellaan vitsejä, tai sellaisiksi väitettyä äännähdyksiä joissa sanat ja yhdistelmät "whateva", "as if" ja "ho" ovat kuumaa kamaa. Siinä se sitten olikin ja välit ovat täytetty suolistovitseillä jotka liittyvät elokuviin kuten Pirates of the Caribbean, Superman Returns, Harry Potter, Da Vinci Koodi, etc.
Ja molemmissa elokuvissa MTV:n ohjelmat ovat ahkerassa käytössä.
Molempien elokuvien huumori on ponnetonta ja täysin poissa synkasta, näyttelijät vaikuttavat tiedetyistä kyvyistään ja kyvyttömättömyyksistään huolimatta olevan täysin tietämättömiä siitä miten vitsi tulee kertoa. Jotta emme pahemmin nolaisi heitä, en viitsi hieroa suolaa haavoihin kertomalla heidän nimiään Alyson Hannigan, Kal Penn, Crispin Glover, David Carradine ja muut. Outoa onkin, että Friedbergin ja Seltzerin elokuvissa on toki pääosin näyttelijöitä joiden tulisi työskennellä jollain muulla alalla, mutta siellä on joukossa myös joitakin hyviäkin esiintyjiä jotka ovat nyt aivan yhtä pihalla komedista kuin elokuvien ihmiskuntaa vihaava kirjoittajakaksikko.
Molemmissa elokuvassa rutosti julkkisimitaatiovitsejä ja erittäin huonoja sellaisia. Ne ovat valittu mukaan selvästikin ajatellen sen hetken muka kuuminta julkkisjuorua, tms. ja siksipä esimerkiksi Epic Moviessa reheväpartainen Mel GIbson istuu putkassa ja Date Moviessa toistetaan Paris Hiltonin pikaruokamainosta.
Maskeeraukset ovat rumia ja hätäisesti tehdyn oloisia, mutta mikä ärsyttävintä jokainen imitaatiovitsi tehdään siten, että hahmo kertoo katsojalle kuka on. Siis voi saatana sentään, toki minä ymmärrän että pitää olla jotenkin mieleltään vajavainen katsoessaan näitä elokuvia (mikä selittää oman osallistumiseni), mutta niin v*tun tyhmiä puoliapinoita emme sentään ole, että kulloinkin imitoitavan hahmon nimi pitää erikseen kertoa, etenkin kun muutenkin näissä elokuvissa on tapana vääntää rautalangasta mistä väitetyssä vitsissä on kyse.
Tyypillinen Friedberg/Seltzer-vitsi onkin seuraavanlainen:
Boratiksi maskeerattu ei-Boratin näköinen mies sanoo olevansa Borat ja sitten oksentaa jonkun kasvoille.
Voi ei, nyt kylkeni repeävät naurusta.
Se että vitsi on asiayhteydestä irrallaan ei välttämättä ole huono asia, sillä tätähän esimerkiksi Family Guy harrastaa ahkerasti. Että yht'äkkiä hypätään kesken kohtauksen johonkin aivan muualle joka ei liity tapahtumiin kuin tosi monen Kevin Bacon degreesin kautta, mutta Family Guyssa sentään nämä irtovitsit ja popkulttuuriviittaukset ovat tehdy oikein rytmittäen, pistetty oikeisiin rakoihin ja jonkinlaisella ajatuksella, kun taas Date- ja Epic Movien kohdalla on vain kasattu mukaan aikaansa sidottuja juoruja, joiden ainoa merkitys on siinä etteivät ne naurata varmasti edes käsikirjoittajiaan.
Yleensä jopa näistä Friedberg/Seltzer-elokuvista löytyy se yksi vitsi joka jostain kumman syystä nostattaa hymyn huulille edes nanosekunniksi, mutta Epic Movien kohdalla näin ei tapahtunut edes sitä yhtä kertaa ja vielä harvemmin nauroin Date Movien kohdalla, joka kuitenkin on näistä kahdesta se parempi elokuva. Alyson Hanniganin suloinen hymy on Date Movien pelastus.
Todella halvan näköisiä, alapäähuumorintajuttomia ja näiden elokuvien huonouden voi valitettavasti ymmärtää vain katsomalla ne. Mutta jos todellakin pitää Scary Movieta kaikkien aikojen hauskimpana elokuva, niin silloin Date- ja Epic Movie ovat edelleenkin huonoja, mutta ainakin niiden kusessa kierimis-vitsit osuvat edes lähelle ladonseinää. Minkäänlainen suosittelu Friedberg/Seltzer-elokuvien kohdalla on yksinkertaisesti väärin, sillä jopa Ulli Lommelin elokuvat naurattavat heidän tuotoksiaan enemmän, mutta jos edes kuvittelee saavansa jotain iloa jostain Epic Moviesta, tulee se mieluusti katsoa porukassa jolloin vierustovereiden kanssa voi sentään herättää naurua yhteisestä ei saatana mitä paskaa-kommenteista.
Mutta jotain plussaakin.
Date Moviessa on toki hienoa, että vaikka se muiden lajitovereidensa kanssa keskittyy vain sitomaan itseään aikaansa, niin siellä on joukossa pari irtiottoakin kun vitsit Pretty Womanista ja Say Anythingista ovat mukana. Toki ne ovat ne helpoimmat valinnat, mutta ainakin osoittavat että edes hivenen ajattelua on pistetty mukaan elokuvantekoon.
Ja Epic Moviessa on häivähdys omaa ajatustaan siinä, että elokuvassa on viittauksia Superman Returnsiin ja molemmissa tuotoksissa esiintyy Kal Penn. Joskaan Epic Moviessa oleviin Superman Returns-osioihin ei Penn liity millään lailla ja mukana ne ovat vain koska tuo Supisleffa oli tuolloin uusi, joten Penn-yhteys on selvää sattumaa.
Minä haluan tietää, että miksei näissä elokuvissa ole koskaan stuntteja jotka edes hieman näyttäisivät esittämältään näyttelijältä, tai miksei heitä voida edes kuvata niin ettei sitä silmiinpistävää eroa huomaisi?
Ja kuten Mörri niin elegantisti kysyi: "miks niissä on AINA joku vammanen tanssikohtaus kesken elokuvan."
Tähdet: ~
6 kommenttia:
Roviolle (ei sille pelifirmalle) vaan moinen boksi välittömästi... :D
"Hei, me lennetään!" ja "Scary Movie" omistivat vielä jotakin hauskaa, kun taas nämä "Mitäs me Spartalaiset" ja "Date Movie" ja vieläpä "Epic Movie" haisevat Kotkasta aina Poriin asti pakosti väännetyiltä. Ainoa näistä elokuvista, joita edes jotenkin etäisesti voi kutsua "satiiriksi", jolle olen nauranut oikeasti, on ollut Superhero Movie, vaikka sekin on suhteellisen kämäinen elokuva, on siinä kuitenkin Airplane -tyylistä huumoria ja hei! Onhan siinä Leslie Nielsen!
Viimeisen ehkäpä 10 vuoden sisään tulleista parodiaelokuvista Walk Hard ja Black Dynamite ovat eniten minun mieleeni.
Michael Jai White on kovasti viimeaikoina puhellut Black Dynamiten jatkeesta, joka kuulemma tulisi olemaan Blazing Saddles-tyyppinen hupailu. Saas nyt sitten nähdä tuleeko tätä jatko-osaa ikinä, vai jääkö se vain pelkäksi puheeksi.
Joitakin näistä monista olen nähnyt, mutta ne sekoittuvat mielessäni yhtenäiseksi (huonoksi) massaksi, enkä edes muista mitkä todella on tullut katseltua. Parempi vaan unohtaa. Muutamat naurut saan tosin Shriekistä, Not Another Teen Moviesta ja ensimmäisestä Scary Moviesta. Käsittämätöntä kyllä jos joku pitää mitään näistä hauskimpana komediana ikinä!
Not Another Teen Moviessa oli kakkavitsisen ohessa aika paljon onnistunutta teinileffaparodiaa. Ainakin äkkiseltään tulee mieleen se taputusvitsi, lopun yhteislaulu ja vedonlyönti koulun "rumimpaan" tyttöön liittyen. Niin ja pakollinen tummaihoinen joka sanoi muistaakseni vain "damn!", tai jotain sinne päin. Siitä nyt on aika tovi kun olen kyseinen filmituotoksen nähnyt, mutta voisin katsastaa uudemmankin kerran.
Lähetä kommentti