Superstar (1999)

Aina välillä sketsiohjelmien hahmoista tehdään elokuvia.
Aina välillä ei pitäisi.

Mary Katherine Gallagher (Molly Shannon) on pienestä asti haaveillut Hollywoodsupertähteydestä, tai pikemminkin saavansa suudelman Hollywoodsupertähdeltä, mutta koulun coolein kollikin Sky Corrigan (Will Ferrell) kelpaa. Öö, okei. Sitten päälle tunnin verran vitsejä joissa Molly Shannon muun muassa harjoittelee suutelemista puun kanssa ja nunna yllättää hänet. Joo, ei se naurattanut minuakaan.
Kouluun saapuu nahkatakkinen prätkäkovis Slater (Harland Williams) jonka kapinallista ulkopuolisuutta vain korostaa se, ettei hän puhu, mutta koska näimme elokuvan alussa viittauksen Onnen Päiviin ja Maryn ihastuksesta Fonziehen, niin tiedämme jo siitä että Slater on se Maryn oikea rakkaus ja kuten Fonzie, on hän nahkansa alla silkkaa pehmopupu-Arthuria. Ja siellä välissä koetaan teinitraumoja kun kilpaillaan koulun bitchiä Eviania (Elaine Hendrix) vastaan, mutta täytyy sanoa, että Tervetuloa Nukketaloon on hauskempi elokuva kuin Superstar.
Coneheadskin oli hauskempi leffa! Ihan oikeasti, Coneheads.

Molly Shannon kuuluu niihin koomikoihin kuten Chris Kattan, että aika varmasti moni kyseisen näyttelijän kasvot nähdessään muistaa hänet jostakin. Mutta mistä, voikin olla hankalampi asia tarkennettavaksi. Toki minäkin Shannonin filmografiaa tarkkailemalla huomaan, että olen nähnyt hänet tuossa ja tuossa ja tuossa, mutta jos rehellisiä ollaan, niin ainoa rooli josta oikeasti muistan hänet on siinä Seinfeldin jaksossa jossa hän esitti naista joka ei kävellessään liikuttanut käsiään. No hei, hän on näköjään mukana tulevassa Scary Movie vitosessa ja se jos mikä viimeistään syöksee hänet megatähteyteen, sillä sellainen tähdentekijä se elokuvasarja on, kysykää vaikka Simon Rexilta. Hahaha!

Superstar on siis Molly Shannonin SNL-sketsejä varten luoma nörttimäinen ylivilkkaalla mielikuvituksella varustettu päiväunelmoiva tyttö, mutta näkemättäkin noita sketsejä on helppo todeta, että Superstarin täytyy olla hauskempi SNL-sketsinä kuin täyspitkänä elokuvana. Tämä ei nimittäin ole hauska elokuva.
Toki siellä on pari ihan kelvollista vitsiä ja ehkäpä jokin oikeasti hauskakin sellainen, niin silti kokonaisuutena se on vain venytetty pitkästyttävä lapsellinen vitsi jonka huipennuksen odottaminen käy voimille.
Jos Shannon ja komiikkansa eivät ole entuudestaan tuttuja, niin Will Ferrell huumoreineen varmastikin on ja se riittää kuvaamaan tätäkin elokuvaa, sillä Ferrellmaista huumoria on pitkälti tarjolla. En silti uskalla oikein suositella Superstaria Ferrell-faneille, sillä vaikka elokuvassa on tarjolla tutunoloista Ferrelismia (musiikkivalinnoissa muun muassa oldiesrokkia, ysäridancea ja danceen liittyen tanssiliikkeitä), niin suurin terävyys puuttuu ja kyseessä onkin enemmän kuin harjoitelma tulevaa varten kuin jo hiottu timantti tai jokin sen kaltainen mineraali. Mukana on kuitenkin sen verran paljon tavanomaisia aikuiset näyttelevät teinejä-vitsejä ja kelleille potkimisia, että jos kokee aivotärähdyksen ennen kuin pistää Superstarin koneeseen ja pusertaa elokuvan pikakelauksella viiteen, kuuteen minuuttiin, niin kyseessä voi olla melkein hauskakin elokuva.

Elokuvan hauskin tilanne koetaan kun Will Ferrell on Jeesus joka saapuu näkynä Maryn luokse ja hän vaikuttaa joltain pilviveikolta. Jesus Christ superstoned.

Tom Greenilla on pieni sivuosa ja hän on jälleen kuin Vince Vaughn. Ei hauska.

Tähdet: *
Superstar