Keskiyön Jälkeen (Past Midnight, 1991)

Tähän elokuvaan liittyen tarjoan kolme tavallaan, tai ei oikeastaan mielenkiintoista mainintaa:
1. Tätä voisi kutsua jonkinlaiseksi Quentin Tarantino-elokuvaksi, sillä kyseinen herra on toiminut elokuvan script doctorina ja kadonneeksi siksi, että olen aika varma ettei moni Tarantinon fanikaan ole tähän elokuvaan törmännyt.
2. Näettekö tuon kannessa olevan kuvan Hauerista pitämässä veistä? No, oikeasti hän ei pidä siinä veistä. Kyseinen kuva on nimittäin oikeasti elokuvasta Saalistaja (Split Second, 1992) ja veitsen tilalla kuuluisi olla pistooli. Miksi tälläinen kansikuvamuutos? Doctor Who cares.
3. Ostaessani tämän elokuvan silloin jotain One Million Years B.C., niin luulin kyseessä olevan Stephen King-filmatisointi novellikokoelmasta Jälkeen Keskiyön.

Ben Jordan (Rutger Hauer) vapautuu vankilasta jossa oli istunut 15 vuotta vaimonsa murhasta ja saman tien miehen asioita hoitava sosiaalityöntekijä Laura (Natasha Richardson) kiinnostuu hänestä muutoinkin kuin työnsä puolesta. Luonnollisesti Lauran kollega Steve (Clancy Brown) varoittelee sekaantumasta murhaajaan ja samanlaista puhetta kuulee myös poliisin suunnasta.
Vaikka Ben ei kiellä saati myönnä syyllisyyttään vaan haluaa unohtaa kaiken, on Laura vakuuttunut miehen viettäneen vuotensa vankilassa syyttömänä ja haluaa puhdistaa hänen maineensa. Uteliaisuus kuitenkin herättää pahaa verta ja 15 vuoden takaiset luurangot sekoittuvat uusiin, mutta kuka todellisuudessa oli veitseniskut Benin vaimoon asetellut? Ehkäpä Ben itse?
"Don't miss-judge me, i'm not a sex maniac! I'm not some Son-of-Sam asshole! I don't hear voices! Not like i have to kill someone every week!"

Kuten tuosta alusta pystyitte päättelemäänkin, niin huomioin tämän elokuvan yhtenä osana meneillä olevaa ja tähän elokuvaan päättyvää Tarantino-putkeani, mutta huomautettakoon että Keskiyön Jälkeen yhdistäminen Tarantinoleffaksi on sama kuin sanoisi Killing Zoen olevan Tarantinoleffa. Eli hyvin vapaasti yhdistän Keskiyön Jälkeen Tarantinon tuotokseksi ja vaikka elokuvassa on näkyvästi esillä pulpkirjallisuutta ja niistä keskustelua, eräänlaisina sivuhuomautuksia mainitaan kaikenlaista Ted Bundysta Painajaiseen Elm Streetilla ja kohtaus jossa Benin asianajaja näyttelee Lauralle miten se tuomioon johtanut murha oli tehty on samanlaista kamaa kuin vaikkapa Mr. Orangen huumekauppa-anekdootti, niin eipä niistä suoranaisesti Tarantinomaisuus tule mieleen. Joten kyse ei ole samanlaisesta jutusta kuin vaikkapa Sleep With Men Top Gun-puheesta jossa koko muu leffa ei vaikuta Tarantinolta, mutta se kohtaus on häntä itseään (vaikka kyseenalaista onkin onko kyseinen kohtaus oikeasti Roger Avaryn käsialaa.)
Toki tieto Tarantinon mukana olemisesta johtaa siihen, että mahdollisesti kuvittelee näkevänsä miehen sormenjälkiä enemmän kuin niitä kenties onkaan, mutta kyllä nämä Pulp Fictionin innoittamana syntyneet niin sanotut Tarantinokopiot ovat selvemmin emoaan muistuttavia kuin Keskiyön Jälkeen.

Unohdetaan kuitenkin Tarantino ja todetaan, että Keskiyön Jälkeen on elokuvana varsin viihdyttävä, mutta kovin tavanomainen trilleri jonka vahvimpina kivajalkoina ovat hyvät näyttelijäsuoritukset joiden keskipisteessä Rutger Hauer muistuttaa kuinka tehokkaasti hänkin pystyi ja pystyy tarvittaessa nostamaan elokuvan tasoa korkeammalle kuin mitä se oikeasti on. Hauer esiintyy charmikkaasti ja älykkäästi, osoittaen että siihen oli syynsä miksi aikoinaan uskollisesti seurasin miehen uraa kaikista Omega Doomeista huolimatta.
Kun vielä Natasha Richardson ja Clancy Brown tekevät uskottavaa työtä, niin eipä se mitään jos Keskiyön Jälkeen on kertomuksena liiankin tuttu, sillä ainakin näyttelijöidensä ansiosta tämän tutun tapaisi mieluusti uudelleenkin.

Tähdet: ***
Keskiyön Jälkeen