True Romance (1993)

Jotenkin mielenkiintoista, että niistä kahdesta suuresta elokuvasta jotka Tarantino kirjoitti mutta ei ohjannut ja jotka osaltaan tekivät herrasta ison nimen, ovat molemmat eräänlaisia saman tarinan eri puolia. Sekä Syntyneet Tappajiksi, että myöskin tämä True Romance ovat selvästikin Terrence Malickin Julman Maan (Badlands, 1973) innoittamia kertomuksia ja se puolestaan tunnetusti pohjautuu tosielämän henkilöihin Charles Starkweatheriin ja Caril Ann Fugateen. Ja hauskasti Tim Roth, joka varmasti tuli monelle tutuksi Tarantinon Reservoir Dogsin myötä, näytteli Starweatheria elokuvassa Nebraskan Nuori Murhaaja (Murder in the Heartland, 1993) ja samoista lähtökohdista ammentava Bruce Springsteenin levy Nebraska on suosikkini miehen tuotannosta.

Sarjakuvaliikkeessä työskentelevä Clarence (Christian Slater) saa syntymäpäivälahjakseen maksullisen neidin, Alabaman (Patricia Arquette) ja se on rakkautta ensisarjakuvauksella. Vapauden verinen laulu johtaa sutenööri Drexlin (Gary Oldman) kuolemaan ja mukaan tarttuu laukullinen huumeita. Siispä tie vieköön Hollywoodin ja perässä saavat seurata gangsterit sekä poliisit. Luonnollisesti Samu Sirkkana toimii Elvis (Val Kilmer), joka neuvoillaan osoittaa miksi rokki on paholaisesta.

No huh huh, Christopher Walken, Christian Slater, Patricia Arquette, Gary Oldman, Dennis Hopper, Brad Pitt, Val Kilmer, Chris Penn, Tom Sizemore, Saul Rubinek, Michael Rapaport, Bronson Pinchot, James Galdolfini, Samuel L. Jackson, etc. Eikä yksikään tunnu olevan väärässä paikassa, taikka liikaa. Ei edes se The Rockissakin ollut leukatyyppi jolle Slater pitää sen Elviksen naimis-puheen (oma suosikkini elokuvan kohtauksista), joten näyttelemisen ja yhteistyön sujuvuuden kannalta True Romance on yhtä euforiaa, sillä tämä porukka todellakin pelaa loistavasti yhteen. Slater ja Arquette ovat erinomaisesti yhteen sopiva pari, mutta samalla tavalla Hopper vaikuttaa oikeasti Slaterin isältä, Rapaport parhaalta ystävältä ja näin pois päin. 

Eikä ilo jää näyttelemisen seuraamiseen, sillä toiminta on tarkalla monokkelilla tehtyä, dialogi on Wolverinen terävää, tunnelma on niin rentoa että tekijöillä on taatusti ollut hauskaa True Romancea tehdessä ja elokuvan nimen mukainen romantiikka herättää onnellisuuden kyynelkanavat.
Ja Hans Zimmerin Julmaa Maata seuraava musiikki on kaikessa leikkisyydessään kivaa kuin pomppulinnassa telmiminen.

Mutta katsokaapa kuinka pienellä Tony Scottin nimi on tässä vuoden 2006-painoksessa ja kuinka kansi antaa ymmärtää kyseessä olevan Tarantinon "original uncut & unrated version", kun kyseessä on vain selvä sommitteluerhe. Minkäs sille voi kun toisen nimi isketään kanteen kuin Stephen Kingin. Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että Scottin nimi halutaan pitää pimennossa, kun eihän hän ollutkaan ennen True Romancea ohjannut kuin sellaisia pikkuleffoja kuten Top Gun ja Beverly Hills Kyttä 2.

Tähdet: ****
True Romance