Erasure: Hits! The Videos (2003)

Jos jokin kasarisynapopakteista oli imagoltaan ns. gay, niin se ei ollut Frankie Goes To Hollywood, vaan Bronski Beat, mutta Erasure teki kaikkensa ollakseen ainakin lähellä. Ja mikä ettei, kyllähän höyhenpuuhkat, vaaleanpunaisuus ja fetissit sopivat hyvin yhteen Vince Clarken muovisten soundien ja Andy Bellin heleän laulun kanssa ja tämän videokokoelman avaava villin lännen teemainen Who Needs Love Like That-video kiteyttää koko Erasuren. Sillä siinä missä kasaripopparit muistuvat mieleen helposti joko uusromantikkoina Duran Duranin ja Spandau Balletin tavoin, taikka murjotusnaamoina Depeche Moden ja Pet Shop Boysin tyyliin, niin Modesta heti alkajaisiksi omilleen lähteneen Clarken Bellin kanssa pystyyn nostama Erasure oli heti alusta asti niin camppia, että grillimakkarat jäivät toiseksi ja se toimi, sillä Erasuren biisit olivat tarttuvat kepeitä ja imago aikaansa sopivan nolostuttava. Toki ajan myötä Erasurekin koki sen tyypillisen vakavoitumisen, mutta tokihan jokainen Nightbirdiin saakka levyjä seurannut voi todeta, että nostatus oli vielä tuolloinkin heliumin tasoa. Sanon Nightbirdin siksi, että jostain syystä siihen on pysähtynyt minulla tämän yhtyeen seuraaminen. Nightbird on hyvä levy, joten ehkä halusin jättää itselleni hyvän kuvan heistä, enkä riskeerata mahdollisuutta kohdata uusi Other People's Songs, joka sisältää aivan kauheita coverversioita. Mikä on hassua, sillä aiemmat Abbacoverit toimivat kuin häkä keuhkoihin.
Oma varsinainen suosikkini yhtyeen tuotannosta on Chorus, jonka kasetti oli aikoinaan niin ahkerassa soittokierrossa, että paskaksihan se sitten meni.

Hits! on kahden dvd:n pakkauksena hyvin kattava videokokoelma ja ensimmäinen levyistä keskittyykin kaikkiaan 35 raidan verran yhtyeen varsinaisiin musiikkivideoihin ja kakkoslevy sitten muuhunkin.

Musiikkivideot ovat tyypilliseen tapaan joko hupsuilla ja kömpelöillä efekteillä varustettuja elokuvallisia tarinoita, kuten tuo aiemmin mainitsemani villin lännen juttu, (oma suosikkini on Ship Of Fools, joka visuaalisuudellaan tuo kovasti mieleeni Tarsemin elokuvat) taikka yksinkertaisia toinen soittaa jotain instrumenttia, toinen laulaa kameralle-videoita, jotka eivät siis juuri eroa niistä bändi soittaa hylätyssä tehtaassa-videoista.
Yllättävän vähän ollaan turvauduttu keikkamateriaalista koostettuihin videoihin. Joten vaikka 35:n videon aikana duon esiintyminen valo- ja väriefekteissä saattaa alkaa kyllästyttämään pidemmän päälle, niin ainakin lähes jokaiseen videoon on kuvattu materiaalia juuri sitä varten, eikä turvauduttu jonkinlaiseen ulkopuoliseen apuun.

Suurin osa videoista ovat hyvin halvan ja kömpelön näköisiä, mutta kaikenlaisia videoefektejä on ollut pakko käyttää ja siispä tarjolla on runsaasti reunoilta rikkonaista bluescreenia ja venyvää kuvaa, mutta hauskaa on ja musiikki jää soimaan päähän, halusi tai ei.

Kakkoslevy ei jää sisältömääränsä vuoksi ensimmäisen levyn varjoon ja tarjolla onkin villiintynyt lauma livetaltiointeja vuosien 1986 ja 1996 väliltä, vaihtoehtoisia eri markkina-alueille tehtyjä videoita ja muuta tämänkaltaista sälää.
Lisänä on vielä röykkiö sekalaisia haastatteluita, jotka eivät ehkä ole hirveän syvältä luotaavia, mutta ovat ihan kivoja maistiaisia ja niistä kuitenkin paljastuu kaikki tarvittava. Clarke kuulostaa välillä aika katkeralta siitä, ettei hän Erasuren kanssa ole saanut mielestään sen ansaitsemaa arvostusta verrattuna muihin aikalaisyhtyeisiin.

Hits! on hyvin kattava paketti josta ei hirveästi löydä sisällön laajuuden vuoksi valittamista, eli kamaa on kuin Tony Montanalla.
Mutta kuten Erasuren musiikkilevyjenkin kohdalla, niin kokonaisuus on toki hyvässä, mutta myös pahassa silti kovin heppoisen oloinen ja vaikka siellä on mukana kunnon asiaakin, niin välillä tuntuu siltä että jalat ovat liiankin tukevasti irti maasta.
Fillis on lopulta kuitenkin kuten Riki Sorsalla, eli reggae ok..

Hetkinen, eikös Uma Thurman tappanut täällä Lucy Liun?

Tähdet: ****
Erasure: Hits! The Videos