Massiivinen sinfonia soikoon!
Kapinallisjoukot hengailevat jääplaneetta Hothilla piilossa Imperiumin joukoilta ja jonkinlaisessa intromaisessa osuudessa Luke Skywalker (Mark Hamill) jää paleltumaan hengiltä ja näkee näyn kuolleesta Obi Wan Kenobista (Alec Guinness) joka kertoo että Luken tulee mennä Dagobahille tapaamaan Jedimestari Yodaa (Frank Oz.)
Imperiumin joukot löytävät tiensä Hothille, joten pienen taistelun jälkeen kapinalliset pakenevat. Luke matkaa R2D2:n (Kenny Baker) kanssa tuolle Obi Wanin mainitsemalle Dagobahille ja Han Solo (Harrison Ford), Leia (Carrie Fisher), Chewbacca (Peter Mayhew) ja C3PO (Anthony Daniels) päätyvät pienen asteroidien ja käsinuken väistelyn jälkeen Bespinin Pilvikaupunkiin jonka jonkinlaisena pormestarina toimii Lando Calrissian (Billy Dee Williams.)
Darth Vader (David Prowse/ James Earl Jones) ehdottaa Imperiumin ylipahalle johtajalle, keisari Palpatinelle (Clive Revill) että kenties Luke voitaisiin käännyttää Voiman pimeälle puolelle.
Toisaalla Luke aloittaa Jediopit Yodan opastuksella ja kädelläseisomisen ja kiven levitoinnin lisäksi opetukseen kuuluu pahimman pelon kohtaaminen, joka kaikkien filosofisten mietintöjen tapaan on hän itse.
Pilvikaupungissa Han saa huomata Darth Vaderin pakottaneen Landon pettämään hänet ja Han jäädytetään karboniittiin ja luovutetaan palkkiometsästäjille.
Luke tuntee häiriön Voimassa, vähän samaan tapaan kuten ennen tv kännykän läheisyyden ja päättää jättää opinnot kesken voidakseen lähteä auttamaan Hania, Leiaa, etc. Mitä Luke ei tiedä on että tätä Vader juuri haluaakin ja näin on ansa viritetty.
Boba Fett (Jeremy Bulloch) vie Han Solon mukanaan ja Vader alkaa miekkailemaan Luken kanssa. Vader lyö Luken käden irti ja kertoo totuuden siitä mitä tapahtui Luken isälle, Anakin Skywalkerille. Hän ei päätynyt Vaderin tappamaksi vaan Vader on Luken isä. ”Nouuuu!”
Luke putoaa tyhjyyteen ja tulee Landon, Leian ja kumppaneiden pelastamaksi.
Luke saa mekaanisen käden.
Kapinalliset valmistautuvat kohtaamaan Imperiumin.
Suunnitelma Han Solon pelastamiseksi kehkeytyy.
Ja sydän hakkaa kuin sata hevosta kun tuttu fanfaari lähtee soimaan.
Imperiumin Vastaisku tarjoaa kaiken saman hyvän mitä Tähtien Sotakin, mutta siinä missä Tähtien Sota oli aika heppoinen tarinaltaan on tämä ihan puhdasta Keyser Sözea ja pitkälti sen vuoksi tämä nimenomainen osa Tähtien Sota-saagasta on oma henkilökohtainen suosikkini.
Fanien suosikkiosa tuntuu aika yleisesti olevan joko Tähtien Sota taikka juuri Imperiumin Vastaisku, kun Jedin Paluu jää hyväksi kolmanneksi. Ensimmäinen osa on tietenkin se kaiken aloittanut ja tämä toinen tuo esiin syvällisimmät juonenkäänteet ja suurimmat paljastukset, kun taas Jedin Paluusta ihmisille tulee liian nopeasti mieleen Ewokit ja sitten vasta muu.
Tähtien Sota oli jo olevinaan neljäs osa sarjasta mutta siitä ei tullut tunnetta että jotain puuttuisi sen edestä, mutta Imperiumin Vastaisku puolestaan alkaa jo selkeästi keskeltä tarinaa ja jääkin keskeneräiseksi. Siksi onkin mainittava että Imperiumin Vastaiskun maine parhaana elokuvana vaatii edellisen ja jälkimmäisen osan huomioimista, sillä ilman niitä tämän elokuvan tarina tuntuisi vajavaiselta. Vaikkakin tuossa vajavaisuudessa kuitenkin tulee esille elokuvasarjan tärkeimmät käänteet ja monien ensimmäisen osan ideoiden jalostus kokee täyttymyksensä tässä elokuvassa. Otetaan vaikkapa esimerkiksi tuo paljon puhuttu Voima joka luonnollisesti tuli esille jo Tähtien Sodassa, niin siinä elokuvassa Voima esiintyi kunnolla oikeastaan vain kohtauksessa jossa Obi Wan manipuloi stormtrooperin mieltä ja lopussa kun Luke kuulee ääniä ja ammuskelee niiden mukaan. Mutta Vastaiskussa Luke aloittaa Voiman tuntemisen ja Jedikoulutuksensa, joten tässä vaiheessa alamme oikeasti ymmärtämään mistä on kyse pelkkien harhakuvien ja -luulojen sijaan.
Lisäksi Vastaisku paljastaa oikein urakalla hahmojen välisiä suhteita, joista suurimpana paljastuksena tietenkin Darth Vaderin suhteen Lukeen. Mutta mukana on myös Leian ja Han Solon rakkaustarinan esiintulo, Luken ihastumisen muuntuminen tiedottomuuden sukurutsasta sisaralliseeen rakkauteen Leiaa kohti (joka varmenee vasta seuraavassa osassa) ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän merkittävää. Joten vaikka Vastaisku tarvitsee Tähtien Sotaa eteensä, niin se ylittää sen sisältönsä merkityksellisyydellä.
Jos ensimmäinen osa kertoi pellavapäisen maajussin vierailusta suurkaupungissa, niin tämä toinen osa on Luken kärsimysnäytelmä. Ei juuri hetkeä ole jossa Luke ei näyttäisi kokevan kipua, tai vähintäänkin tukalaa olotilaa. Ensin saadaan turpaan lumimieheltä ja palellutaan puolikuoliaaksi, sitten rämmitään suossa ja kohdataan sisäisiä demoneja, lopuksi vielä lyödään käsi irti ja kuullaan kivulias perhesalaisuus.
Eli viattomasta lapsuudesta nuoruuden kasvukipuihin ja Jedin Paluussa kohdataan aikuisuus.
Imperiumin Vastaisku on siis periaatteessa Tähtien Sota tarinan kera, mikä ei ole negatiivinen kommentti ensimmäistä osaa kohtaan, sillä siihen sopi mainiosti sen juonen yksinkertaisuus. Kuten sopii Vastaiskuun sen siirtyminen synkempään ilmapiiriin joka jatkuu pimenemistään Jedin Paluussa. Tämä trilogia onkin hyvä esimerkki elokuvasarjasta joka oikeasti kasvaa tarinallisesti eikä vain tyydy toistamaan itseään ja tekee sen kasvun kaiken lisäksi sopivin muutoksin. Imperiumin Vastaisku onkin mielestäni kenties ainoa jatko-osa joka on selkeästi paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa ja on jopa kokonaisvaltaisesti parempi kuin edeltäjänsä. Vaikkakin jälleen kerran joudumme toteamaan että Vastaisku on suoraa jatkoa Tähtien Sodalle.
Niin, siis Tähtien Sota tarinan kera, mutta sama tuttu seikkailullisuus on edelleen vahvana mukana. Jopa niin vahvana että vieläkin pidän tätä enemmän seikkailu-elokuvana kuin sci-finä, vaikka nyt ollaankin jo selkeämmin samoilla linjoilla edellisin kirjoitukseni yhteydessä käyttämieni esimerkkien kanssa, eli Silent Running, Blade Runner, etc. Ja seikkailuelokuva tämä on täyttä nannaa.
Koska Vastaisku on kuitenkin tuttua ensimmäisen osan Tähtien Sotaa, niinpä esiintyjät , visuaalisuus ja muut saavat samat kommentit osakseen kuin ensimmäisen osankin kohdalla, joten emme palaa siihen enää.
Sen sijaan aion listata joukon kohtauksia ja ideoita jotka Imperiumin Vastaiskun kohdalla tekevät minuun edelleenkin vaikutuksen.
-Pilvikaupunki on ideana aivan loistava ja designiltaan se on upea. Taivaalla leijuva kaupunki on majesteettinen näky.
-AtAt-kävelijä on myöskin pirun hienon näköinen.
-Klassikkolause ”i know” sykähdyttää edelleenkin ja kuten ensimmäisen osan Greedo-kohtaus, se kiteyttää tässä elokuvassa kaiken Han Solon persoonasta.
-Vaikka ajatus peilikuvasta pahimman pelon/vihollisen symbolina on hyvin usein käytetty, niin kohtaus jossa Luke tappaa ”itsensä” on toimiva ja kun myöhemmin paljastuu Vaderin ja Luken sukulaissuhde niin tuo peilikuva-kohtaus saa konkreettisemmam merkityksen.
-Kohtaus jossa näemme ensi kertaa vilauksen kypärän alla olevasta Vaderista saa minut edelleenkin melkein laskemaan löysät alleni.
-Han Solo karboniitissa.
-Boba Fettin esiintyminen. Mikä on sinänsä hassua että hänhän ei lopulta tee juuri mitään mutta on silti ultracool.
-Luken käden menetys ja sen korvaaminen mekaanisella. Tämän merkitys tulee esille vasta Jedin Paluussa, mutta nyt kun sen tietää niin se on noussut Vastaiskun suosikkilistalle.
-Tietenkin Vaderin paljastus.
-Kun Han Solo näkee Vaderin pöydän päässä ja koettaa vaistonomaisesti ampua hänet ja Vader pysäyttää säteet kädellään.
-Kapteeni Needan anteeksipyyntö. Kohtauksessa jossa Imperiumin joukot hukkaavat Millennium Falconin, kapteeni Needa sanoo ottavansa kaiken vastuun ja käytännössä olettaa saavansa potkut virastaan. Seuraavaksi kun näemme Needan vetää hän viimeisiä henkosiaan lattialla kun Vader on tuttuun tapaan käyttänyt Voimaa kuristusotteella.
-Myöhemmin samankaltaisessa tilanteessa kun Lando, Leia ja Luke pääsevät pakoon, Vader vain kääntyy pois jättäen kuristusvoiman sikseen ja näemme kenties tietämättämme vilauksen Vaderin rakkaudesta poikaansa kohtaan.
Ai niin, tämä minun piti mainita jo Tähtien Sodan kohdalla, mutta sopiihan se tähänkin. Imperiumin joukkojen univormuissa on selkeitä natsiviittauksia ja se tuokin heille sopivaa uskottavuutta pahuuden saralla.
Imperiumin Vastaisku on loistava elokuva. Se siitä.
Tähdet: *****
Imperiumin Vastaisku
...NOIR
2 kommenttia:
Myös minulle Imperiumin vastaisku on se paras Tähtien sota, joskin Tähtien sota tulee kyllä niin siinä kintereillä, että on oikeastaan vaikea valita, kumpi on parempi. Rakastan molempia ja ne ovat ehdottomasti Tähtien sota -saagan parhaimmistoa.
Joo, on tämä kuitenkin niin tiiviisti pakattu trilogia, että vaikka jotain tiettyä osaa suosiikin niin kyllä ne pitää silti pitää yhdessä.
Lähetä kommentti