perjantai 3. syyskuuta 2010

Star Trek: Ajan Nuoli (Star Trek: Time's Arrow, 1992)

Tämän viikon työmatkoja on tahdittanut Star Trek-elokuvien soundtrackit ja kun Search For Spockissa soiva James Hornerin Returning to Vulcan toi kauneudellaan kyyneleet silmiini, oli merkki selvä, oli jälleen palattava Star Trekin kiehtovaan maailmaan.

Jean Luc Picard (Patrick Stewart) joukkoineen saa erikoistehtävän palata maahan tutkimaan outoa löytöä. Vaikuttaisi siltä että 1800-luvun loppupuolella Maassa olisi vieraillut maapallon ulkopuolisia olentoja.

Mutta miksi juuri Enterprisen miehistö on kutsuttu tutkimaan asiaa, Maapallollakin olisi varmaan jo valmiiksi tutkijoita tarjolla. Pian Picard ja Data (Brent Spiner) saavat huomata miksi juuri heidät pyydettiin paikalle. Ei, kyseessä ei ole Datan tietämys vanhoista silmälaseista taikka triolisäteilystä, vaan se että tämä Maapallon ulkopuolista elämää edustava löydös sattuu olemaan Datan pää.
Picard ja Data palaavat Enterpriselle Datan pään kera ja William Riker (Jonathan Frakes) ei voi uskoa korviaan kuullessaan Datan analysoivan omaa irtopäätään kuin kyseessä olisi kenen tahansa pää, mutta Data vaan chillaa.
Miten Datan pää oli ajautunut Maapallolle 1800-luvulle ja mikä lopetti tuon aikasiirtymäDatan elämän?
Tieto siitä että Data palaisi ajassa taaksepäin ei niinkään kummaksuta Enterprisen miehistöä, mutta tieto siitä että tämä toisen ajan Data on kuollut masentaa yhtä jos toistakin punapaitaa.
Samoillessaan avaruudessa Enterprise löytää eräältä planeetalta, Davinia 2:lta samaista triolisäteilyä jota löytyi myös Maasta Datan pään löytöpaikalta. Koska Picard on huolissaan Datasta, koettaa hän estää androidiamme päätymästä liian lähelle vaaratilanteita ja Data ei pääse tuolle planeetalle tutkimaan säteilyn syytä. Davinia 2 vaikuttaa autiolta, mutta Deanna Troi (Marina Sirtis) kokee hokkuspokkusaistimuksia ja selittää että paikka on täynnä ihmisiä, mutta ilmeisesti he ovat eri aikatasolla ja eivät siksi näy. Eli sitä ihan perinteistä toisessa ulottuvuudessa oloa.

Jotta aikaulottuvuushenkilöiden kanssa voitaisiin kommunikoida on luotava rajoitettu aliavaruuskenttä,,, öö, okei,,, ja se on niin tarkkaa puuhaa että siinä tarvitaan Dataa avuksi, joten Data päätyy kuitenkin vaarojen planeetalle. Data siirtyy toiseen aikatasoon ja katoaa muiden silmistä. Data kuvailee kuinka paikalla on villin lännen malliin pukeutuneita ihmisiä jotka eivät noteeraa häntä ja reikä otsassa olevia harmaita avaruusolentoja nojailemassa seiniin.
Hetkinen! Avaruusolentoja nojailemassa seiniin. Jokin siinä vain kuulostaa erityisen hupsulta. Sitten Datan ulottuvuuksien välinen kommunikointi alkaa pätkimään ja Data kokee aikavääristymän siirtyen San Franciscoon jonnekin 1800-luvun loppupuolelle.
Menneisyyteen ajautunut Data ei jostain syystä herätä mielenkiintoa kenessäkään, mutta varmistaakseen ettei kukaan ihmettele kalpeanaamaista outoon univormuun pukeutunutta mekanomiestä sanoo Data olevansa Ranskalainen ja kukaan ei varmasti enää edes harkitse ihmettelyä.
Data käy kynimässä ihmisiä pokeripöydässä ja voittamillaan rahoilla ostelee tarvikkeita joiden avulla pystyisi rakentamaan laitteen,,, no, aikakoneen jolla voisi palata takaisin omaan aikaansa ja paikkaansa.
San Franciscossa liikkuu myös pariskunta jotka ampuvat laukustaan sinisen säteen jolla imevät ihmisistä näiden elinvoiman.
Toisaalla saamme myös selville että Samuel Clemens näytti tuohon aikaan harmaalta ihmissudelta ja käyttäytyi kuin nykyajan paparazzi.
Historian siivillä liikkuu myös normaaliin ST:Next Genin aikaan kuuluva Guinan (Whoopi Goldberg) ja en edes yritä selittää kuka Guinan oli ST: Next Genissä, mutta lyhyesti todettuna hän oli jonkinlainen Dr. Whon ärsyttävä baarimikkovaihtoehto.
Menneisyyden Guinan ja Data jutustelevat ja utelias Clemens salakuuntelee heitä saaden tietoonsa Guinanin olevan jotain muuta kuin ihminen ja Datan olevan todellakin jotain muuta kuin ihminen.
Toisaalla, normaalissa ajassa Picard yrittää Geordin (LeVar Burton) kanssa luoda uutta aikapyörrettä jonka avulla he voisivat löytää ja mahdollisesti pelastaa Datan. Picard ja valikoima tuttuja loittoryhmän jäseniä näkevät nuo Datan aiemmin mainitsemat nojailevat avaruusolennot ja yhdellä näistä olennoista on kädessään elävä sauva ja sauvan pää näyttää hieman siltä pikkuolennolta joka notkui Jedin Paluussa Jabban luona ja koetti syödä C3PO:n silmän.
Seuraavaksi Picard, Riker, Geordi, Deanna Troi ja Beverly Crusher (Gates McFadden) ovat siirtyneet samaan aikaan Datan kanssa, mutta eivät ole vielä löytäneet itse Dataa. Jotenkin tuntuu kuin tästä puuttuisi pätkä, sillä Picard joukkoineen on yht'äkkiä menneisyydessä, mutta tapahtumien perusteella he ovat olleet jo hetken tuossa ajassa sillä he ovat jo tavallaan soluttautuneet menneisyydeen maailmaan ja kinastelevat jo vuokraemäntänsä kanssa siitä kuinka vuokra on edelleenkin maksamatta. Crusher ja Riker tutkivat väitettyjä kolerakuolemia ja epäilevät että jokin muu kuin koleraepidemia olisi kuolemien taustalla, sillä ruumiit on imetty täysin tyhjiin mistä lie energia-aalloista, eli kyseessä ovat nämä reikäpääavaruusolennot.
Clemens tunkee edelleenkin nenäänsä Datan ja Guinanin asioihin eikä suostu uskomaan Datan väitettä että hän on vain kehittelemässä hevosettomia vaunuja, sillä Clemens uskoo että nyt ollaan H. G. Wellsin maaperällä odottelemassa avaruuden voimien hyökkäystä.
Riker ja muut kohtaavat sen mystisen sädelaukkupariskunnan, eli niitä reikäpääolentoja ja lyhyen kamppailun jälkeen olennot katoavat jättäen taakseen kävelykepin. Tämä kävelykeppi on se Jedin Paluu-sauva ja sen avulla pystytään avaamaan aika-avaruusmadonreikävääristymäjutska.
Datakin löytää paikalle ja nyt ovat ystävykset koossa ihmettelemässä yhdessä aikapaikkaportaalisauvaa.
Clemens saapuu paikalle heiluttamaan pyssyä, mutta yllättäen paikalle ilmestyvät myös energianimijäpariskunta ja aikaportaalisauva aktivoituu. Data räjähtää osoittaen että näin se pää irtosi.
Picard, Guinan ja Datan pää jää menneisyyteen kun muut, myös Clemens siirtyvät normaaliin Star Trek-aikaan. Clemens pääsee Enterpriselle ja kohdatessaan Worfin (Michael Dorn) hän sanoo ”ihmissusi”, mikä on äärimmäisen ironista sillä kuten jo totesin, niin Clemens näyttää itse ihmissudelta.
Normaalissa ajassa oleva Riker kysyy normaalissa ajassa olevalta Guinanilta miten väärässä ajassa oleva Picard voitaisiin pelastaa, mutta oikeassa ajassa oleva Guinan puhuu DaVinci Koodia.
Normaaliajassa olevat Riker ja muut tulevat tulokseen että niin Davinia 2 kuin ne reikäpääolennot tulee tuhota näiden ollessa liian vaarallisia aikavääristymiensä kanssa ja se ihmisten tappaminen ei kanssa kuulosta hyvältä. Mutta mitä Riker ja muut eivät tiedä on se että jos Davinia 2:n trionisäteily kohtaa fotonitorpedot niin se aiheuttaa aikavääristymän räjähdyksen joka varmaan siinä sivussa tuhoaa myös koko maailmankaikkeuden.
Onneksi kuitenkin Geordi saa yhdistettyä Datan irtopään irtoruumiin kanssa ja herättyään Data sanoo ”jou dudes, älkää ampuko!” Mutta riski on otettava ja fotonitorpedot ovat iskuvalmiina.
Clemens lähetetään ajassa takaisin viemään Picardille se aikaportaalisauva ja sen avulla Picard palaa oikeaan aikaansa ja ehtii Enterpriselle juuri ennen kuin fotonitorpedot tuhoavat Davinia 2:n ja maailmankaikkeus tuhoutuu palavassa helvetissä. No ei nyt sentään, sillä torpedot tuhoavat vain halutun ja muu pysyy kunnossa.
Datan pää jää historiaan.


Jos ei ole Star Trek-fani jo kasettia koneeseen asettaessaan, niin Ajan Nuoli ei tuo muutosta tähän suureen mielen tyhjiöön, sillä Ajan Nuoli ei missään nimessä ole Star Trekin parhaimmistoa saati heikointa antia, se on vain sitä ihan hyväksi kutsuttua tasavahvaa peruslaatua.


Tarinallisesti Ajan Nuoli sisältää joitakin todella mainioita oivalluksia, joista tämä alussa ilmenevä Datan pää-idea syntyi uudelleen lähes suorana kopiona Futuraman jaksossa Roswell That Ends Well, mutta vastaavasti hyvien oivallusten joukossa on ammottavia kadotukseen johtavia aukkoja ja suoranaisia hölmöyksiäkin.

Emme oikeastaan koskaan saa selville miksi nämä reikäpääolennot imevät ihmisten elinvoimaa, muuta kuin sen että heidän täytyy tehdä niin selviytyäkseen. Okei, selviytyminen kuulostaa ihan hyvältä syyltä ja toimihan se vuorelle pudonneelle rugbyjoukkueellekin, mutta nämä Ajan Nuolen olennot eivät tunnu kuitenkaan elävän ihmisten elinvoimalla. Deanna Troikin toteaakin ettei näissä olennoissa ole elämää, joten he tappavat ihmisiä imeäkseen itseensä heidän elinvoimansa mutta he eivät silti itse elä?
Ja se tapa millä nämä olennot avaavat aikasiirtymän oli todella typerä. Keppi jonka koristepää muuttuu eläväksi ja ampuu ilmoille jonkin sähköisen aikareiän. Oli nyt ollut edes jokun tekniseltä näyttävä laite, vaikka edes vanhat kunnon Jaakobin tikapuut, mutta että elävä keppi?
Sitten kun vielä keskeltä jaksoa tuntuu puuttuvan pätkä joka selittää kauanko Picard kumppaneineen on historiassa jo ollut. He kuitenkin ovat olleet ilmeisesti siellä jo tovin koska ovat jo hankkineet ammatit, asuneet ties kuinka kauan vuokria maksamatta, tutkivat kolerakuolemia joita on näemmä tapahtunut jo hyvän ajan, etc. mutta Data puolestaan omassa osassa tarinaansa vaikuttaa kulkevan aikaa normaaliin tahtiin. No okei, kyseessä on aikamatkustustarina ja nehän ovat tunnetusti sellaisia joiden kohdalla selitykset ovat tarpeen, mutta ne eivät koskaan kerro kaikkea joten älkäämme välittäkö tuosta aukosta.


Ajan Nuoli sisältää siis sekavia selityksiä ja ihan turhaan tämä oli tehty kaksiosaiseksi jaksoksi, kun yksikin olisi selkeästi riittänyt.


Vastaavasti pidin tavasta jolla jakson tarina aloitettiin ja todellisen hahmon, eli Samuel ”Mark Twain” Clemensin mukaantuonti oli hauska idea. Toki on myönnettävä että hahmoa esittävä Jerry Hardin oli välillä niin raivostuttava ylinäyttelijä että se raivostutti, mutta ajatuksena se että mielikuvitusrikkaita kertomuksia suoltanut kirjailija olisi saanut inspiraatioita Enterprisen miehistöltä on kutkuttava.


Ajan Nuoli on tuttua Star Trek Next Genia. Jos on fani niin se on perusvahva jakso, mutta jos ei ole entuudestaan sarjan ystävä, niin tarinassa esiintyvät aukot ja Hardinin ylinäyttely voivat käydä hermoille pahastikin.


Tähdet: ***
Star Trek: Ajan Nuoli

...NOIR

Ei kommentteja: