Jean Luc Picard (Patrick Stewart) kulkee aamutakissa hätääntyneenä pitkin Enterprisen käytäviä ja sanoo ettei miten, mutta jostain syystä hän liikkuu edestakaisin ajassa.
Picard kertoo aikamatkustuksestaan Deanna Troille (Marina Sirtis), mutta koska Picardin muistikuvat ovat hajanaisia ja mielestä poistuvia, epäilee Troi Picardin nähneen unta.
Ja sitten olemmekin tulevaisuudessa ja eläköitynyt Picard hengailee viinitilalla. Geordi (LeVar Burton) saapuu paikalle juttelemaan Picardin kanssa ja pahoittelemaan kuultuaan Picardin suvussa kulkevan sairauden Irumodisyndrooman olevan loppusuoralla. Picard näkee näkyjä joistakin mölisevistä morlokkimaajusseista.
Sitten Picard onkin hypännyt ajassa taaksepäin hetkeen kun hän ensimmäistä kertaa on saapumassa Enterpriselle.
Palaamme takaisin normaaliaikaan ja Troin lisäksi Beverly Crusher (Gates McFadden) epäilee Picardin väitettä aikamatkustuksesta. Riker (Jonathan Frakes) liittyy epäilijöiden joukkoon kertoessaan etteivät Enterprisen laitteet ole rekisteröineet mitään muutoksia aika-avaruushokkuspokkuksessa. Lisää huolta Picardille tuo käsky lähteä aluksineen Devronin aurinkosysteemiin jonkin avaruuspoikkeaman luokse.
Siirto tulevaisuuteen jossa vanha Picard hätäilee Geordille että tämä on väärä aika ja Geordi epäilee Picardin sairauden vain sekoittavan vanhuksen päätä. Taas Picard näkee morlokkimaajusseja, joita Geordi ei tietenkään näe.
Tulevaisuuden Picard lähtee tapaamaan tulevaisuuden Dataa (Brent Spiner) toiveenaan että mekanomies osaisi auttaa. Tulevaisuuden Data on jonkinlainen Oscar Wilden reinkarnaatio.
Menneisyyden Picard esittelee itsensä Enterprisen miehistölle ja näkee morlokkimaajusseja. Miehistö epäilee saaneensa kapteenikseen pöpin, koska tämä hän ei käyttäydy kovinkaan rauhallisesti. Menneisyyden Picard saa kuulla Devronin systeemissä tapahtuvan outouksia.
Nykyaika ja nyt Crusher huomaa kynälamppulaitteellaan Picardin aivoissa tapahtuneen muutoksia ja nyt niin Crusher kuin muutkin alkavat uskomaan Picardin poukkoilevan ajassa, vaikka silminnähden mitään ei näytäkään tapahtuvan.
Tulevaisuus ja sen ajan Picard kertoo että kahdessa aiemmassa aikaosuudessa molemmissa tuli esille tieto Devronin systeemissä tapahtuvasta outoudesta, joten kenties se liittyy myös tähänkin aikakauteen ja nyt tulevaisuuden Picard koettaa keksiä keinon päästä Devroniin.
Okei, eivät ne kaikki morlokkimaajussit ole morlokkeja, vain yksi heistä on. Loput ovat mitä-lie-rääsyläisiä.
Menneisyyden Picard tajuaa että tämän aikavääristymän taustalta täytyy löytyä Q (John De Lancie) ja Q on tälläinen eräälainen Jumalolento, tai Mr. Mxyzptlk näkökulmasta riippuen ja Q on saapunut haastamaan Picardin todistamaan ihmisten olevan olemassaolon arvoisia. Q:n mielestä ihmiset ovat syyllisiä alempiarvoisuuteen koska ihmiset eivät ole tarpeeksi kehittyneitä ja sitä perinteistä Uhkavaatimus Maalle-tematiikkaa. Picard sanoo ettei Q:lla ole oikeutta tuhota ihmiskuntaa, mutta Q toteaa että eihän niin aio tehdäkään, vaan Picard itse tekee sen ja on tehnyt sen ennenkin ja tulee tekemään tulevaisuudessakin. Joten ihmiskunta tuhoutuu ja Picard on tietämättään syypää siihen kaikissa kolmessa ajassa.
Q on hyvin kryptinen olento mutta kaikesta uhoamisestaan huolimatta hän pitää ihmisistä ja eritoten Picardista ja vaikka hän ei joko saa tai pysty muuttamaan Picardin kohtaloa, voi hän kuitenkin venyttää sääntöjä sen verran että vinkkaa silmää. Q se siirtelee Picardia ajassa jotta Picard itse ymmärtäisi mikä hänen toimistaan aiheuttaa ihmisten tuhon.
Menneisyyden Picard on saapumassa Devroniin Enterprisella, nykyajan Picard on saapumassa Devroniin Enterprisella ja tulevaisuuden Picard on saapumassa Devroniin lääkintäalus Pasteurilla joka vaihtuu kohta Enterpriseksi.
Alueella oleva avaruuspoikkeama on valoisa sumu joka näyttäytyy menneisyydessä hyvin suurena, nykyajassa aika suurena ja tulevaisuudessa sitä ei näytä olevan laisinkaan vaikka Picard uskoo vahvasti sellaisen olemassaoloon ja kohtahan se syntyykin Picardin tutkiessa aluetta takionipulssilla.
Avaruuspoikkeama, tai kuten Data toteaa ”monivaiheinen ajallinen yhteenliittymä aika-avaruusjatkumo” on antiajan ja ajan sekoitus joka on vaarassa räjähtää tuhoten,,, no, eikö se ole tullut jo selväksi. Sillä on myös hassuja vaikutuksia Enterprisen miehistöön kun Geordin näkö alkaa palautumaan ja raskaana olevan naisen masuvauva nuorenee kadoksiin.
Menneisyyden ja nykyajan Picardit koettavat keksiä mikä aiheuttaa avaruuspoikkeaman, mutta tulevaisuuden Picardia pidetään pöpinä kun alueelta ei näytä löytyvänkään mitään kummallista.
Q vie Picardin ajassa taaksepäin aina siihen hetkeen saakka kun maapallolla olisi syntymässä elämää ensimmäistä kertaa, mutta kuten Q osoittaa on avaruuspoikkeama tuossa ajassa suurimmillaan ja elämää ei koskaan synny Maahan kiitos Picardin.
Menneisyyden Data havaitsee että avaruuspoikkeaman keskellä yhdistyy kolme takionipulssia ja tulevaisuuden Picard ymmärtää että jokaisessa ajassa aluetta tutkimaan tullut Picard on takionipulssia käyttäessään osunut samaan kohtaan joka tulevaisuudessa synnyttää vaarallisen poikkeaman joka kulkee ajassa taaksepäin kasvaen ja lopulta aiheuttaen abortin Maapallon vastasyntyvälle elämälle. Okei, kyse on lyhyesti siis siitä Haamujengin ideasta että säteitä ei risteyttää.
Kussakin ajasssa oleva Picard saa miehistönsä uskomaan että ainoa tapa sulkea avaruuspoikkeama on lentää sen keskustaan ja synnyttää poimukuori. Näin tehdään ja keskuksessa kaikki kolme alusta kohtaavat.
Välähdys.
Nykyajan Picard saa huomata olevansa olemassa ja avaruuspoikkeama on kadonnut.
Q puhuu sontaa ja katoaa.
Picard astelee Enterprisen käytävällä aamutakissaan. Kaikki on kunnossa.
Lopussa koko tuttu jengi on istahtaa pokeripöydän ääreen ja Enterprise jatkaa lentoaan.
Avaruuden Armoilla on Next Genin päätösjakso ja siinä onkin sellaista jäähyväistunnelmaa, mutta toisin kuin yleensä sarjojen päätösjaksot tämä ei tunnu samalla tavalla lopulliselta. Eli jakso ei ole täynnä kyynelsilmäisiä halihyvästejä Frendien tapaan, tai pisteen korostusta Sopranosin henkeen. Todettakoon toki että niin sekä Frendien kuin Sopranosin päätökset olivat niihin varsin sopivia ja Sopranosin lopetus kuuluu omiin suosikkeihini.
Omiin sarjojen päätössuosikkeihini kuuluu myös tämä Next Genin Avaruuden Armoilla, sillä se yhdistää vallan mainiosti sekä muistot siitä millaista alku oli, missä nyt olemme ja millainen mahdollinen tulevaisuus olisi.
Toki Star Trekilla on sci-fi-sarjana puolellaan eräänlainen huijausmenetelmä, koska näissä pystytään käyttämään mielikuvitusta normaalia laajemmin ilman että kyseessä olisi erikoisjakso Simpsoneiden Halloween-spesiaalien tapaan, vaan Avaruuden Armoilla-päätöksessä käytetty aikamatkustusteema on normaalia tämän sarjan logiikan ja todellisuuden puitteissa.
Menneisyyden Picardin luona näemme muistumia millainen sarja oli alussa, mutta avuksi ei oteta clipshow-tapaan vanhaa videomateriaalia sillä muutoinhan sitä olisi ollut vaikea sitoa yhteiseen tarinaan.
Täällä tapaamme vanhoja tuttuja, näemme vanhoja hiusmalleja ja vanhoja univormuja.
Nykyajan Picardin luona olemme siinä hetkessä jossa sarja olisi muutoinkin ja se on se mikä on loppumassa, ei mahdollinen tulevaisuuden kuva tai vaihtoehtomenneisyys. Nyt on nyt ja se päättyy, mutta koska sarja oli siirtymässä valkokankaille niin jaksoa pystyttiin käsittelemään enemmän normaalina osana ja nykyajan Picardin kohdalla tärkeintä onkin käyttää sitä vertailuna muuhun Star Trek Next Generationiin.
Nemesis-elokuva toi Next Geniin huomattavasti enemmän lopun tuntua.
Tulevaisuuden Picardin luona pystymme käsittelemään olettamuksia siitä mitä tulee kenellekin tapahtumaan.
Joutuuko Riker naurettavan huonon vanhentumismaskeerauksen uhriksi?
Kyllä.
Onko Data edelleen sairaan cool.
Correct-amundo.
Ja muuta sellaista. Näitä mahdollisuuksia voidaan käsitellä ilman että sanottaisiin että näin se tulee olemaan varmana, sillä kaikki tämä aikaparadoksihuuhaa aiheuttaa sen että mikään ei ole lopullisen varmaa paitsi se että aikamatkusteoriat saavat edelleen aikaiseksi agressiivista päänravistelua, mutta mitäpä tuosta.
Muutoin jakson tarina on...
No, okei, minua aina ärsyttävät kaikki puolijumalahahmot jotka voivat aivastuksellaan tuhota puoli galaksia ja synnyttää mutanttivauvoja ajattelematta, mutta sitten kuitenkin he eivät tunnu pystyvän vastustamaan ihmisen ylivertaista älykkyyttä. Vaikka Picard keksii keinon pysäyttää ihmiskuntaa uhkaava avaruuspoikkema voitaisiin sanoa jopa vahingossa, niin Q itse kuitenkin on aika pitkälti juuri sellainen ”olen maailman valtias! Voi ei, ihminen johti minut kehäpäätelmään josta en pääse ulos!”-jumalhahmo joka ihan hyvästä näyttelijästään huolimatta oli mielestäni enimmäkseen rasite kuin hyödyksi Next Genille.
Mutta pidin tarinassa siitä kuinka tämä avaruuspoikkeama syntyy vahingossa ja kasvaa menneisyyteen päin tuhoten tulevaisuuden jossa sen estäminen keksitään. Erityisen mainioksi tämän tarinan tekee se että juuri tulevaisuuden Picardia pidetään kolmesta Picardista kaikkein harhaisimpana ja sieltä koko juttu alkaa.
Pidin suuresti loppupuolella olevasta kohtauksesta jossa kukin kolmesta Picardista selittää miehistölleen mitä on tehtävä jotta pelastus tapahtuisi. Oli mainiota miten kohtaus leikkaantui eri aikojen välillä osoittaen miten kunkin ajan miehistö reagoi Picardin puheisiin joka oli ajasta riippumatta sama. Menneisyyden kohdalla miehistö ei kuitenkaan vielä tuntenut Picardia, nykyajassa hän oli tuttu ja turvallinen, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti seniili.
Hauskaa oli myös pieni seikka tulevaisuuden Datan kohdalla.
Koska Data on androidi niin hänessä ei näy ajan muutokset ja ikääntyminen ihmisten tavoin. Haluten kuitenkin osoittaa kasvun myötä tullutta ikääntymistä oli Data värjännyt hiuksiinsa harmaan raidan, jota hän itse sanoi arvokkuutta tuovaksi, mutta hänen avustajansa kutsui naurettavaksi.
Naurettavasta puheenollen sitä olivat ne Picardin näkemät rääsyläiset, tai kuten aiemminkin sanoin, morlokkimaajussit. Nämä hahmot ilmaantuivat vain Picardille ja ölisivät hetken kuin ne kaksi Kummelissa ollutta puolikasvuista kaljumyssyistä pähkinänpurijaa, mutta sitten myöhemmin ilmeni että nämä mölisijät olivat jonkinlainen Q:n järjestämän oikeudenkäynnin yleisö. Jos he olivat Q:n yleisö, niin hittoako he Picardille näyttäytyivät ennen Q:ta. Silti heillä ei ollut yhtään mitään virkaa jaksossa. He eivät olleet aluksi kuvaamassa mitään Picardin vaihoharhaisuutta, tms. vaan heidän virkansa oli olla vain Q:n yleisö ja sitten kun Q ilmestyy niin nämä mölisijät ovat kuvassa vain hetken ja katoavat sitten lopputarinasta tyystin. Hyvä niin, sillä tässä tapauksessa Q oli itsessään jo tarpeeksi ja ainoa tarvittava lisä.
Pahin juttu niissä morlokkimaajusseissa oli kuitenkin tarpeettomuuden sijaan se että he olivat aivan naurettavan näköisiä ja kuuloisia.
Avaruuden Armoilla on sopiva päätös sarjalle joka ei päättynyt. Se on koskettava, toiminnallinen, humoristinen, looginen, epälooginen, naurettava, nostalginen, toiveikas, kohtalokas, päättymättömämpi kuin Päättymätön Tarina ja mitä muuta?
Se on hyvä, uskokaa jo.
Tähdet: ****
Star Trek: Avaruuden Armoilla
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti