DS9:n tohtori Bashir (Alexander Siddig) tutkii mystistä mikä-lie-laitetta ja saa avukseen Datan (Brent Spiner), kun taas ruokailemassa oleva Worf (Michael Dorn) tapaa oksennusnaamaisen Yridialaisen nimeltä Jaglom Shrek (James Cromwell) joka kertoo Worfille että tämän kuolleeksi uskottu isä, Mogh olisikin vielä elossa. Jaglom kertoo Moghin olevan vankina eräällä Romulanien vankileirillä, mikä saa Worfin kiukustumaan sillä yksikään Klingon ei antautuisi elossa.
Data saa Geordin (LeVar Burton) avulla Bashirin mysterialaitteen käynnistymään ja tottakai siitä purkautuu jonkinlainen plasmasäde joka sammuttaa Datan.
Tajuttomuutensa aikana Data näkee näyn isästään/luojastaan tohtori Noonien Soongista (Brent Spiner), mutta näkynsä tapahtumaa enemmän, Soongia takomassa rautaa, Dataa vaivaa se että miten hän on voinut kokea tajuttomuutensa aikana näyn. Data kuitenkin on kone ja sammuttuaan hänessä ei ole mitään toimintaa joka selittäisi näyn, tai unen kokemisen. Siispä Datan pitää ajatella asiaa ihmisyyden ja henkisyyden kannalta, ja hän siksi meneekin pyytämään apua Klingonilta, Worfilta. Klingoneilla kun on suuri usko kaikenlaisiin näkyihin ja sen sellaista. Worfin neuvo on lyhyesti se että tuo näky täytyy selvittää, mutta mitään muuta hän ei osaa kertoa Datan näyn merkityksestä. Eli yhtä hyvin Worf olisi voinut sanoa talk to the hand.
Vaikka Worf ei uskonutkaan Jaglomin väitettä Moghin eloisuudesta, alkaa asia kuitenkin vaivaamaan häntä ja lopulta Worf pakottaa Jaglomin oppaakseen Moghin etsintään.
Worf saapuu planeetalle Carraya tarkoituksenaan löytää mahdollisesti elossa oleva isänsä ja pelastaakseen muut mahdollisesti Romulanien vankina olevat Klingonit.
Toisaalla Data tehtailee maalauksia joissa visioi näkyään voidakseen niiden avulla tulkita mitä oli tullut nähdyksi. Maalausten tekeminen saattaa Dataa vain entistä enemmän hämmennyksiin ja Data päättelee että ainoa tapa selvittää näyn merkitys on toistaa tilanne joka johti Datan sammumiseen. Siispä Geordin ja Bashirin avulla käynnistetään mysterialaite uudestaan, synnytetään plasmasäde ja Data vaipuu jälleen uneen. Data näkee Soongin takomassa metallista linnun siipeä josta syntyy elävä korppi ja Data hämmentyy entisestään ymmärtäessään että tämänkertainen näky on erilainen kuin aiemmin ja se kasvaa entisestään. Soong selittää Datalle runollisesti että lintu on vertauskuva Datasta itsestään ja siitä kuinka tämä on tavallaan päässyt siivilleen ja kehittänyt kognitiivisia kykyjään aina ihmismäiseen unien näkemiseen saakka.
Tällä välin Carrayalla Worf puolestaan on saapunut pieneen kylään jonka uskoo olevan Romulanien vankileiri ja siellä hän kohtaakin Klingoneita. Worf saa kuulla että hänen isänsä todellakin kuoli silloin kuin kerrottiinkin ja että täällä tavatut Klingonit eivät olekaan vankeja siten kuin oli luultu. Aikoinaan vangiksi jääneet Klingonit olivat poliittinen häpeä ja heidät unohdettiin tietoisesti ja koska Romulanit ymmärsivät etteivät vankina olevat olevat Klingonit ole heille hyödyksi, annettiin heidän olla rauhassa. Planeetalla syntyneet uudet Klingonit saivat oppia vanhemmiltaan heidän olleen eräänlaisia totaalikieltäytyjiä ja kuinka sotivat Klingonit olivat raakalaismaisia petoja. Nyt Worf on tullut tietämättään rikkomaan Carrayan rauhaa ja Worfin läsnäolo saa nuorison epäilemään vanhempiensa puheita, ja sisällä kytevä sotaisa peto alkaa heräämään. Täällä alunperin vangitut Klingonit ja vartijoiksi jätetetyt Romulanit ovat siis oppineet elämään yhdessä, mutta silti taustalla piilee tieto siitä että Klingonit ovat eräänlaisia häkkieläimiä. Worfin ei sallita poistuvan Carrayalta koska hän toisi sen muiden tietoisuuteen, joten Worfista tulee vanki jonka annetaan liikkua vapaasti kunhan joku vartioi häntä.
Hiljalleen nuorison kapinahenki... okei, murrosikä herää ja osa Klingoneista haluaa poistua Carrayalta kokemaan elämää muualla. Romulanit pitävät Worfia riidankylväjänä ja haluavat päästä hänestä lopullisesti eroon, mutta lämmin sydän pehmeä mieli ja Worf saa palata Enterpriselle niiden Klingonien kera jotka haluvat kokea elämää muuallakin.
Worf pitää salaisuuden Carrayasta itsellään.
Veren Perintö on kahdella tarinallaan aika epätasaisesti kulkeva. Puoleen väliin, eli käytännössä ensimmäisen jakson verran niin sekä Datan että Worfin tarinat saavat yhtäläisesti tilaa, mutta Datan osuus päättyy siinä Veren Perinnön puolessavälissä ja loppuosa keskittyy täysin Worfiin Carrayassa.
Mielestäni Datan osuus on mielenkiintoisempi mutta ymmärrän täysin miksi sitä ei ole venytetty koko jakson pituuteen saakka, sillä kaikki tarvittava tulee esille jo siinä noin 40 minuutin aikana.
Ei Worfin tarina huono ole, itseasiassa siinä tulee esille erittäin mielenkiintoinen podiskelua herättävä seikka, mutta on se silti jotenkin hölmöä että kahta tarinaa kuljettava jakso on toispuoleinen vain siksi että alun molempien välillä tasapainottelu päättyy kesken ja jäljellä jää vain toiseen painottuva loppuosa.
Datan kohdalla usein käsitellään ihmisyyden merkitystä ja onkin usein mielenkiintoista nähdä miten käsikirjoittajat pystyvät asennoitumaan ihmisyyttä etsivän mekaanisen laitteen asemaan ja tälläkin kertaa asia on käsitelty sopivan ns. älykkään pohdiskelevasti että myös sellaisella kevyellä humoristisuudella jotta asiasta ei tule pelkkää filosofian tuntia. Tietenkin Brent Spinerilla on suuri merkitys tämänkin aiheen julkituonnissa ja Spiner onkin sisäistänyt roolinsa niin hyvin että hän on syystäkin Next Genin kenties suosituin hahmo.
Worfin osuudessa pidin eniten siitä että Worf oli tavallaan kertomuksen ”pahis”, mutta sitäkin vain tietyltä kantilta katsottaessa ja silloinkin tahattomasti.
Vaikka Carrayasilla olevat Klingonit ovat alunperin olleet vankeja ja Romulanit vartijoita, niin ajan myötä he ovat oppineet elämään yhdessä ja vaikka he ovat vääristelleet jälkeläisilleen menneisyyttä, niin he olivat tehneet sen kuitenkin vain jotta näiden kahden rodun välinen rauha pysyisi koossa edes täällä yksinäisellä planeetalla. He elävät yhdessä, liikkuvat missä haluavat vapaina, mutta kukaan nuorista ei tiedä muusta kuin oman planeettansa todellisuudesta, eivätkä he toisaalta osaa kaivataan muuta. Sitten alueelle tulee Worf joka taas on elänyt muualla ja on hyvinkin tietoinen Klingonien ja Romulanien ikuisuuksia jatkuneesta keskinäisestä vihanpidosta ja hän näkee Carrayasin Romulanien kuuluvat samaan sarjaan kuin hänen muutoin tietämänsä Romulanit. Samoin Worf uskoo Carrayasin Klingoneiden vanhimpien olevan rotunsa pettureita ja nuorison tarvitsevat soturitietoutta vaikka väkisin. Siispä Worfin läsnäolo rikkoo planeetan rauhaa ja vaikka lopussa Worf pitääkin itsellään tiedon Carrayasista niin mieleen tulee se vanha viisaus että tieto lisää tuskaa ja ehkä planeetan asukkaillekin olisi ollut parasta jos Worf ei olisi koskaan sinne saapunutkaan.
Veren Perintö sisältää kaksi mielenkiintoista kertomusta jotka ovat sen verran selkeästi erillisiä tarinoita että ne olisivat voineet olla myös soolojaksojen aiheita, mutta aika hyvin se tarinoiden painotuksen lopullisesta epätasaisuudesta huolimatta näinkin toimii. Molempien kertomusten aiheet olivat mielenkiintoisia ja sinänsä aika erikoisia koska kumpikaan ei oikeastaan liittynyt Enterpriseen millään tavalla. Eli ei ole varsinaista avaruusmatkailua, sädepyssyttelyä, taikka molekyylisiirtoja, on vain kahden yksittäisen hahmon henkilökohtaista enkeleiden ja demonien kanssa painiskelua.
Tähdet: ***
Star Trek: Veren Perintö
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti