torstai 16. syyskuuta 2010

Avatar (2009)

Jake Sully (Sam Worthington) on rampautunut sotilas joka värvätään kuolleen kaksoisveljensä tilalle ohjastamaan geeniteknologialla synnytettyä ihmis-Na'vi-keinokehoa, eli Avataria Pandora nimiselle planeetalle, jossa Na'vit ovat alkuperäiskansaa.
Na'vit ovat naurettavan näköisiä yli kaksimetrisiä sinisiä rastafarikissoja.
Ihmiset ovat aikoinaan tulleet tänne Pandoralle louhimaan ns. älymetallia (hahaha! Voi Jeesus, älymetallia) ja tottakai jossain vaiheessa Na'vit ovat kiukustuneet siihen että piskuiset ihmiset ryöstävät heidän maataan (vrt. Valkoinen mies ryöstää intiaanien maan, tai ristiretkeläiset pakottavat omaan uskontoonsa.)
Pandoran ihmisjoukot jakaantuvat kahteen perinteiseen ryhmään. On ryhmä A joka sisältää rauhanomaisia keinoja suosivat tiedemiehet/-naiset joiden pinnalta kova, mutta sisältä pehmo johtaja on tohtori Grace Augustine (Sigourney Weaver.) Ja sitten on ryhmä B, eli suoraa toimintaa suosivat sotilaat joiden pinnalta kova ja sisältä vielä kovempi johtaja on eversti Miles Quaritch (Stephen Lang.) Jake itse sijoittuu johonkin tähän keskivaiheille, sillä hän on sotilas, mutta on taipuvainen neuvotteluihin.
Jakelle tärkeimmäksi seikaksi koko selkkauksen tiimellyksessä nousee kuitenkin mahdollisuus kokea jaloittelua Avatar-kehossaan, sillä todellisuudessa hän on sidottu pyörätuolin istuimeen. Tiedemiehet ajattelevat Jakesta olevan sotilastaustansa vuoksi tukea ja turvaa, kun taas Quatritch houkuttelee Jakea toimimaan sisäpiirin tietoja vuotavana kaksoisagenttina.
Sitten kuljeskellaan sademetsässä ja tottakai Jake erkaantuu muusta ryhmästä jääden viettämään yötänsä yksin metsikköön.
Metsien ilkeät hyeenakopiot hyökkäävät Jaken kimppuun ja eräs Na'vi, Neytiri (Zoe Saldana) pelastaa hänet. Ai jaa, näemmä nämä Na'vit ovat Jamaikalaisia, eli Ja'maikalaisia. Pientä kinastelua hahmojen välille, joten romanssihan siitä on kehkeytymässä.
Öö okei, lentävät Pyhän Puun Siemenet hiveltävät Jakea, joten tottakai hän on sitten se valittu kansojen yhdistäjä, pelastaja ja vaikka mitä muuta. Mutta ennen sitä muut Na'vit kiukkuperseilevät Jakelle hänen ihmisyydestään ja maan ryöstämisistään, genocidesta ja vaikka mistä.
Vuoroon pääsee Tanssii Susien Kanssa/Viimeinen Samurai-osuus kun Jake rupeaa voittamaan Na'vien luottamusta ja oppii kunnioittamaan tätä kansaa, ja olemaan yksi heistä.
Aina välillä Jake herää Avataristaan ja palaa toimimaan sekä tiedemiesten että sotilaiden apulaisena. Saadaan tietää että Pandoran suurin älymetalliesiintymä sijaitsee juuri sen Jaken ottoklaanin kylän alla, joten siitäpä Jakelle moraalinen dilemma. Niin ja elokuvaa on jäljellä vielä yli puolitoista tuntia, vaikka selkeästi puoli tuntia olisi tarpeeksi tarinan loppuosuudelle.
Hiukan hippiaatetta kehiin ja sitten sotilaat ja rahanahneet bisnesherrat rupeavat ajamaan sademetsiä nurin pakottaen Jaken valitsemaan puolensa ja tottakai se puoli on Na'vien.
Sotilaat pommittavat Na'veja ja vaikka suurin piirtein puoli maailmaa menee tuusannuuskaksi niin jotenkin johonkin Disneyhenkeen yksikään Na'vi ei loukkaannu. Itseasiassa ainoa Na'vi tuntuu loukkaantuvan vasta kun se heidän Pyhä Puunsa kaatuu ja sen säle seivästää yhden Na'vin hengiltä. Ah mitä ironiaa selvitä aluksi pommituksesta ja kuolla sitten tikkuun.
Ihmismuotoinen Jake pakenee ystävineen armeijan leivistä ja varastetun mielensiirtimen avulla hän voi edelleen palata Avatarkehoonsa.
Jake kesyttää lohikäärmeperhosen ja lähtee johtamaan Na'veja vastaiskuun.
Vielä 42 minuuttia jäljellä.
Na'vit aloittavat jonkin new age voodoorituaalin ja voin vain ajatella että Cameronin pää taisi mennä sekaisin siitä king of the worldin hokemisesta.
Grace kuolee.
Alkaa se klassisen taisteluosuus jossa teknologisesti ylivertainen joukko, eli ihmiset käyvät sisuunsa luottavaan ns. alkukantaista joukkoa, eli Na'veja vastaan ja jokainen tietää jo etukäteen että teknologiaan luottavat ihmiset tulevat häviämään tämän taiston, sillä pommi ei ole yhtikäs mitään kun vastassa on puinen nuoli.
Eversti Quaritch pukee päälleen robottipuvun ja aloittaa kaksintaistelun Jaken kanssa.
Quaritch kuolee, Neytiri näkee Jaken todellisen ihmishahmon, loput ihmiset passitetaan pois Pandoralta ja Jake käy läpi new age-prosessin jossa hänestä tehdään oikea Na'vi vähän samaan tapaan kuin Pinokkiosta tuli oikea poika oh boy.
Ja ihan taatusti tämä saa jatkoa.


Minun on hyvin vaikea välittää tästä elokuvasta, joten sen noin kaksi ja puolituntinen pituus kävi voimille. En voi ymmärtää että miten hitossa James Cameron sai tuhlattua niin älyttömästi aikaa tämän tekemiseen, koska tarinaan se aika ei ainakaan kulunut. On myös epäuskottavaa että Cameron viivytteli Avatarin kanssa vain koska efektiteknologia ei ollut tarpeeksi kehittynyt, kun elokuvassa ei ole mitään sellaista joka ei taatusti olisi luonnistunut jo Jurassic Parkin aikaisella efektientekotaidolla. Ja jos se oli rahasta kiinni kuten IMDb:ssä mainitaan, niin silloin tietotaito on ollut pahasti ylihinnoiteltua. En tahdo vähätellä tekijöiden kykyjä, mutta tämä ei ole niin näyttävä etteikö vastaavia olisi tullut jo kauan sitten aiemminkin. Jo Cameronin oma The Abyss oli visuaalisesti yhtä näyttävä ja se oli vuodelta 1989.
Jos kyseessä viivytykseen on ollut vain 3D-teknologian oikealle tasolle pääsy, niin anteeksi vain mutta en näe Avatarissa mitään sellaista mikä olisi alunperinkään vaatinut nimenomaan 3D-tekniikkaa valmistuksessaan. Tosin myönnettäköön että Avatarin kohdalla 3D:n vaikutus on jo lähtökohdiltaan erilainen, sillä tässä 3D:tä ei hyödynnetä pelkkänä ajoittaisella tavaroiden heittämisellä kameraa kohti.


Avatarin tarina on ihan tyypillinen ”vieras vieraassa ympäristössä oppimassa vieraiden tavoille” joka nähtiin mallikelpoisesti onnistuneesti jo mainitsemissani elokuvissa Tanssii Susien Kanssa ja Viimeinen Samurai. Se että siihen lisätään jotain hippi-ideologiaa luonnon ja ihmisten (Na'vien) yhtenä olemisesta ei tee kertomuksesta niin pohditun oloista, että uskoisi sitä todellakin puunatun vuodesta 1995 saakka. Etenkin kun dialogissa esiintyy aika lapsellisia vertauksia muun muassa sieluista, rakkaudesta ja yhteenkuuluvuudesta.


Tähän mennessä olen pitänyt yhtä Cameronin vahvuuksista hänen kykyään valita elokuviensa rooleihin oikeat näyttelijät ja vaikka en pitänyt Titanicista, niin minäkin myönnän DiCaprion ja Winsletin sopivan siihen, mutta Avatarin kohdalla alkaa tuo aiemmin vahvuutena pitäväni seikka muuntua heikkoudeksi.


Sam Worthington on ihan yhtä puunaamainen tässä kuin Clash Of The Titansissa ja Terminator: Salvationissa ja en saata uskoa että hän on tämän hetken kuumimpia nimiä. Ehkä se vielä selviää.

Osaako Michelle Rodriguez esittää mitään muuta kuin bitchia?

Giovanni Ribisi. Miksi hän saa tehdä vielä elokuvia, kun joka ainoassa roolissa hän tuntuu esittävän samanlaista itsekseen hirnuvaa sadetakkipervoa.


Zoe Saldanasta ja muista Na'veja näyttelevistä on vaikea sanoa oikeastaan mitään, koska roolit tuntuvat olevan enimmäkseen ääninäyttelyä ja se oli aivan kauheaa. Miksi hitossa Na'vien pitää kuulostaa joltain Jamaikalaisilta kun he puhuvat englantia. Eikö riitä että he näyttävät rastafarikissoilta.


Sigourney Weaver oli ihan hyvä, mutta hän sai lopulta sen verran vähän tilaa esiintyä ettei hän suurempaa vaikutusta tehnyt. Vaikka ensiminuuteillaan hän loikin itsestään kuvan elokuvan tärkeimpiin kuuluvana hahmoja, mutta aivan liian nopeasti putosi sivuun.


Positiivisimman ja oikeasti loistavan roolisuorituksen teki Stephen Lang joka huokui todellista auktoriteettia että pelottavuutta siten että häneen uskoi koska ei uskaltaisi sanoa vastaankaan. Lang oli loistava valinta ja pelasti elokuvasta paljon.

Avatar muistuttaa kovasti tuoreimpia Tähtien Sota-elokuvia siinä että tästäkin selkeästi näkee että visuaalisuuden kanssa ollaan kulutettu kuukausitolkulla työtunteja, mutta samalla ollaan tultu sokeaksi oman käden jäljelle ja sisällön tarpeellisuudelle siten että moni asia näyttää liian puunatulta ja kliiniseltä ollen siis samanaikaisesti toki hyvinkin näyttävää mutta myös uskomattoman tylsää.
Ja vaikka välillä Na'vit sun muut ovat luotu hyvinkin realistisiksi, niin ajoittain hahmoilta tuntuu puuttuvan heille tarpeellinen paino ja he vaikuttavat kuvasta irtonaisilta. Tämän näkee esimerkiksi alkupuolella esiintyvästä ihme virtahevosta ja joistakin Na'vien liikkeistä metsässä. Kuten myös niistä hölmöillä ääniefekteillä varustetuista kukista joita Jake koettaa näpelöidä, ne vasta näyttävätkin jälkikäteen kuvaan lisätyiltä.
Vastaavasti taas loppupuolen täyteen ahdetussa taisteluosuudessa on vaikea huomata mitään virheitä, joten ne ovat satunnaisia mutta juuri samasta syystä ne huomaakin helposti.
Jälleen kerran mieleen tulee ajatus siitä kuinka vähemmän voi olla enemmän ja pienellä peruutuksella Avatar olisi taatusti ollut silmissäni uskottavampi. Joka tosin olisi vaatinut suuren muutoksen Na'vi-designiin. Minua ei haittaa hahmojen ihonvärivalinta, mutta en tajua miksi niistä piti tehdä hännällisiä, saati sitten rastafareja, tai miksi hitossa heidän pitää näyttää kissoilta. Samalla ihmettelen että miksi pirussa joka ainoa Na'vi on laiha. Eikö siellä yhdelläkään ole kaljamahaa, laardimahaa, tms. Ja missä ovat lyhytkasvuiset Na'vit?

Niin ja voisiko joku selittää että kun Na'vi-naisilla on kaikilla päällään jotain hiton helmirimpsuja tai vastaavia, niin miten ne kovassakin liikkeessä peittävät koko ajan nännit, kun taas miehillä nännit vilkkuvat esillä niin ahkerasti että elokuvan voisi nimetä muotoon Avanip.
Vaatetuksesta puheenollen. Jos kerran Grace Augustinen johtama tiedemiesryhmä on luonut omat Na'vi-avatarinsa jotta niiden avulla pääsisi soluttautumaan oikeiden Na'vien joukkoon ja olemaan osana heitä, niin miksi ihmisten Avatarit ovat pukeutuneita kuten tavalliset ihmiset, kun he varmasti tietävät että oikeat Na'vit pukeutuvat vain johonkin lannevaatteisiin.

Olin myös suuresti pettynyt James Hornerin musiikkiin, joka oli koko ajan harmittoman kuuloista hissimusiikkia, kun kyseessä kuitenkin on säveltäjä jonka historista löytyy hyvinkin seikkailullisen kokeellista musiikkia jollaista olisin toivonut kuulevani myös elokuvasta jonka tarkoitus on olla hyvinkin fantastinen.

Kyllä minä tavallaan ymmärrän Avatarin suosion. Se on iso harmiton saarnaava efektiseikkailu jota on liian pitkästä pituudestaan huolimatta helppo katsella ajattelematta sitä. Eli kyseessä on kuin jokin NRJ:n kaltainen hittiradio joka soi taustalla mutta jota ei kuuntele.

Katsokaa ennemmin The Abyss jonka teema on samankaltainen, mutta toteutus mielestäni huomattavasti uskottavampi.

Tähdet: *
Avatar

...NOIR

2 kommenttia:

Sivustakatsoja kirjoitti...

Tulipas tulitusta jälleen varsin maukkain kielikuvin :D. Itse sitten kyllä taisin edustaa sitä toista laitaa, kun itselleni elokuva toimi lähes täydellisesti. Ei, tarinan osalta ei pyörää uudelleen keksitä, mutta omassa lajissaa oli kyllä ihan itselle mieleen. En ole katsonut tätä dvd:ltä vielä, mutta ainakin valkokankaalla se kaikki visuaalinen karkki kyllä iski ja kovaa. Mitä tulee Na'vien ulkonäköön, niin eipä se minua häirinnyt yhtään; uusi planeetta, uudet kujeet. Niin ja jos siitä hännästä vielä, niin hitto, yksi suosikki-Final Fantasyni on peli, jonka päähahmolla on häntä, joten eipä ne hännät tässä elokuvassakaan häirinneet. :)

...noir kirjoitti...

Epäilenkin kuuluvani vähemmistöön koska en pidä Avatarista, mutta niinhän se on ettei kaikesta voi pitää. Cameron kuitenkin on tehnyt liudan elokuvia joille minäkin kumarran syvään, joten mitäpä tuosta etten sitä tämän kohdalla tee.

En ole eläissäni pelannut yhtäkään Final Fantasy-peliä.
Olen nähnyt ne elokuvat Spirits Within, joka ei tainnut peleihin liittyä, mutta oli roskaa.
Ja Advent Children joka ei jäänyt mieleeni.